sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ehjä viikko vihdoinkin

Nyt voi vihdoin sanoa hyvillä mielin, että olipas onnistunut viikko. Kaikki treenit tuli tehtyä ja hyvä meininki ollut. Mitä nyt pientä vaivaa ollut tästä muuttuvasta fysiikasta sitten muuten, mutta sen kanssa täytyy nyt vaan selvitä.

Tiistaina aloitin viikon treenit polkemalla pyörää tunnin ja juoksin 5 km päälle. Keskiviikkona poljin 75 min. Torstaina oli niin tuhnu olo, kun turvotti ja ahdisti sen takia, että jäin vaan sängynpohjalle makaan puoleksitoista tunniksi töiden jälkeen. En ollut edes väsynyt, mutta oli vaan niin tuskainen olo. Siirsin päivän treenit lauantaille ihan suosiolla. Oli vielä niin karmea tuuli ja tihkusade, että ei innostanut mennä juoksemaan ulos. Lauantai aamupäivä houkutteli huomattavasti enemmän. Aurinkoonkin näytti sääennusteen mukaan olevan mahdollisuus silloin, nii miksipä ei.

Perjantaina oli vähän sama tuskainen fiilis, mutta olin nukkunut niin huonosti liikkumattomuuden takia, että otin itseäni niskasta kiinni. Venyttelin ja lähdin sen jälkeen uimaan. Se oli hyvä veto, niin kuin aavistelinkin. Olo helpottui huomattavasti.

Vasen hartia ei kuitenkaan parantunut edes sillä uimisella. En sitä kyllä odottanutkaan. Se on ollut kipeä jo varmaan puolisentoista viikkoa. Varmaan aika lailla sen ajan, kun en ole enää pystynyt nukkumaan vatsallani epämukavan olon takia. Nyt joudun siis nukkumaan lähinnä kyljelläni ja se tekee näemmä pidemmän päälle kipeää. 

Lauantai aamuna särkikin päätä pitkästä aikaa ihan kunnolla. Poljin silti pyörällä sen tunnin ja juoksin 4 km ihan mukiimenevässä säässä. Sen jälkeen lähdin hierottavaksi. Olinkin odottanut sitä aika hartaasti. Sekään ei mennyt kuin ennen, koska en voi olla vatsallani. Onneksi Kehonhuolto Jumissa ollaan erikoistuttu odottavien ja synnyttäneiden hierontaan, niin siellä oli tyynyt valmiina. Raskaushieronnassa käytetään erikoistyynyjä, jotka on suunniteltu raskausajan hoitoihin. Tyynyjen avulla saadaan hierottava tuettua rentouttaviin ja turvallisiin asentoihin hieronnan ajaksi. Sitten on vielä erikseen 90 min ja 60 min raskausajanhieronnat. Minä jatkan tällä perinteisellä mihin olen tottunutkin, mutta pienin muutoksin nyt sitten...

Hieronnan jälkeen oli kyllä päätä lukuunottamatta ihanan pehmoinen olo. Taisi olla jalat vähän tukossa, kun kävelykin tuntui ihan erilaiselta. Illan siinä ihmettelin, että onko migreeni vai mikä, mutta sain sen sitten nukkumaan mennessä vaimennettua Panacodilla, kun ei buranakaan auttanut. Ihana jännityspäänsärky. 

Aamulla olikin sitten herätessä ihan kunnon Horton. Nenä tukossa oikealta puolelta ja samoin silmä turvoksissa kipukohtausten lisäksi. Olikin aika turvautua migreenilääkkeeseen. Kaikista lääkkeistäni olen puhunut lääkärin kanssa ja ne on ihan ok, että siitä ei tarvitse olla huolissaan. Migreenilääkettä saan ottaa satunnaisesti, koska supistaa verisuonia ja tarve ei ole todellakaan edes joka viikkoinen onneksi. Jos tarve kasvaa, niin pitää siirtyä estolääkitykseen.

Olin ihan titityy lääkkeen jälkeen, kun oli ollut niin kova kipu. Menee jotenkin kummasti niin, että mitä pahempi kohtaus sitä kovempi "krapula" lääkkeestä tulee. En meinannut saada itseäni hereille tai edes liikkeelle moneen tuntiin. Saatiin kuitenkin sunnuntai siivoukset tehtyä ja kun aloin venyttelemään, niin rintaranka paukahti/rusahti vartin jälkeen niin kunnolla, että piti istua hetkeksi lattialle vetämään henkeä. Mutta sen jälkeen hävisi paha olo, ahdistus, kaikki. Oli ilmeisesti ollut rintaranka vähän jumissa. Vasen hartiakin tuntunut nyt paremmalta. Ei se kyljellään nukkuminen näköjään oikein sovi minulle. Tulee pitkä ja tuskainen puoli vuotta...

Uimaan menin "varavalmentajan" roolissa eli vein ohjelman ja suomensin sen. Uitiin siinä hengitystekniikoita yhteensä 800 m ja toinen 800 m 200 m pätkissä lättäreillä. Loput oli välishowta. Yhteensä 2300 m ja uinti kulki ainakin itselläni ja kädet kiittää. Joudun uimaan lähinnä pullarilla, kun tulee muuten banaanivene. Ei jaksa enää pitää itseään kunnolla nipussa pidemmän päälle, kun sitten alkaa kuski kiihtymään jo aivan suotta.

Toivottavasti tässä on vielä näitä hyviä viikkoja useampi edessä, koska kyllä sitä voi paljon paremmin, kun saa liikkua kunnolla. Vähän pelkään, että juoksu jää ihan viimeistää kuukauden päästä, kun nytkin meinaa jo sattua lonkkiin ja asento hajoilee. Ehkä sitä pääsee kohta hiihtämään. Pertsaa niin maan perusteellisesti sitten ja vesijuoksua.

Kuvat on jäänyt vähän vähälle taas, kun tässä pimeydessä vaeltaa. Sama naama täällä samoissa paikoissa ja vermeissä kuitenkin vääntää, niin ei kai siinä menetä mitään, vaikka onhan ne ihan kivoja tekstin piristyksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti