sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Näin, koin ja noh, juoksin

Olipas työntäyteinen lepoviikko. Sattui kerrankin onni, että oli tosiaan lepoviikko, niin ei haitannut treenaamista. Hieronnan jouduin kuitenkin siirtämään, mutta koitin venytellä senkin edestä ja rullata rullalla. 

Torstaina kävin uimassa sentäs. Se tuntui hyvältä ja kulki, eikä muistoakaan viikon takaisesta katastrofista. Pari kilsaa taas läpsyttelin siinä tunnin aikana. 

Lauantaina piti käydä pyöräilemässä ja juoksemassa vähän puolimaratonia ajatellen, mutta minut soitettiikin töihin. Siellä meni sitten ilta hujauksessa ja kävin sen jälkeen juoksemassa reippaan 2.5 km. Hermotus toimi ja se oli huojentava tieto seuraavan päivän juoksua ajatellen.

Pääsin sentään maaliin
 
Ja tänään oli Helsinki Spring Marathon. Juoksin puolikkaan vähän testimielessä, että näkisi tämän hetkisen kunnon. Olin ajatellut, että kyllähän se nyt jo menee alle parin tunnin. Onhan sitä treenattukin niin paljon. Vähän mietitytti pukeutumispuoli, kun oli kohtuullisen kova tuuli, mutta kuitenkin seitsemän astetta eikä satanut. Lopputulos oli ihan hyvä vaikka tuulettomissa kohdissa oli kuuma ja tuulisissa kohdissa vähän kylmä.

Kellosta oikea profiili

Lähtövalmiina

Sitten mentiin

Juoksukin kulki vaikka 15-16 km kohdalla meinasi mennä taju, kun en muistanut ottaa salmiakkia ajoissa. En ollut katsonut aikaa ollenkaan, vauhtia vaan ja sitten, kun alkoi heittään päässä pahasti tajusin virheeni. Onneksi nappi auttoi aika nopeasti ja keräsin taas itseni. Kilometrin verran oli kyllä aika hutera olo ja syke karkasi vähän. Jossain 18 km jälkeen aloin kiristämään loppua kohden, kun katsoin taas aikaa. Totesin aika epätoivoiseksi yritykseksi päästä enää alle 2h, mutta harmitti niin paljon, niin koitin vääntää loputkin irti koneesta.

Varmaan kahdeksan kilometrin hujakoilla

Derp




Viimeiset kilometrit olivat melko tuskaiset ja piti ottaa vielä yksi salmiakkikin, kun lähti syke taas omille teilleen ja sainkin sen sillä vielä viitisen pykälää tippumaan, niin pystyin puristamaan vielä loppukirin kentällä, missä maali oli.

Ilmeeni, kun verenpaine droppaa ja päässä heittää




Juoksin Hokilla ja ne oli ihan loistava valinta ja loistavat kengät. Ihan mielettömän kivat juosta "kovempaa" pidempään. Ei tullut sellaista kuolemaa jalkoihin, mikä on ennen ollut. Energiaa upposi neljä geeliä, kolme salmiakkia, juotavaa joka pisteellä. Se puoli meni ihan nappiin, kun en juonut liikaa vettä toisella pisteellä ja enemmän sitten urheilujuomaa toisella, missä sitä oli, niin mahakin pysyi kasassa. Keskisyke 163, maksimi 176 eli aika hyvin minulle. Keskivauhti oli 5:53 min/km ja maksimi 3:50 min/km. Keskikadenssi 87. Ja loppuaika 2:05:53. Sen parempaan en nyt pystynyt. 

Ei enää paljoa jäljellä, matkaa ja voimia

Vielä vähän

Vaikka loppuaika vähän harmitti, niin se tuotti kyllä iloa, että sain pidettyä paketin kasassa loppuun asti. En ehkä enää loppukirissä, kun ei jaksanut keskittyä pahemmin, mutta pääasiassa kuitenkin. Tämä ei perustu pelkästää omaan fiilikseen, vaan sain seurakaverilta palautetta kuinka paljon juoksuni on parantunut :) Kiitos, tuli hyvä mieli edes siitä. Lonkkien seudun lihaksetkin kertovat omaa palautettaan, kun ei meinaa nyt päästä kävelemään. Ovat niin poikki.

