tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pää täynnä räkää

Ollut kyllä niin sairas viikko, että huhhei. Ei jäänyt sitten pelkkään kurkkukipuun. Ilmeisesti tammikuussa syöty antibioottikuurikaan ei saanut ajettua poskionteloista tautia ulos, koska kärsin niin pahasta limakalvoturvotuksesta koko raskauden. Ja nyt kun miettii, niin olenkin ollut vissiin lokakuun lopusta asti enemmän tai vähemmän sitten kipeä. Selittää miksi olen kaivellut kuurin jälkeen vielä kuivaa köntsää nenästäni ja syyttänyt kuivia limakalvoja. Ei siis ihme, että öljyt ja huuhtelut paljoa auttaneet.

Maanantai-iltana tuli kurkku kipeäksi ja tiistaina nosti sitten kuumeen peräti himpun yli 38 asteeseen. Voi ristus, kun olin kipeä. Keskiviikkona raahauduin apteekkiin, kun oli särkylääkkeetkin loppu. Löysin sellaisen rohdosvalmisteen sieltä kuin Sinoclear. Se lupasi puhdistaa ontelot. Ostin sen viimeisenä toivonani. Ja mikä parasta se toimi! Melkein välittömästi ensimmäisen käytön jälkeen lakkasi särkemästä naamaa ja sitä räkääkin alkoi tulemaan. Ja se oli sellaista onteloiden uumenista nousevaa ällöttävää kamaa, että kyllä puhdisti. 

Torstainakin oli vielä vähän kuumeinen olo, mutta perjantaina oli sen verran helpompi, että lähdettiin Sipooseen katsomaan Huubin triathlonia. Sää oli melko tuulinen ja viileä, mutta siellä ne hurjat viiletti menemään. Veden ollessa vain 13 asteista oli uintia lyhennetty sprintissä tai sitä ei ollut pakko uida ollenkaan. Itse olisin skipannut suosiolla. Olisin vain kärsinyt vähän aika rankkua ja lähtenyt viimeisten uimareiden perään pyörällä. Hienot kisat oli kyllä taas ja hyvä meno.



Siellä sitä uitiin 13 asteisessa vedessä. On ne hurjia.

Lauantaina menin sitten ilmottautumaan sinne Lahden Ironman puolikkaalle tuskissani. Tuntuu taloudelliselta itsemurhalta ilmottautua vuotta etukäteen jonnekin sellaisella summalla. Olen stressierkki. Kiva sitten vuoden päästä jos olenkin kipeä tai sää on ihan ripulia. No voihan se sattua, vaikka kisa olisi maksettu vasta kuukautta etukäteen. Säähän on vielä vaikeampi vaikuttaa. Ei voi kuin toivoa, että kaikki menee putkeen.

Meidän juhannus

Vieläkään en ole terveiden kirjoissa kuitenkaan. Vähän pääsi vielä valahtamaan tuonne henkitorveen aiheuttaen kamalan yskän. Tyypillistä minulle, kun ei ole niitä nielurisojakaan. Melkein aloin jo epäilemään eilen, että voinko saada angiinan vielä ilman nielurisoja, kun oli kurkku niin kipeä, mutta ei onneksi enää. Ehkä tämä tästä vähitellen paranee sitten kuitenkin. Olo on kuitenkin jo pirteämpi kuin moneen kuukauteen, jos ihan tarkkoja ollaan.

Pikku jätkäkin on nyt ilmoitettu vauvauintiin :D Siitä se lähtee. Painoa on nyt sitten jo sen sinne vaadittu 5 kg eli se on iso mötkö siinä vaiheessa, kun elokuussa alkaa. Kyllä se vaan kasvaa vauhdilla.

Nyt pitää parantua, että jaksaa hoitaa vauvaa ja jatkaa liikkumista. Toisiaan tukevat toimet nuo liikkuminen ja jaksaminen. Ainakin henkisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti