Swimrunia, Pokemonia ja tekniikkaa

Jos joku vielä kehtaa väittää, että heinäkuu on leppoisa kuukausi töissä, kun kaikki on lomalla, niin käsken mennä koittamaan miltä tuntuu olla tuotannon tuessa ja tuotannon pitää pyöriä 24/7 ja suurin osa ihmisistä on tosiaan lomalla. En enää ikinä tee toivottavasti tätä virhettä. Meinannut mennä yöunetkin, kun on jäänyt vähän aivot kierroksille eli taitaa vähän stressiä pukata. Ensi viikko pitää vielä jaksaa, sitten on viikko hermolomaa ennen sitä täyttämatkaa. Enää kaksi viikkoa siihen. Pelottavaa.

Maanantaina pääsin nollaamaan päätä vähän swimrunin merkeissä Kaitalammella. Porukkaa saapui sinne varmaan parisenkymmentä. Kokoonnuttiin ensimmäisen laiturin luona kuudelta ja lähdettiin juoksemaan Vihdintien päädyn kautta vastarannalle mistä tultiin yli samaan paikkaan uimalla. Siitä jatkettiin seuraavalle laiturille mistä mentiin taas yli uimalla. Toisella rannalla olikin sitten enemmän nousua, kun kiivettiin kallion päälle ja sieltä sitten takaisin rantaan ja taas uimalla toiselle puolelle ja juostiin taas. Kerran vielä yli tämän toisen laiturin vasemmalta puolelta poukamasta ja juostiin takaisin lähtöpisteelle. Menin lenkin kaksi kertaa tunnin aikana.

Koko sakki, minä luen karttaa piilossa oikeassa reunassa

Meidän ohjastajat HUUBin swimrun puvuissa

Ensimäinen ylitys

Itse olin jättänyt pullarin varusteista, koska pistelin menemään märkkärissäni ja luotin siihen, että kyllä se kelluttaa tarpeeksi. Arvoin kaksien kenkien välillä Sauconyn fastwitchien ja Fivefingereiden. Saukoissa olisi pohjassa reijät joista vesi pääsisi kivasti pois, mutta päädyin kuitenkin varvaskenkiin. Ne taisivatkin olla paras ratkaisu ja ihan mahtavat tuohon hommaan. Eivät juurikaan kerää vettä eli pysyvät kevyenä ja sopivat hyvin maastojuoksuun, ainakin itselleni. Varpaita muisti varoa vasta sitten, kun oli kerran potkaissut juurakkoon melkein niin, että teki kipeää. Lättäreiksi otin teräsmiehen antiikkiset muovilevyt, jotka on todella raskaat uida, mutta tällä kertaa en reväyttänyt mitään, niin kuin silloin joskus, kun koitin lättäreitä ensimmäisen kerran ja ne oli nuo samat.

Oli hyvää treeniä T1 vaihtoon, joka on itselleni pahin. Tässä ekassa nousussa huippasi kunnolla.

Kolmas ylitys menossa

Ensimmäinen kierros selvitty

Toisella kierroksella ensimmäinen ylitys

Ei enää juurikaan huimannut vedestä nousu

Märkkärissä tuli ihan tuskaisen kuuma ja onni oli, että aurinko ei helottanut koko aikaa. Toisella kierroksella piti ottaa jo lakkiakin pois päästä, kun alkoi tuntumaan, että keittää. Syke putosikin heti kymmenen pykälää sen jälkeen, mutta silti hiki valui purona leuasta, kun seuraavan kerran lähti uimaan. Uinti tuntuikin, joka kerta taivaallisen ihanalta :D Kahden lenkin jälkeen riisuin märkkärin ja kävin uimassa vähän matkaa ilman. Tsiih, kun teki hyvää.

