maanantai 30. toukokuuta 2016

Non-stoppina Nokialle

Kisat lähenee, lähtö lähenee. Jännittää edelleen. Toivottavasti menee vähän edes ohi, kun eihän tällaisen kanssa voi elää! Onneks viikon päästä sunnuntaina on edes kauden avauskisa jälleen Kuusijärvellä. Viides vuosi putkeen siellä :) Pääsee sprinttiin päästelemään pahimmat talven aikana kertyneet paineet.

Viimeinen kovempi viikko ennen kisoja meni ihan kivasti. Pakko se on vain myöntää, että ei sitä töiden ohella vain pysty treenaamaan niin paljon kuin haluaisi. Minä ainakaan. Yritin nimittäin samaa 18 h kuin aikaisemminkin. Tosin silloin oli helatorstai ja pari päivää vapaata, mikä mahdollisti treenimäärän, kun sai nukuttua tarpeeksi.

Tiiistaina lähdin intoa puhkuen pyörällä töihin ja takaisin. Juoksin vielä tunnin lenkin päälle uusillä On cloud kengillä. Kengät tuntuivat oikein hyviltä jalkaan ja juoksu kulki. Kaikki oli vielä kivasti.

Seuraavana päivänä oli vuorossa uintia hallissa ja matkaa 4 km. Samalla reissulla sain seurakaverilta pyörälaukun lainaan. Matkakuume paheni siinä kohdassa taas vähän lisää. Nyt jo vähän väsytti.

Torstaina satoi onneksi vettä, niin sillä verukkeella annoin itselleni anteeksi, että en jaksanut treenata. Olin niin väsynyt, että en meinannut pysyä enää tolpillani työpäivän jälkeen. Melkein tunnin päikkäreiden avulla jaksoin sentään vähän siivota parin viikon aikana kertyneitä vaatekasoja ja tiskata. Sen jälkeen olikin taas ihan hyvillä mielin menossa nukkumaan.

Perjantaina oli onnenpäivä, kun sain märkkärin myytyä ja ostin uuden samalla ja se oli se Huub. Olen ihan in love siihen pukuun nyt. Uin uudella puvulla Kuusijärvellä kilometrin ja juoksin yhteensä kolmen kilometriä järveä ympäri. Hyvä fiilis jäi.

Lauantaina sai nukkua kunnolla, mutta tottahan se on, että ei sitä parissa yössä viikon univelkoja nukuta pois. Olin ihan nuutunut edelleenkin. Ohjelmassa luki Uinti-pyörä-juoksu. Olin vähän, että jaksankohan mitään. Käytiin kaupassa ja leikkasin nurmikon ensin kuitenkin. Olin siinä vaiheessa jo luopunut uimisesta. Lopulta luovuin pyöräilystäkin ja menin vaan juoksemaan pariksi tunniksi. 

Koko kevään olen juossut hokkasilla (Hokilla), niin pilvikengillä (On cloud) juoksu koitui sitten jalkojeni kohtaloksi. Hokat ovat kuitenkin NIIN paljon vaimennetummat, että 16 km kevyemmillä kengillä tuntui, vaikka nekin ovat vaimennetut. Iskutus tuli aivan eri tavalla. Jalat olivat melko turtana lenkin jälkeen, reidet lähinnä.

Sunnuntaille oli kuitenkin varattu se non-stop pyöräily Nokialle. Aamu valkeni tasaisen harmaana ja 15 astetta lämmintä. Lastasin pyörän kolmella pullolla, 9 geelillä ja kuudella salmiakilla. Teräsmiehelle, joka tuli myöhemmin mukaan annoin toiset kolme pulloa, varageelin ja suolopussin. Just in case. Taakse vaihdettiin trainerista vihdoin irroitettu harjoitusvanne kestävämmällä kumilla. Se oli ihanan raskas... Alkuun oli vähän viileä ja meinasin soittaa teräsmiehelle, että tuo takin. Muistin vaan hetken kuluttua, että takki on jäänyt töihin tiistain pyöräilyltä... Ei sitten. 

Hämeenlinnassa hurjastelua

Huikkaa

Ei oikeastaan ollu edes kylmä, mutta kosteaa kylläkin. Jossain vaiheessa kypärästä alkoi valumaan puro ja mietin ensin, että se on hikeä. Se oli aika pitkälti kosteutta, joka oli tiivistynyt kypärään ja tuli sitten purona pois. Linnatuulessa oli pakko käydä vessassa. Yksi geeli levähti ennen Hämeenlinnaa ja olin aivan tahmainen sitten loppumatkan. Iittalassa piti tarkistaa vasemman jalan varpaat, kun yksi meni aivan yllättäen tunnottomaksi. Sadan kilometrin kohdilla alkoi vähän tympäisemään, mutta kyllä se siitä. En ihan saanut juotua pullollista tunnissa, koska ei ollut tarvetta. Meni sitten 4 h 10 min ja 117 km ennen kuin piti vaihtaa pullot ja taas pissiä. Olin ainakin siis juonut tarpeeksi.


Valkeakosken pallo


Sitten olikin enää 40 km "maaliin". Piristyinkin kummasti loppumatkasta vaikka reidet olivat loppu ihan koko matkan kiitos edellisen päivän juoksemisen. Perillä laskin nopeasti, että yhdeksästä geelistä meni seitsemän, juotavaa kuudesta pullosta neljä ja puoli ja neljä salmiakkia. Aikaa meni 5:41 ja keskisyke 133. Ihan jees! Todella onnistunut setti enkä ollut aivan nollat taulussa.





Kävin lopuksi juoksemassa 10 minuuttia ja liikkeelle lähtiessä sattui läskeihin. Teki mieli pitää persauksesta kiinni, kun teki niin hellää, mutta kyllä se siitä vähitellen helpotti. Tietää mitä odottaa sitten kahden kuukauden päästä, kun lähtee maratonia vielä vääntämään pyöräilyn päälle... Jos ei ole läskit lähteneet :D

Kuoriutuminen tahmeista kamoista ennen juoksua

Nyt saa levätä, kun ei ehdi muutakaan. Työmatkankin pukkasi vielä viimeiselle työviikolle, että vähentää vielä mahdollisuuksia treenata mitään. Jos sitä perjantaina ehtii taas. Ai ihanaa, kun kesä ja kisat on taas täällä :)

maanantai 23. toukokuuta 2016

Uudenlaista kampeamista

On taas niin hyvä mieli hyvästä viikosta, joka meinasi musertua väsymyksen alle loppua kohden. Yksi hyvin nukuttu yö pelasti kaiken. Olen alkanut hermoilemaan kummasti sitä Ameriikan retkeä ja Alcatrazia ja kaikkia muitakin kesän kisoja. Jännitän kaiken etukäteen, niin ei sitten sillä kisahetkellä tarvitse jännittää. Ilmeisestikin näin, koska joka vuosi on ollut sama juttu, jos en nyt ihan väärin muista. Messut ja ristiäisetkin ehdin käydä, tosin treenien kustannuksella, mutta siinä väsymyksessä ei treenistä olisi edes tullut kuin paha mieli. Migreenin sai noilla kahdellakin.

Poljin taas töihin ja takaisin tiistaina. Piti lähteä koittamaan tuttua matkaa uusilla kammilla, kun äitienpäivän lenkillä Porvooseen olin niin hämmästynyt vaikutuksesta minkä ne toi. Piti lähteä varmistumaan tutulla reitillä. Juoksin kotiin päästyäni illalla vielä vain kuusi kilometriä päälle, kun oli koiralla senioritarkastus varattu, niin en ehtinyt juosta enempää. Se tarkastus vähän venähti, kun löytyi korvatulehdus ja sen putsaaminen ja lääkitseminen otti aikaa. Kahdeksan vuotta meni ennen kuin tuli mitään ja tuokin varmaan siitä, että pestessä oli jäänyt vettä korvaan. No sitä hoidetaan nyt pari viikkoa ja uudelleen tarkastukseen sen jälkeen.

Kammet, ketjut ja polkimet uusittu. Nyt on koko setti Ultegraa

Keskiviikkona lähdin käymään Kuusijärvellä. Myyn vanhaa hyvää Sailfishin G-rangeani ja yksi kiinnostunut halusi testata sitä. Oltiin sovittu treffit puoli seiskaksi sinne. Vartin yli kuusi jäin sitten jumiin Keravalle, kun sielläkin on tiet käännetty ylösalaisin. Seisoin kaksissa peräkkäin olevissa valoissa 20 min... Ne olivat jotenkin ihan typerästi, kun vuorotellen vihreät. Sitten parit rekat siihen niin kukaan ei aina liikkunut mihinkään. Noh laitoin siinä viestiä, että olen vähän myöhässä. Normaalisti menee Kuusijärvelle Nurmijärveltä ~30 min, silloin meni 50 min. Kiva tietää...

No ei mennyt puku kaupaksi, kun oli sovittajallekin samalla tavalla iso kuin minullekin. Uin siinä sitten suruuni 1500 m, mutta aikaa meni vain 25 min. Ehkä sille uinnille on tapahtunut sittenkin jotain :D Jotain hyvää sentäs. Huubin puvulla saattaa olla myös osuutta asiaan...

Torstaina otin taas maantiepyörän alle ja kävin tuuppaamassa 20 km. En jaksanut enkä ehtinyt oikein enempää, kun piti käydä juoksemassakin tunti. Laitoin pitkästä aikaa saukot (Sauconyt) jalkaan ja kipaisin 8 km. Uskalsin lähteä kepeillä kisakengillä, kun puolet matkasta oli järvenpohjan hiekkatiellä. Alkuun oli kuin juoksisi jonkun muun jaloilla. Alkoi vähitellen taas löytymään kilsan jälkeen ja tuntui hyvältä. Loppuvaiheessa huomasin kyllä juoksemisen tuntuvan taas selässä. Mielikuva siitä, kun välilevyt selässä kirkuu sai minut vähän miettimään taas asentoa tarkemmin. Taisin juosta liian pystyssä. No selän sain siitä lenkistä kyllä jumiin. Ihan hyvä, että otin ne taas käyttöön, kun Kuusijärvellä pitäisi mennä niillä se sprintin juoksu.

Viikonlopulle oli syntynyt pieni haaste sen suhteen, kun teräsmies lähti Jyväskylään, että mitenkäs minä liikun mihinkään. Perjantai-iltana sitten pyörä haaruun ja sotkin uimahallille Rajamäkeen iloisesti 10 km. Uin rauhakseltaan 4 km ja selkäkin alkoi tuntumaan taas paremmalta. Lähdin kotiinpäin yhdeksän jälkeen ja oli ihan mielettömän kaunis ilta. Meinasin pakahtua siitä fiiliksestä, kun olin niin onnellinen. Lintujen laulu, tuoksut, lämmin ilma, auringon viimeiset säteet. Pitää mennä useammin pyörällä.

Ihana ilta

Piti vaan tehdä vielä ruokaa, kun pääsin kotiin ja söin vasta yhdeltätoista. Meni yliväsymyksen puolelle, enkä meinannut nukahtaa ja nukuin aika huterasti. Aamulla olin ihan titityy, kun herätys soi. Piti herätä "aikaisin", että ehdin bussiin ja Triathlonmessuille Otahalliin ajoissa. Meinasi sekin mennä metsään, kun bussi oli myöhässä, niin en ehtinyt seuraavaan Kampissa. Onneksi kaveri pelasti ja otti minut kyytiin.

Toiset kevyet vaimennetut juoksukenkäni (168g) On Cloud

Messut olivat positiivinen yllätys. Siellä oli kaikki mitä itse kaipasin eli märkkärit ja On juoksukengät, jotka ovat taas löytäneet takaisin Suomeenkin. Niitä saa ainakin Onnisportilta. Kävin hypistelemässä kaikki esillä olleet märkäpuvut läpi. Zone3, Mako, Aqua Sphere, Sailfish, HEAD, 2XU, TYR ja HUUB. Sain varmuuden siitä, että millään muulla merkillä ei ole tällä hetkellä tarjota minulle sellaista pukua, minkä olen nyt todennut toimivaksi. Eli sellainen, joka ei nosta jalkoja liikaa. Huubilla uidessani olen tajunnut, että se banaani fiilis ei johdukaan minusta, vaan puvusta, kun se kelluttaa liikaa alapäätä. Löysin siis Huubin Atanalla luonnollisen uintiasentoni myös märkkäri päällä.

Messuilla

Naisilla on luonnostaan enemmän rasvakudosta, yleensä ja itselläni ainakin, kuin miehillä ja sehän kelluu paremmin. Noh totesin tutkiessani pukuja, että naisten puvut on melkein poikkeuksetta kaikilla merkeillä vain vähän eri tavalla leikattuja miesten pukuja. Ei siinä mitään, jos olet tosiaan kisakireä aina tai uinti ei ole vielä ihan hanskassa ja jalat painuu. Eihän se minuakaan aikaisemmin haitannut. Huubin puvuissa on tämä 3:3 vaihtoehto eli 3mm neopreenia koko setti. Ei sen ohuempi, koska ohuemmassa joustavuus heikkenee. Löytyy toki 3:5 vaihtoehtokin eli kelluttavampi.

Toinen mikä teki vaikutuksen oli vetoketju. Sen saa niin sanotusti nykäisemällä auki koko roskan :D Olin ihan WOOOOOW, kun kokeilin ensimmäisen kerran. Todella kätevä. Quintana Roo on joskus kehittänyt systeemin. Todella hyvä. Ja puku istuu todella hyvin. Sillä mennään nyt. Olen päätökseni tehnyt.

Messujen jälkeen rynnin vielä ristiäisiin. En meinannut löytää mekkoa, kun ei niitä montaa ole ja korkkaritkin ahdisti. Pitäisi varmaan käyttää useammin. Oli ihanat juhlat ja lapselle tuli kaunis nimi. Söin itseni ähkyyn kaikella sillä hyvällä mitä tarjolla oli. Hyvä niin, koska kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että heitin migreenilääkkeen kitaani ja painuin nukkumaan. Yhdeksän tuntia tuli nukuttua, niin että heilahti.

Aamulla ei kyllä ollut yhtään sellainen olo, että olisin voinut lähteä pyöräilemään mihinkään suuntaan ja piti ottaa toinen migreenilääke. Tokenin vähitellen ja venyttelin dynaamiset, että sain kropan hereille. Lähdin lopulta kuitenkin innoissani kohti Hämeenlinnaa. Pyörä kulki ja kiitän siitä uusia kampia edelleen. Kyllä ne vaan toi settiin sellasen päivityksen, mitä tuskin olisin saanut paremmalla pyörälläkään, jos siinä ei tietysti olisi ollut vastaavia. No halvempi tämä päivitys ainakin oli. 

Kaunis Hämeenlinna

Ne jotka tietää, niin tietää vanhalla Hämeenlinnan tiellä mäen oikeastaan kumpaankiin suuntaan ennen Linnatuulta, mutta varsinkin Helsinkiin päin. Se oli hyvä esimerkki siitä mitä uudet kammet toivat mäkiajoon, kun ajoin melkein 30 vauhdilla mäen ylös. Huomasin jo ensmmäisellä lenkillä sen parannuksen minkä ne toivat. Lisähuomiona vielä, että nämä ovat nyt ne 170 mm. Saan ihan eri tavalla voiman siirrettyä vauhdiksi. Orkkiksena olleet FSA:n jotkut halpikset, joustivat todennäköisesti niin paljon, että tuli aika paljon tehohäviötä. En omista wattimittaria, mutta tiedän suunnilleen perstuntumalla eron. Peekoo lenkin keskinopeuskin nousi ihan kivasti siis jostain 23-24 km/h 27 km/h. Ja nämä ajan pienellä eturattaalla, että ei tarvitsisi ajaa joka kerta pitkällä lenkillä tyyliin Nokialle :D Eli 133 km riitti melkein 5 h lenkkiin tällä kertaa.

Järvimaisemaa

Viimeinen kova treeniviikko pyörähtää käyntiin ja toivottavasti pysyn vielä terveenä, kun teräsmies toi mukanaan flunssan viikonlopun riennoista. Lauantaina olisi tarkoitus ajaa taas Nokialle se 164 km vähän niin kuin kisademona eli pysähtymättä ja vetää kaikki geelit ja muut kuin kisassa. Toivotaan, että onnistuu.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kevyesti meni

Lepoviikosta tuli hyvin levätty. Kropasta ei irronnut oikeastaan mitään. Maanantaina käytännössä siis ainakin pötkötin. Tiistaina oli hieronta. Olin varannut ajan eri hierojalle kuin normaalisti ja on se ihanaa, kun jokainen hieroja on niin omanlaisensa persoona tyyliltään. Vaihtelu virkistää täytyy sanoa.

Keskiviikkona tein vihdoin jalkaterapeutin antamia lihaskuntoliikkeitä, mutta kun ei meinannut jaksaa. Jalat olivat niin väsyneen tuntuiset edelleen. Ajattelin kovasti kuitenkin, että menisin torstaina pyörällä töihin. En onneksi mennyt. Aamulla oli kuitenkin vielä niin ryytynyt olo. Piti tehdä torstainakin lihaskuntoa, mutta nukkumiseksi meni taas. 

Perjantaina piiskasin itseni liikkeelle ja lähdin Kuusijärvelle venyttelyn jälkeen, koska halusin koittaa Huubin märkäpukua. Tuli siinä uitua omallakin ja totesin, että on se vaan niin iso, kun vesi virtaa läpi... Eron tajusi varsin hyvin, kun oli ensin uinut pienemmällä, niin muisti miltä sen pitää tuntua. Uinnin jälkeen olin sitten niin väsynyt, että en jaksanut edes saunaan enää vaan melkein suoraan nukkumaan.

Lauantaina oli jo vähän virkeämpi olo, kun tuli nukuttua sellainen kymmenen tuntia iloisesti :D Piti taas tehdä lihaskuntoa, mutta en tiedä mihin päivä hupeni ja sitten pitikin jo katsoa Euroviisuja. Täytyy sanoa, että Australia oli ihan huippu. Espania, Belgia, Italia oli myös. Paljon hyviä naisartisteja mielestäni. Miehet tuntuvat olevan jotenkin geneerisiä :P Voittaja Ukraina oli ihan ok ja ei yllättänyt, että politikointi voitti.

Waaau mikä allas!

Kaikkea tuollaista harjoittelevat

Allas toisesta suunnasta

Tälle sunnuntaille olikin sitten varattu avovesisimulaatiota Meriturvan altaassa Lohjalla. Altaassa, joka on neljä metriä syvä ja 43 m pitkä. Sinne saa myös erilaisia aaltoja ja muitakin sääolosuhteita. Tilaisuuden järjesti avovesiuintiin erikoistunut yhdistys Uimalla yli ry, joka kouluttaa juuri avovesiuintiin. Halusin sinne, koska siellä pääsi oikeasti koittamaan aallokossa uimista. Ihan huikean hieno kolmetuntinen olikin. Nyt on aika hyvä fiilis Alcatrazin uinnin suhteen. Ja väsyttää. Hyvin se vie mehut ihmisestä, kun siellä vedessä peuhaa pari tuntia. Onneksi oli edes 21 asteista. Toivottavasti järjestävät lisää, koska suosittelen lämpimästi kaikille.

Oho mikäs se siinä

Ihanat naiset uimassa tällä kertaa

Ei ole vielä uutta märkkäriä, mutta testaan tuota Huubin Atanaa. Äkkiseltään voisin sanoa, että tykkään, mutta siitä lisää myöhemmin. Toinen mitä kokeilen on nuo uimalasit. Huubin nekin. Ne näyttävät nyt ihan kirkkailta, mutta niissä on sellainen linssi, joka tummuu auringossa. Sitä ominaisuutta en ole vielä päässyt testaamaan.

Ensi viikolla treenit jatkuu vielä viimeiset kaksi viikkoa ennen kisakesää täydellä teholla. Kolme viikkoa Kuusijärven sprinttiin ja neljä Alcatraziin. IHANAA!!! En malta odottaa!

lauantai 14. toukokuuta 2016

Olenko tasapainossa?

Pääsin tuossa muutama viikko sitten, taisi olla ennen puolimaratonia, testaamaan mittauslaitetta nimeltänsä VitalScan. Testausta löytyy Kehonhuolto Jumissa. Laite mittaa miten balanssissa mieli ja keho on. Vähän jännitti, kun pelkäsin olevani ihan ihmisraunio ja miten pitkän listan saan sen korjaamiseen.



Ensin oli kehonkoostumusmittaus Tanitan vaa'alla, jonka jälkeen vastailin parin lapun verran esikysymyksiin ja sitten laitettiin mittari rintakehään kiinni. Katselin videota mittauksen ajan n. 6 min ja se sai kyllä miettimään tavallaan kuinka sitä tulee välillä mentyä hampaat irvessä, kun on pakko saada tehtyä tämä ja tuo, ai niin ja vielä tuo ja sitten loput tekemättömät työt vielä stressaa... Kotityöt varmaan eniten :D




Alettiin katsomaan tuloksia ja kehonkoostumus oli pysynyt hyvänä, rasvaprosenttikin ehkä vähän pudonnut. Itse mittarin tulos oli yllätyksekseni kuitenkin, että olen ihan tasapainossa! Oli lepoviikko tehnyt tehtävänsä ja ehkä en sitten sillä hetkellä ollut edes kauhean stressaantunut. Treeniviikolla tulos voisi olla ihan toinen...

Siinä jonkun mittaus tulos. Omani oli siis ylhäällä aika keskellä. (kuva)


Sain samalla suositukset mitä FitLinen tuotteita minun kannattaisi käyttää, että saisin mm. kiukuttelevan mahani balanssiin.

Maisteltu on

PowerCoctail piristää aamulla, Restorate palauttaa illalla ja se on ihanan raikkaan makuinen, molemmat maut sitruuna ja exotic. Fitness-drink oli todella toimiva pitkällä pyörälenkillä. Protskupatukan söin kerran nälissäni, kun en mitään muuta saanut käsiini sillä hetkellä. Patukka oli hyvänmakuinen pähkinä-suklaa tms. ja hienojakoinen koostumukseltaan eli pystyisin syömään sen kisassakin pyörällä ilman, että maha menisi sekaisin juoksussa. Ehkä näistä tulisi minulle uusi ystävä, koska Isostaria tuntuu oleva niin vaikea saada nykyään mistään ja valikoimakin melko suppea Suomessa. Ainakin mauiltaan. Pitäisi viitsiä tilailla netistä, jos sitä haluaa.

Taas tajusin kaiken jälkeen, että unohdin ottaa kaikki kuvat. Olin liian innoissani varmaan... Olisi ollut ihan mielenkiintoista, mutta piti lainata interwebsistä.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Omia ennätyksiä

Nyt oli sellainen viikko, että ei ole vastaavaa ollut aikaisemmin. Treeniä paljon ja onneksi osui tälle helatorstai viikolle ja lisäksi aivan fantastinen sää. En olisi välttämättä muuten jaksanut. Kroppa on todella puhki, mutta uskon tällä viikolla olleen merkittävä vaikutus kesän kisakuntoon. Ja toinen vastaava vielä edessä ensi viikon lepoviikon jälkeen. Näitä piti olla alunperin kolme, mutta "onneksi" toiselle sellaiselle lykkäsi työmatkan. En olisi nimittäin välttämättä jaksanut, mutta hullu kun olen, niin olisin työntänyt sen väkisin läpi ja sitten olisikin ollut asiat taas huonosti.

Maanantain huokaisin leväten edellisen viikon rasituksista. Tiistaina menin ensimmäistä kertaa pyörällä töihin tälle vuodelle. Aamulla oli kaksi astetta lämmintä lähtiessä. Vähän hankala pukeutua, kun aamulla melkein pakkasta, mutta auringossa tulee kuuma ja varjossa kylmä. Ajoin kuitenkin ennätys hiljaa töihin, niin ei tullut liian kuuma tai kylmä.

Kotimatkalle heitin kaikki ylimääräiset pois ja ajoin shortseissa ja teepaidassa kotiin. Pyöräilytamineet kuitenkin. Ihan uskomatonta, mutta kotimatka meni helpommin kuin menomatka, vaikka onkin enemmän ylämäkeä. Pyöräilyn jälkeen lähdin juoksemaan vielä tunniksi. En vaihtanut TYRin triathlon housuja pois vaan lähdin juoksemaan ne jalassa. Kilometrin jälkeen totesin, että ei ollut hyvä idea. Housujen pehmuste on minun makuuni liian paksu ja tuntui kuin olisi ollut köntsät housussa... Lisäksi se vielä hankasi... 

Kotimatkalla

Keskiviikkona kävin jalkaterapeutilla polveni takia. Selvisi helpotuksekseni, että polvessa itsessään ei ole mitään vikaa ja lihaksetkin tasapainossa. Ilmeisesti vaan katkenneen hermon aiheuttama löysä nahka hämää vaan niin paljon silmää. Liitin tähän nyt diagnoosin, mikä ei tavallaan yllättäny. Tuo aktivointikin on ollut osittain tiedossa, mutta nyt sain vasta selkeät piirteet sille ja ymmärrän korjata sen. Kiitos Anu! Ja Niklas, kun kerroit :)

Keskivartalon (selän), pakaran ja takareiden aktivoitumisjärjestykseen parannusta. Nyt selkä lähtee mukaan viimeisenä, pitäisi olla ensimmäinen. Jos juostessakin ensimmäinen aktivaatio tapahtuu reiden lihaksista, kuormitus jalalla kasvaa suuremmaksi, kuin jos selkä on mukana tukemassa. Pakaran tehokkaampi aktivoituminen on myös tärkeää. Se on iso lihas, jonka tarkoituksena on tuottaa paljon voimaa. Jos se ei aktivoidu, voimantuotto ja tukeminen tapahtuu muilla lihaksilla jotka joutuvat taas kovemman kuormituksen alle.
Polven sisäsyrjässä kipukohta vaikutti olevan erityisesti M. grasiliksen (hoikkalihas) alaosa. Reisiluulla taipumusta kääntyä sisäkiertoon jolloin myös polvi liikkuu oikeasta linjasta mediaalisesti ja kuormittuu huonosti (Sisäsyrjän rakenteet venyy). Reiden ulkokiertäjissä ja lantiota tasapainottavissa lihaksissa hieman heikkoutta, joka helposti korostuu juostessa: Lantiosta pettää -> polvi kuormittuu väärin.

Illalla kävin uimassa pari kilsaa. Uiminen tuntuu nykyään melkein helpolta vaikka tekisi vähän kovempaakin pätkää sinne sekaan, niin kuin nyt. 8x25m kovaa ja kaikkea.

Neljän päivän miniloma alkoi torstaina nukkumalla tarpeeksi. Päivän treenit olivat 90 min pyörää ja 90 min juoksua. Sain seurakaverin matkaani ja mentiin yhdessä koko kolme tuntia. Oli ihanaa vaihtelua normaaliin itsekseen pusertamiseen. Juostua tuli vähän tavanomaista kovempaa, mutta se ei ollut ollenkaan huono juttu. Yllättävän lämmin keli kyllä vei veronsa tottumattomasta. Olin loppu illan ihan titityy.

Lähtökuopissa päivän treeneihin

Perjantaille oli ohjelmassa 4 km uinti, ikinä aikaisemmin uinut noin pitkää matkaa. Olin edellisestä päivästä edelleen niin ryytynyt, että uimahallille ajaessa alkoi itkettämään, kun mietin Alcatrazin kisaa ja kaikkea. Oli sellainen olo, että en selviä edes tästä. Kuinka ollakaan uinti meni oikein miellyttävästi. Vähän reilu puolitoistatuntia tuli vietettyä altaassa ja olo oli sen jälkeen todella hyvä. Uidessa mietin jalkaterapeutin vinkkeja mm "häntä koipien väliin" ja yllättäen vartalonkierto tasapainottui. Pullarilla uidessa tuli vaan oikean lonkan seudulle sellainen fiilis, että kohta jotain kramppaa. Ei kuitenkaan krampannut, niin kestin sen. Kyllä nämä huonot tavat ja löysät lihakset tästä koulitaan vielä pois ennen täyttämatkaa.

Enää oli viikonlopun treenit edessä. Lauantain ja sunnuntain vaihdoin päittäin, että ei tarvitsisi ajaa kuutta tuntia pyörällä yksinään. Lauantaille napsahti sitten uinti-pyörä-juoksu. Totesin, kun ei tässä ole enää kuin kuukausi sinne jäätävään Alcatrazin uintiinkaan, niin pitää mennä uimaan järveen. Alunperin suunnittelin meneväni Kuusijärvelle, mutta siellä alkaa vesi olemaan jo "liian" lämmintä. Alcatrazissa merivesi kun on sen 12-13 asteista, niin ei pidä päästä tottumaan liian lämpimään...

Jännitti kyllä aavistuksen miten selviän niin kylmästä vedestä. Märkkäri päällä tuli taas hirveä hiki jo rannalla, mutta sitä ei kestänyt kauaa. Marssin reippaasti järveen, olin ajatellut hypätä, mutta ei ollu laitureita vielä, ja yllätyin, kun ei tehnyt kipeää. Ilmeisesti, kun olen koko talven seissyt uinnin jälkeen viisi minuuttia kahdeksan asteisessa kylmäaltaassa uimahallilla, on siitä ollut jotain hyötyä. Noh rinulilla liikkeelle ja koitin vaparia. Aaargh, kun sattui naamaan. Vuorottelin siis niitä kahta. Jossain kohtaa meinasi tulla paniikki, kun huomasin alkavani kangistumaan. Ajattelin oikeasti kuka minut tulee täältä nyt pelastamaan jos hyydyn. Sain kuitenkin rauhoitettua ylivilkkaan mielikuvitukseni, kun määränpää eli seurakunnan ranta alkoi häämöttämään lähempänä. Lapset rannalla katsoivat minua kuin parastakin merihirviötä minun noustessa vedestä. Hetken siinä lämmittelin auringossa ja vastailin uteliaiden lasten kysymyksiin. 

Huh hellettä ja kylmää vettä

Paluumatka uimarannalle ei tuntunut enää niin pahalta. Aurinko lämmitti selkää ja vesi oli ihanan kirkasta. Kylmää kylläkin, niin vaparia ei taas pystynyt kauhean pitkiä siivuja vetämään. 900 m tuli matkaa eli 450 m suuntaansa. Aikaa meni 25 min, kun niin hissukseen uin. Nopeammin olisin selvinnyt tietysti nopeammin, mutta eka kerta märkkärilläkin vaikutti uintiin hidastavasti. Ehkä ensi kerralla paremmin. Selvisin uinnista noin kylmässä vedessä, mikä oli sinänsä jo saavutus kuitenkin.

Uinnin jälkeen oli aika raikas olo lähteä pyöräilemään tunniksi. Pyöräilyn jälkeen juoksin vielä kaksi tuntia. Kaiken tämän jälkeen olin ihan puhki. Mietin miten selviän sunnuntain pyöräilystä, kun väsytti niin paljon. Treeniä oli tässä vaiheessa jo 13 h takana.

