Kuka tätä kirjoittaa?

Olen -85 syntynyt, henkisesti 12v, kestävyysurheilun löytänyt nainen, jolle syntyi poika Toukokuussa 2017. Koitan sovittaa äitiyden, treenaamisen ja muun elämän yhteen. Vähän meinaa olla välillä rankkaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. 

En omistanut mitään taustaa, kun aloitin vuonna 2012 Kuusijärven kokeilusarjassa. GoExposta olin keksinyt kyseisen kisan ja sen jälkeen ostin elämäni ensimmäiset juoksukengät ja kunnon pyörän. Toinen kisa sille kesälle oli Helsinki City Triathlon. Näiden jälkeen totesin myös, että kaikki se lihaskunto ym. mitä oli ollut, on kadonnut.

Ikäni olen liikkunut, mutta mitään en ole varsinaisesti tavoitemielessä treenannut. Hyötyliikunta näytellyt suurinta osaa, koska maalla sitä tuli kotitöiden ym. ohessa, joten 20 ensimmäistä elinvuotta meni melkein sen turvin. Ratsastus oli vähän aikaa tavoitehakuisinta kymmenestä aktiivisesta vuodestaan, mutta siinä kisaaminen loppui siihen, kun totesin, että olen liian huono häviämään. Todella huono... Muuten lajirepertuaarini on melko laaja mm. voimistelu, tanssiminen, salibandy, lumilautailu, jalkapallo... Paljon kaikkea, mutta ei juurikaan kestävyyttä.

Miten sitten päädyin tähän triathloniin? Ajatus lähti siitä, kun mieheni on lajin vanha konkari ja täysmatka kuulosti niin kamalalta, että huimasi, mutta huomasin kuitenkin miettiväni entä jos... Tankotanssi, jonka aloitin 2008 syksyllä, oli pitänyt lihaskuntoni edes jollain tasolla, mutta se tyssäsi vähän siihen, että minulla ei ollut kestävyyttä. Voimaa oli, mutta kun kestävyys puuttui niin hyydyin nopeasti. Piti siis tehdä jotain, mikä kehittäisi tätä kestävyyttä. En uskonut kuitenkaan hurahtavani lajiin näin totaalisesti :)

Jotta alku olisi mahdollisimman hankalaa minulla oli 2005 vuodelta lumilautailun aiheuttama vamma oikean jalan polvessa, joka oli sitten aiheuttanut kuntoni lopullisen rapistumisen, kun varoin ja pelkäsin sitä monta vuotta. En halua edes miettiä sitä vaihtoehtoa missä olisin nyt, jos en olisi päättänyt tutustua triathloniin. 

Vaiva on aiheuttanut paljon hankaluutta ja muita vaivoja, kun rasitus tulee sitten muualle kehoon ja paikat kipeytyy virheasennon takia. Juuri, kun olin saanut oikean jalan paremmin haltuun, niin tulin raskaaksi ja jouduin aloittamaan alusta ns. kuntoutuksen.

Nyt paremmin lajiin perehtyneenä ja jonkinlaista kokemusta hankkineena voin sanoa olevani tässä vaiheessa kilpakuntourheilija. Huono häviäjä ei ole siis hävinnyt minnekään, se on vain joutunut kasvattamaan kärsivällisyyttä, mitä ei ole ollut. Ei ole ollut sekään helppoa. Tavoitteenani on voittaa, ainakin suomen mestaruuksia. Ne eivät ole tulossa ihan heti, mutta suunta on ylöspäin. 

Toissa syksynä totesin, että nyt tarvitaan valmentaja, kun alkaa omat rahkeet loppumaan. En saanut enää parannettua tuloksia omin voimin. Päädyin sitten Team Martikainen Coaching:in valmennettavaksi. Talvi 2017 meni tosiaan selvitessä ison mahan kanssa ja kesä toipuessa, niin kesällä 2018 nähdään taas miten kulkee.

1 kommentti:

  1. Hei
    Olisin kiinnostunut julkaisemaan sivullenne triathlontreeni.blogspot.com sopivia tekstiartikkeleita tai mainoksia, kiinteää
    hintaa vastaan.

    Jos yhteistoiminta kiinnostaa, niin ottakaahan yhteyttä. Voin sitten
    antaa lisätietoja. Jos teillä on muita sivustoja, voisitteko antaa
    niitten osoitteet, jotta voisin tutustua niihinkin.
    EMail hanna.lassas@gmail.com

    VastaaPoista