sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ehjä viikko vihdoinkin

Nyt voi vihdoin sanoa hyvillä mielin, että olipas onnistunut viikko. Kaikki treenit tuli tehtyä ja hyvä meininki ollut. Mitä nyt pientä vaivaa ollut tästä muuttuvasta fysiikasta sitten muuten, mutta sen kanssa täytyy nyt vaan selvitä.

Tiistaina aloitin viikon treenit polkemalla pyörää tunnin ja juoksin 5 km päälle. Keskiviikkona poljin 75 min. Torstaina oli niin tuhnu olo, kun turvotti ja ahdisti sen takia, että jäin vaan sängynpohjalle makaan puoleksitoista tunniksi töiden jälkeen. En ollut edes väsynyt, mutta oli vaan niin tuskainen olo. Siirsin päivän treenit lauantaille ihan suosiolla. Oli vielä niin karmea tuuli ja tihkusade, että ei innostanut mennä juoksemaan ulos. Lauantai aamupäivä houkutteli huomattavasti enemmän. Aurinkoonkin näytti sääennusteen mukaan olevan mahdollisuus silloin, nii miksipä ei.

Perjantaina oli vähän sama tuskainen fiilis, mutta olin nukkunut niin huonosti liikkumattomuuden takia, että otin itseäni niskasta kiinni. Venyttelin ja lähdin sen jälkeen uimaan. Se oli hyvä veto, niin kuin aavistelinkin. Olo helpottui huomattavasti.

Vasen hartia ei kuitenkaan parantunut edes sillä uimisella. En sitä kyllä odottanutkaan. Se on ollut kipeä jo varmaan puolisentoista viikkoa. Varmaan aika lailla sen ajan, kun en ole enää pystynyt nukkumaan vatsallani epämukavan olon takia. Nyt joudun siis nukkumaan lähinnä kyljelläni ja se tekee näemmä pidemmän päälle kipeää. 

Lauantai aamuna särkikin päätä pitkästä aikaa ihan kunnolla. Poljin silti pyörällä sen tunnin ja juoksin 4 km ihan mukiimenevässä säässä. Sen jälkeen lähdin hierottavaksi. Olinkin odottanut sitä aika hartaasti. Sekään ei mennyt kuin ennen, koska en voi olla vatsallani. Onneksi Kehonhuolto Jumissa ollaan erikoistuttu odottavien ja synnyttäneiden hierontaan, niin siellä oli tyynyt valmiina. Raskaushieronnassa käytetään erikoistyynyjä, jotka on suunniteltu raskausajan hoitoihin. Tyynyjen avulla saadaan hierottava tuettua rentouttaviin ja turvallisiin asentoihin hieronnan ajaksi. Sitten on vielä erikseen 90 min ja 60 min raskausajanhieronnat. Minä jatkan tällä perinteisellä mihin olen tottunutkin, mutta pienin muutoksin nyt sitten...

Hieronnan jälkeen oli kyllä päätä lukuunottamatta ihanan pehmoinen olo. Taisi olla jalat vähän tukossa, kun kävelykin tuntui ihan erilaiselta. Illan siinä ihmettelin, että onko migreeni vai mikä, mutta sain sen sitten nukkumaan mennessä vaimennettua Panacodilla, kun ei buranakaan auttanut. Ihana jännityspäänsärky. 

Aamulla olikin sitten herätessä ihan kunnon Horton. Nenä tukossa oikealta puolelta ja samoin silmä turvoksissa kipukohtausten lisäksi. Olikin aika turvautua migreenilääkkeeseen. Kaikista lääkkeistäni olen puhunut lääkärin kanssa ja ne on ihan ok, että siitä ei tarvitse olla huolissaan. Migreenilääkettä saan ottaa satunnaisesti, koska supistaa verisuonia ja tarve ei ole todellakaan edes joka viikkoinen onneksi. Jos tarve kasvaa, niin pitää siirtyä estolääkitykseen.

Olin ihan titityy lääkkeen jälkeen, kun oli ollut niin kova kipu. Menee jotenkin kummasti niin, että mitä pahempi kohtaus sitä kovempi "krapula" lääkkeestä tulee. En meinannut saada itseäni hereille tai edes liikkeelle moneen tuntiin. Saatiin kuitenkin sunnuntai siivoukset tehtyä ja kun aloin venyttelemään, niin rintaranka paukahti/rusahti vartin jälkeen niin kunnolla, että piti istua hetkeksi lattialle vetämään henkeä. Mutta sen jälkeen hävisi paha olo, ahdistus, kaikki. Oli ilmeisesti ollut rintaranka vähän jumissa. Vasen hartiakin tuntunut nyt paremmalta. Ei se kyljellään nukkuminen näköjään oikein sovi minulle. Tulee pitkä ja tuskainen puoli vuotta...

Uimaan menin "varavalmentajan" roolissa eli vein ohjelman ja suomensin sen. Uitiin siinä hengitystekniikoita yhteensä 800 m ja toinen 800 m 200 m pätkissä lättäreillä. Loput oli välishowta. Yhteensä 2300 m ja uinti kulki ainakin itselläni ja kädet kiittää. Joudun uimaan lähinnä pullarilla, kun tulee muuten banaanivene. Ei jaksa enää pitää itseään kunnolla nipussa pidemmän päälle, kun sitten alkaa kuski kiihtymään jo aivan suotta.

Toivottavasti tässä on vielä näitä hyviä viikkoja useampi edessä, koska kyllä sitä voi paljon paremmin, kun saa liikkua kunnolla. Vähän pelkään, että juoksu jää ihan viimeistää kuukauden päästä, kun nytkin meinaa jo sattua lonkkiin ja asento hajoilee. Ehkä sitä pääsee kohta hiihtämään. Pertsaa niin maan perusteellisesti sitten ja vesijuoksua.

Kuvat on jäänyt vähän vähälle taas, kun tässä pimeydessä vaeltaa. Sama naama täällä samoissa paikoissa ja vermeissä kuitenkin vääntää, niin ei kai siinä menetä mitään, vaikka onhan ne ihan kivoja tekstin piristyksiä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Yhtä yrittämistä

Tuntuu, että koko syksy on ollut yrittämistä päästä taas treenin kulmaan kiinni. Ensin selkä ja sitten flunssa. Saa nähdä mitä tämä eturepun kasvatuskin vielä tuo tuollessaan. Haasteita varmasti. Tahto on kova, mutta se ei riitä, kun pitää kuunnella kroppaa mikä tuntuu hyvältä ja missä menee raja tällä hetkellä.

Lauantain lenkillä ei tiennyt onko kevät vai syksy. Ihana ilma pitkästä aikaa.

Yksi raja tuntuu ainakin löytyneen, jos ei sitten johtunut vaan flunssan oireista. Jos syke nousee yli 150 pitkäksi aikaa tulee huono olo. Hetkellisestä noususta ei aiheudu mitään. Ruokahalu on toinen mikä on muuttunut. Se on nimittäin kadoksissa. Ei tee oikein mitään mieli ja nälkä kun ei tule, niin sitten alkaa vaan nyykähtämään. Pitää vaan tajuta syödä jotain säännöllisesti. Varmaan tämän takia paino ei ole noussut alun 3 kg enempää. Alkaa kohta huolettaa, että kuihdun käsiin.

Farkut menee vielä päälle, mutta ei voi istua, kun tulee todella huono olo hetken päästä. Tämä vaiva tuli tällä viikolla riesaksi. Koitin katsella toisenlaisia housuja, mutta menin sitten ostamaan kahdet Kari Traan verkkarit tms. Ei näin, kun töihin pitäisi keksiä jotain. Ne 2XU:n mahatrikoot pitäisi kyllä hankkia...

Tällä viikolla tuli sentään jo treenattua viitisen tuntia. Maanantaina ja tiistaina poljin trainerilla 45 min kevyesti. Maanantaina ensimmäiset 15 min tuntui ihan kamalalta ja jalat olivat ihan vieraan tuntuiset. Tiistaina aika meni hujauksessa. 

Ai sitä onnea, kun pääsi taas pyörän päälle

Perjantaina uin pari kilometriä kevyesti ja lauantaina kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa kuukauteen! Kauhea miten pitkä väli pääsi taas tulemaan. Onnistuin kyllä lähtemään lenkille loistavaan aikaan, kun aurinko paistoi koko matkan. Tuli ihan kuuma, kun taisin pukea vähän liikaa jopa. Tottunut palelemaan viimeisen kuukauden, mutta nyt oli +7 lämmintäkin. Saa nähdä kauan sitä pystyy vielä juoksemaan... Tätä murhedin siinä sivussa, kun hämmästelin edelleen, miten olenkaan oppinut pitämään juoksemisesta. Tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että on taas kunnossa.

Liikaa vaatteita, mutta en vielä tiennyt sitä lähtiessäni lenkille
 
Paitsi, että nenä on tukossa edelleen enemmän tai vähemmän koko ajan. Limakalvot turvoksissa ja voi kuulua tähän olotilaan. Toivottavasti ei kuitenkaan. Olen joutunut laittamaan joka ilta kohta kolme viikkoa nenäsuihketta, että saan nukuttua. Se ei ainakaan paranna limakalvojen kuntoa. Nyt olen myös parina päivänä lutrannut nenäkannulla. Eilen ei tullut mitään läpi, mutta tänään oli vähän parempi menestys. 

Uiminen on toinen mikä auttaa eli kostea ympäristö. Nyt ollut taas vähän parempi, kun kävin pulikoimassa sunnuntain uinnit. Tuli uitua kovempaa kuin aikoihin, kun oli mm. 4x(4x50m kovaa + 100m verraa) lättäreillä ja ilman ohjelmassa. Käytän kyllä pullaria tai räpylöitä aika paljon, että ei kuski kiihdy suotta. Niin saan tehtyä paremman treenin ilman, että joudun huolehtimaan koko ajan sykkeistä, kun jalat eivät ole mukana. Ne nimittäin nostavat sykkeen heti.

Ensi viikolla koitetaan taas paluuta normaalimpaan vaihteeksi. Toivottavasti nyt onnistuisi.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Elämä yllättää

Todettiin, että tämä isänpäivä on sopiva päivä saattaa kansan tietoon tämä tulevan tapaturman :D Itse olen lähinnä hämmentynyt asian saamasta huomiosta sen tullessa julki. Itse olen ollut aika coolisti ja kirjaimellisesti vain odotan. En ylipäätään tykkää hössötyksestä. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: meille on tulossa toukokuussa perheenlisäystä. Näin käy ilmeisesti, kun ei pysty treenaamaan ja jää liikaa aikaa kaikkeen muuhun :D

Ostin teräsmiehelle isänpäiväkukan

En ole koskaan ollut mitenkään innoissani lapsista tai edes ajatellut mitenkään aktiivisesti niiden saamista. Eli tämäkin oli lähinnä selvitessään vähän sellainen oh shit hetki pari kuukautta sitten, että nytkö sitten. Kyllähän siinä pieni pelko on kytenyt taustalla koko ensimmäiset 3 kk, kun 2½ vuotta sitten oli ensimmäinen mahdollisuus, mutta se päättyi omia aikojaan ja vielä melko kivuliaasti. Siitä jäi sellainen fiilis, että ei enää ikinä. 

En ollut edes valmis henkisesti ja fyysisesti silloin. Turposin heti alussa monta kiloa ja leposykkeeni oli 20 pykälää yläkantissa. Vaikka ei ollut pahoinvointia voin vain huonosti ja kaikki tuntui pahalta. Pelkäsin, että pieni sydän parkani ei jaksa tai miten se tulee jaksamaan. Tällä kertaa ei ole ollut oikein mitään. En silti nauti olostani, kun toisinaan tule epämääräisiä kiristyksiä ja vihlaisuja. Enkä voi juoda edes lempijuomaani punaviiniä, mikä vähän ahdistaa välillä. Ja muutenkin joutuu miettimään vähän väliä voinko nyt ottaa tätä ja tätä ja tota ja otan kuitenkin :D Kamala väsymys vain ollut ja sain flunssan, jotka eivät normaalisti tartu minuun. Ärsyttävää.
 