Jalat hajoilee

Sunnuntaina lähdin sitten seurakaverin kanssa pyöräilemään, sama teräsnainen kuin torstainakin. Puoli tuntia ennen lähtöä vai oliko peräti vartti keksin, että ajetaan Porvooseen. Lähdettiin sitten iloisella mielin ajelemaan. Keravan kohdalla iski pieni shokki, kun tiet oli käännetty mullinmallin ja muutettu ihan omituisiksi. Käytiin huoltoasemalla vessassa ja koitettiin uudestaan keksiä minne mennään. Sekoiluksihan se meni, mutta päästiin paremmalle puolelle lopulta ja matka jatkui tietä 148.

Pönötysta sunnuntai aamuna

Olin tutkinut karttaa ja kokeiltiin Kuninkaantietä Porvooseen asti. Se oli ihan mukava, vaikkakin vähän huonossa kunnossa paikoitellen. Niin kuin varmaan nykyään kaikki pienemmät tiet... Matkaa tuli 54 km sinne päin. Perillä syötiin vohvelit. Itse mutustin pekonivaahterasiirappi version. Oli niin hyvää. Meinasin nimittäin ensin tilata ihan pelkän vaahterasiirappi version, mutta onneksi järki huuti hetken päästä EI! jotain suolaista.

Ihanat naiset Porvoossa

Matka jatkui ja kotiin päin tultiin 170 ja siitä käännyttiin 148 taas. Ehkä vähän triathlonpyörille sopivampaa ajoa. Nähtiin myös motarilla sattunut hirvikolari. Onneksi näytti siltä, että vaan hirvi oli päässyt hengestään. Paluumatkalla mentiin smoothisti autojen seassa Keravalla ja aiheutettiin varmaan karmea ruuhka samalla :D Hups, sori siitä hei. Pysähdyttiin vielä samalle huoltoasemalle vessaan ja matka jatkui sen jälkeen raskain jaloin siinä vaiheessa, kun molemmilla painoi parin viikon treenit. Matkaa tuli yhteensä 113 km, minulle, viiden tunnin lenkistä. Huikean hienoa.

Matkalla oli molemmille tullut sama ajatus, että pitäisi varmaan kehittää sitä henkistä kanttiakin, kun ei kisassa 180 km aikana pahemmin pysähdellä vohveleille tai vessaan. Itse päädyin siihen lopputulokseen, että pitää varmaan taas nykäistä Nokialle, mutta tällä kertaa pysähtymättä kertaakaan. Okei pis pis on ehkä pakko, mutta kuitenkin.

Tämän viikon ennätykset olivat siis 1) Uin neljä kilometriä 2) uin järvessä, jonka vesi oli vain 10 asteista 3) treeniä viikossa 18 h. Ja edelleen hengissä. Väsyttää kyllä, mutta ihan mahtavaa. Ensi viikko levätään sitten ihan kunnolla.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Juoksun jälkeen, on poutasää

Alkuviikko meni kyllä uudelleen kävelyä opetellessa jalkojen ollessa niin kipeät puolimaratonista. Täytyy sanoa kuitenkin vielä viime viikkoisen masentelun jälkeen, että tein parhaan noin kovan juoksun tähän mennessä kuitenkin. Ei sattunut mihinkään niin, että olisi haitannut juoksua. Aikaisemmin näin on ollut lähes aina. Syksyistä maratonia en laske, kun siinä meni jalat vaan pökkelöiksi.

Maanantai aamuna yritin sitkeästi lähteä töihin, vaikka olin aivan pihalla. Tuntui, että en olisi nukkunut kuin kaksi tuntia, vaikka todellisuudessa olin nukkunut enemmän. Kävelin päin seiniä, kun koitin nousta ylös ja totesin, että oman ja muiden turvallisuuden vuoksi jään kotiin... Nukuinkin sitten 12 tuntia. En meinannut herätä senkään jälkeen millään. Keitin kolmen kupin mutteripannullisen kahvia ja totesin, että jos en tällä herää, niin menen takaisin nukkumaan. Heräsin kuitenkin sen verran, että sain tehtyä vähän tekemättömiä kotitöitä taas, ennen kun lähdin Neurosoniciin ja hierottavaksi sen jälkeen.

Nyt olen testannut Neurosonicin kaikki kolme hoitomuotoa ja palauttava oli maanantaina loistava. Sen jälkeen hierontakaan ei tuntunut niin pahalta.

Tiistaina pääsin töihin, mutta jalat olivat edelleen melko höttöä. Lonkkien lihakset varsinkin. Töissä sai tietysti kuulla leikkimielistä pään aukomista "mitäs sitä on tullut tehtyä", kun kävelin niin hassusti :D Noh sitä se urheilu teettää. Illalla kävin uimassa kevyen kaksi kilometriä ja se tuntui niin hyvältä. Kylmäallas tuntui harvinaisen pahalta, mutta voin sanoa ihan rehellisesti että auttoi.

Keskiviikkoaamuna pääsin huomattavasti kivuttomammin jo liikkeelle. Kauniin sään innoittamana lähdin myös pyöräilemään kevyesti töiden jälkeen. Ei ollut vaihtoehtoja, kun jalat eivät ottaneet yhtään kovempaa käyttöä kovin hyvällä. Ei se mitään oli mukavaa ja kävelin vielä reilun tunnin koiran kanssa pyöräilyn päälle. Koira ei ollut kauhean mielissään asiasta, laiska kun on.