Tiistaina kävin kevyellä juoksulenkillä Pokemonien perässä. Täällä landella ei ole ruuhkaksi asti niitä pokestoppeja, mistä saa palloja ym tarpeellista sälää, niin juoksin kaikki kylän stopit läpi. Niitä taisi olla joku ~15 ja kolme salia. Matkaa kertyi 8.7 km ja reilu tunti ajallisesti. En kyllä muista milloin viimeksi olisi ollut noin mukavaa juosta ja oli kiva nähdä paljon muitakin ihmisiä liikkeellä, varsinkin nuoria. Se mikä vähän huvitti oli, että jotkut ajelivat autolla näitä stoppien välejä... Olisi varmaan mennyt kauemminkin, mutta puhelimesta alkoi loppua akku. Pitää ottaa ensi kerralla lisävirtaa mukaan :D

Keskiviikkona oli sitten taas uintia Sääksissä. Sain seurakseni Huubin Veran ja Tonyn ja heidän koiran Hönön. Koirallakin oli oma märkkäri ja lähdetiin uimaan kohti saarta. Menomatkalla poikettiin opiston laiturilla ja Hönö sai hyppiä veteen. Sitten jatkettiin saarta kohti. Vesi taisi olla jäähtynyt viikon takaisesta, koska aloin jo hyytymään vähän menomatkalla. Vähän arvelutti, että miten tästä takaisin jaksaa, mutta paiskoin menemään aika kiukulla sitten takaisin sen 1.5 km. Reippaammin tuli uitua kuin edellisellä kerralla, vaikka matkaa kertyi vain 2.7 km 1:06 ajassa.

Olin siinä pohtinut ääneen, että mikä on kun ei suksi, ei kun uinti luista, niin Tony oli vakoillut uimistani ja kirkkaassa Sääksissä näki hyvin, että oikean puolen käsivetoni sukeltaa. Lähtee hyvin, mutta sitten retkahtaa. Järvessä hengitän pääasiallisesti vain vasemmalta ehkäistäkseni paniikkia vilkkaan mielikuvitukseni takia, mutta altaassa molemmilta puolilta. Olin sen verran päätellyt, että jotenkin se siihen liittyy etäisesti ja sen takia altaassa uintini sujuu paremmin.

Keskiviikkona oli niin kaunis auringonlasku, että piti oikein mennä ottamaan kuva

Torstaina menin Hämeenlinnaan Jarmo Hastin tekniikka iltamiin. Meitä triathleetteja oli siellä lisäkseni 10. Aloitettiin harjoitukset ulkoilupuiston rannalla ja uitiin pikku pätkiä järvessä, missä treenattiin mm. suunnistamista ja peesaamista. Sitten mentiin Olympia-altaaseen tekniikkaa treenaamaan ja Jarmo katsoi jokaisen uinnin erikseen. Siellä sitten selvisi miksi oikea käteni sukeltaa. Vasemman puolen käsivetoni on vähän hitaampi ja siksi oikea puoli pääsee vajoamaan. Tadaa! Sitten piti enää keksiä miten saan tahtia kiristettyä myös vasemmalla.

Ahveniston kiipeilypuisto vai miksi noita nyt kutsutaan. Näytti niin siistiltä, että pitää varmaan mennä itsekin koittamaan joskus.

Siellä uitiin järvessä

Allas on sitten siellä

Uinnin jälkeen siirryttiin moottoriradalle pyöräilemään ja juoksemaan. Olin ihan täpinöissäni, koska rata oli siisti ajaa moottoripyörälläkin, niin sen täytyy olla vähintään yhtä siistiä pyörällä. Radalle voi mennä ajamaan kello kuuden jälkeen, kun moottoriajoneuvot ovat poistuneet. Se pitää vaan muistaa, että märkänä se on vaan kuolettavan liukas öljyn takia.