Treenaamista pyrin jatkamaan niin normaalisti kuin vaan pystyn ja niin kauan kuin vain suinkin pystyy. Tämä flunssa on tehnyt sen, että ei ole pahemmin pystynyt liikkumaan melkein kolmeen viikkoon koiran kanssa kävelyitä lukuunottamatta. Sitten iski vielä talven mikä entisestään hyydytti ulkoiluintoani, niin aika kamalaa ollut. Nyt, kun talveen alkaa vähitellen tottua iskee sitten vesikelit. HYI! Olisi nyt voinut pysyä tällaisena, kun ehti jotenkuten jo tottuakin.

Perjantaina meinasin mennä uimaan, kun alkoi selkä kiukuttelemaan liikkumattomuuden takia, mutta onneksi taas tein dynaamiset venyttelyt, niin into vähän laantui ja selkäkin helpotti. Ei olisi jaksanut uida se tuli selväksi. Tai ehkä olisin, mutta varmaan olisi tullut vielä takapakkia paranemisessa. Sen verran yskitti venyttelynkin jälkeen. Nenä kyllä aukesi. 

Tänään koitin uudestaan ja vaikka venytellessä tuntui vähän oudolta, pistin sen liikkumattomuuden piikkiin, niin uinti tuntui heti hyvältä. Oli taas kiva olla vedessä. Ihan eri fiilis kuin pari viikkoa sitten, kun viimeksi tuli tehtyä yhtään mitään. Piti uida rauhassa ja onnistuin mielestäni siinä aika hyvin pullarin avulla. Oli hyvä uinti ja nyt on hyvä olo.

Tällä mennään miten mennään ja kyllä minä ajattelin ensi vuonna loppukesästä kisatakin, jos palautuminen tästä koettelemuksesta menee hyvin. Siihen siis tähtään. Ehkä Ahvenanmaalle sitten. Mutta se on sen ajan murhe.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Flunssa voiton vei

Se ei sitten ollutkaan siinä yhdessä päivässä se sairastaminen toissaviikolla. Pahuksen flunssa iski sitten ihan toden teolla maanantaina. Aamulla oli vielä ihan normaali olo ja sitten iltapäivällä alkoi taas kurkku kipeytymään ja tällä kertaa vielä pahemmin.

Tiistaiaamuna kitalaen takaosassa oleva killutin oli niin turvoksissa, että tuntui kuin olisin voinut tukehtua siihen. Ilmeisesti turvotus oli laskenut kuitenkin jonkin verran siinä vaiheessa, kun lääkäri katsoi suuhuni pari tuntia myöhemmin terveyskeskuksessa. Olin alkanut epäilemään jo poskienotelotulehdusta, mutta sitä ei onneksi löytynyt. 

Ensilumi alkoi saapumaan samalla, kun kävelin tiistaina terveyskeskuksesta takaisin kotiin, pellon läpi oikoen. Piti kyllä koukata apteekin ja kaupan kautta, kun ei ollut edes nenäliinoja. Niin harvoin sitä on tullut oltua viime aikoina kunnon flunssassa.

Kolme päivää makasin kotona pelaten ja vielä torstainakin oli niin surkea olo, että ajattelin kuolevani ja ajattelin, että en selviä vielä perjantainakaan töihin. Menin silti, mutta väsymys iski aika nopeasti. 

Koira piti seuraa sairaalle
 
Nyt on alkanut olemaan jo vähän energisempi olo, mutta saa tosiaan olla aika varovainen häärämisenkin kanssa, kun ei ne voimat riitä. Päivällä tein vähän lumitöitä. Vähän, kun ei tuota luntakaan ole vielä onneksi paljoa ja kevyttäkin vielä. Sen jälkeen pitikin jo istua alas keräämään voimia. 

Tällaista sairastamista tämä on välillä. Onneksi ei omalla kohdalla kuitenkaan kovin usein.