Auringonlasku keskiviikon kävelyllä

Torstaina menin taas uimaan. Vähän kovempaa kuin tiistaina ja uin 400 m enemmän. Uinti tuntuu hyvältä taas, mikä on onni. Olen joutunut opettelemaan kaikissa kolmessa lajissa sen, että pitää osata mennä hiljaa, että voi mennä kovaa. Ja se alkaa löytymään. Nautin siitä tunteesta nykyään, kun vesi virtaa kivasti kroppaa pitkin ja vauhtikin tulee vähitellen rentouden myötä. Pyöräilessä ja juostessa nautin siitä fiiliksestä ja linnun laulusta, tuoksuista, kaikesta. Olen vihdoinkin päässyt siitä kiukkuisesta suorittamisesta, mitä koko elämäni on tuntunut olleen tähän asti. Hyödyllinen laji tämä triathlon, kun opettaa parhaimmillaan elämän hallintaakin :D

Perjantaina olin vihdoin palautunut kokonaan, ainakin kellon mukaan. Tein päivän parin tunnin pyörätreenin pyöräilemällä kaverin luokse, missä sain munkkia ja simaa, että jaksoin pyöräillä takaisin. Hämmästytin itseni taas sillä, että vaikka koitan ajaa hiljaa, niin ajan silti melko kovaa. Meinaa vaan käydä niin, että alkaa nämä lähiseudun lenkit jäämään vähän lyhykäisiksi ja olen melko arka lähtemään kauemmaksi yksinäni.

Viikon pitkälle pyörälenkille lähtiessäni lauantaina olikin edessä se ongelma, että minne menisin. En jaksanut ajaa kolmatta kertaa taas Linnatuuleen. Jäi varmaan niin paha muisto vastatuuliajosta pari viikkoa sitten. Ajan neljässä tunnissa hissuksiin kuitenkin sen vähintään 90 km. Päätin hyödyntää mootoripyöräilystä tuttuja reittejä ja lähdin Otalammen suuntaan Selkin kautta. En vaan todellakaan muistanut, että siellä on niin mäkistä. Oikea jalka ei ollut selvästikään vielä ihan iskussa puolimaratonista, koska ensimmäisen tunnin se veti vaan kaikissa ylämäissä ihan pökkelöksi ja pohkeeseen sattui. Tuli sellainen olo, että olenko näin huonossa kunnossa, mutta jälkeenpäin reitin profiilia katsoessani totesin, että olihan siellä aikamoista nousua ollut. Olen vaan ollut vähän laiska lähtemään mäkisille reiteille, että taisi olla eniten nousua mitä olen tähän mennessä noussut :D

Otalammen kohdilla aloin kaipailemaan kovasti kusiputkaa, mutta eihän siellä mitään yleistä vessaa tuntunut olevan. Juuri, kun olin luopua toivosta, kuulin nimeäni huudettavan ja sattuikin hauskasti, että tutut olivat huomanneet minut ja ihmettelivät mitä etsin. No siellä on nyt sitten paikka ja olen aina tervetullut :D Ihanaa!

Tämän onnekkaan pysähdyksen jälkeen taivas veti sen verran pilveen, että tuli aavistuksen viileä. Jatkoin Lepsämä kautta Klaukkalaan ja sieltä Palojoelle ja heitin vielä lenkin Nukarin ja Uudenkylän kautta kotiin. Sitten väsytti. Kylmyys vie voimat.

Ensi lauantaina olisi tiedossa kuudentunnin lenkki. Haetaan seuraa tositarkoituksella sinne. Ei ehkä jaksa omaa seuraansa niin kauaa aina. En aja kovaa eli keskari max 25km/h. Helpompi näin niin ei tarvitse ajaa niin kauaksi, vaikka kuudessa tunnissa ehtii jo heittämään melekoisen lenkin. Reitistä ei mitään havaintoja, että senkin suhteen ideoita vastaanotetaan.

Tänään juoksin. Olikin yllättävän lämmin päivä, niin laitoin shortsit ja teepaidan ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Onnistuin vielä valitsemaan täydellisen hetken, että ei aurinko paistanut pilven takaa sen 105 minuutin aika ollenkaan. Olisin varmaan sulanut, kun ei ole tottunut sellaiseen lämpöön talven jäljitä. Oli ihan täydellinen juoksu. Ensimmäiset kilsat tuntui taas karmeilta, mutta siitä se lähti sitten rullaamaan. Taisi se puolimaran mittainen vauhtikestävyyslenkki viikko sitten tehdä ihan hyvää juoksuvauhdilleni. Loppumatkasta koin taas jonkun ahaa- elämyksen ja tajusin kunnolla mitä kaikkea se ponnistus vaatii. Nyt on kyllä taas perse hellänä, kun on käyttänyt sitä kunnolla. Aivan mahtavaa, että saan vihdoinkin käytettyä kunnolla lihaskapasiteettiani.

Niin tosiaan, nythän oli vappu. Moneen vuoteen ei olla jaksettu juhlia sitä sen ihmeemmin. Lakkejakaan olla kaivettu naftaliinista aikoihin, jos ne ovat edes enää tallessa. Lauantaina sentään tyhjennetiin skumppapullo, popcornien ja Tenavat leffan seurana. Tänään korkattiin sitten grillikausi. Oli kyllä ihan hyvä setti. Ehkä sitä vielä joskus jaksaa.

Ensi viikolla alkaakin sitten kovin kuukausi treeneissä ennen kesää. Laskin äkkiseltään, että treeniä saisi 18 h viikossa, jos vaan jaksan tehdä kaiken... Vähän epäilen, mutta ainahan sitä voi yrittää...