Radalla oli nuoria ilmeisesti hiihtäjiä treenaamassa

Taustalla näkyy alun ylämäki väsemmalla ja lopun tasainen/alamäki missä katsottiin tekniikat kuntoon

Nyt oli kuitenkin kuiva hyvä keli, onneksi ei paistanut aurinko, koska tuonne ei tuule juurikaan ja siellä tulee todella kuuma aurinkoisella säällä. Jäin siinä säätämään jotain kamojeni kanssa ja muut ehtivät lähtemään kierrokselle, joka on ~3 km. Oikaisin vähän ja ampaisin perään. Kierros alkaa hurjalla ylämäellä, jonka muistin mopoltakin. Tuli melkein Alcatrazin kisa mieleen siitä :D Sitten on vastaava hurja alamäki mutkineen. Tuli siinä tykitettyä aika vauhtia kuitenkin, koska oli niin siistiä. Mäen lopussa on aika jyrkkä mutka vasemmalle ja vauhtiakin ihan tarpeeksi. Vähän jännitti meneekö kyljen kautta metsään, mutta sain vedettyä coolisti senkin. Siinä vielä pikku mutkittelua tasaisemmalla ja uuteen nousuun. Olin niin intoa täynnä, että poljin itseni kaikista ohi siinä ja viimeisestä jyrkästä mutkasta alamäkeen takaisin lähtöpisteeseen.

Sitten poljettiin tekniikkaa ja samalla Jarmo katsoi taas jokaisen pyöräilyä yksitellen. Loput ajettiin odotellessa lähtö- ja takasuoran ympyrää. Takasuoraa yhdellä jalalla, niin pitkälle kuin pysty, kun siinä on vielä miellyttävä mäen nyppylä. Minun pyöräilystä ei ollut muuta mainittavaa kuin, että vähän enemmän yläkroppaa mukaan. Täytyy koittaa muista ja hahmottaa asiaa. Loppuun ajoin vielä toisen kierroksen rataa ympäri. On se vaan aika tekninen reitti, että nyt vasta ymmärsin miksi olin moottoripyörällä niin loppu ajettuani sitä ympäri yhteensä jonkun 20 kierrosta silloin joskus.

Tuon näköinen venkura se rata on.

Juoksuun tuli ehkä suurin apu, kun Jarmo sanoi "juokse ilman ääntä". En ensin tajunnut yhtään mitä hän tarkoitti ja olin ihan ihmeissäni mitä tämä nyt meinaa. Mietin, että pidänkö jotain kauheaa puuskutusta mennessäni vai hä? Ääni lähtikin jaloistani. En ollut koskaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja luulen, että se on tullutkin tässä, kun olen opetellut juoksemaan Hokilla. Sen äänen kun sai vaimennettua, niin juoksuni näytti hyvältä. Vähän hassulta se kyllä tuntui, mutta ehkä sitä oppii tässä parissa viikossa juoksemaan mutella :D

Oli ihan loistava neljätuntinen mitä siinä treenattiin. Jäi todella hyvä mieli ja paljon hyvää tekniikkaan.

Perjantaina kävin taas Kuusijärvellä Huubstereiden ja muiden kanssa uimassa. Oli samalla mahdollisuus kellottaa 750m uinti, mutta itse keksityin vaan parantamaan tekniikkaani uusilla ohjeilla. Kyllä se hitto vie vaan sujui paljon paremmin, kun vähän tehosti hengitys ja veto tahtia vasemmalla. Tony laittoi toiselle kierrokselle piipityksen lakkiini eli tahdistajan, ei sydämen kuitenkaan, että saisin pidettyä tasaisena homman. Huhhuh kun olenkin uinut laiskasti, että ei se ihme ole jos on ollut vähän velttoa tuo uinti. Kuinka ollakaan vauhti parani ja se ei ollut enää sellasta täi tervassa tarpomista :) Pitää koittaa muistaa, sisäistää ja toteuttaa se huomenna Kangasalla kisassa, niin menee ehkä se 1500m alle puoleen tuntiin mihin se on mennyt altaassakin.

Melkein kaikki perjantain uimarit kuvassa (kuva Vera Strömsholm)

Tämän päivän pötkötän ja teen kotitöitä. Ehkä vähän metsästän Pokemonejakin, kun ei ole oikein tiistain jälkeen ehtinyt kunnolla. Yritän myös olla jännittämättä sitä mikä odottaa kahden viikon päässä, vaikka vatsaa kouristaa joka kerta, kun se tulee mieleen...