Ja taas niin ilmeellä maaliin

Kotona tipahdin täysin, kun loppui energiat. Ongelmanani on, että en saa mitään alas ilman hirveää taistelua heti kisan jälkeen. Yleensä tyydyn odottamaan, että olo tasoittuu, mutta tällä kertaa käytin kaiken energian niin tehokkaasti, kun en edes pahemmin tankannut. En meinannut päästä suihkuun tärisin niin pahasti ja piti mennä saunaankin istumaan 20 minuutiksi, että se lakkasi. Nyt pizzan jälkeen alkaa olemaan vähän parempi olo. Nestettä olen saanut kuitenkin upotettua ihan hyvin. Väsyttää.

Ensi viikolla treenit taas jatkuu ja peekoon painottaminen tosissaan. Ei tästä muuten tule yhtikäs mitään... Jos sittenkään...

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kasvojen"kohotus"

Seuraava postaus on tehty yhteistyössä Hoitohuone Lightnessin kanssa. Eli sisältää hullua hehkutusta ihanista hoidoista ja tuotteista!

Vaikka blogini pääsääntöisesti käsitteleekin treenaamistani, niin poikkeus vahvistaa säännön. Tämä oli niin hyvä juttu, että innostuin suunnattomasti yhteistyöstä. Kyllä se oma peilikuva kiinnostaa kaikkia, vaikka väittäisi mitä. Kannustan myös miehiä käymään kasvohoidoissa ym., koska se on mukavaa ja saa olemuksen ihon lisäksi hehkumaan! 

Minulle tehtiin kolmen kerran sarjahoito, johon kuului kolme erillistä hoitokertaa. Hoidot aloitettiin jo Helmikuussa syväpuhdistavalla HydraFacial hoidolla. Sen jälkeen muutaman viikon välein oli kaksi Exuviance hoitoa, joissa ihoani käsiteltiin tuotteilla, jotka valitaan ongelman ja ihotyypin perusteella. Minun ongelmani on siis aknen rippeet ja sen jättämät jäljet. Tai oli ;) Tämä oli jo toinen kerta kun minua hoidettiin näin ja iho oli pysynytkin aika hyvänä ensimmäisen kerran jäljitä.

HydraFacial

Ensinnäkin mikä se on? Se on sellainen laite, joka imee alipaineella ihosta kaiken ylimääräisen. Meikkijäämät, kuolleen ihosolukon, hien, talin jne. Ihan kaiken. Eli puhdistaa, kuorii, poistaa tukot ihohuokosista ja syöttää vielä hoidossa käytettävät tehoaineet syvälle ihoon. Kunnon tehohoito, joka sopii kaikille ihotyypeille ja mikä parasta! Se ei satu, koska ei tarvita mekaanista ihonpuhdistusta.
 
HydraFacialin vaiheet (kuva)


Itselleni tämä alkoi olemaan melko ajankohtainen, kun edellisestä kerrasta oli jo puolitoista vuotta. Ihoni oli pysynyt siis aika pitkään hyvänä, mutta treenaaminen, stressi ja talvi teki siitä taas sen näköisen, että teki vähän pahaa katsoa sitä näkyä joka aamu peilistä. Elottoman näköinen, epätasainen iho ja punoittavia näppylöitä lisäksi. 

Hoidon jälkeen iho veti hassuksi parin päivän ajaksi eli vähän röpelöiseksi. Johtuu siitä ilmeisestikin, että iho alkaa taas toimimaan ja pukkaa loput epäpuhtaudet ulos. Tämän jälkeen olikin monta viikkoa taas, että sai nauttia kuulaasta kasvojen ihosta. Olen miettinyt, että pitäisi tehdä selällekin joku kerta.

Exuviance

Mikäs tämä sitten on?  Exuviance on lääketieteellisesti kehitetty ihonhoito, jolla korostetaan sitä, että Exuviancen toiminnalla on lääketieteellinen perusta. Exuviance ei ole ensisijaisesti kosmetiikkayhtiö, vaan dermatologinen yhtiö, jolla on lääketieteellinen perusta. Sen taustalla on AHA-teknologiaa koskevat tieteelliset löydöt. Tuotemerkin takana on lääke- ja ihotautialan yritys Neostrata-Exuviance. Omistajat keksivät tämän modernin ihonhoidon mullistaneen AHA-teknologian ja omistavat yli 80 maailmanpatenttia, joita monet tunnetut kosmetiikkamerkit käyttävät.

Exuviance perustuu uuteen molekyyliin, glukonolaktoniiniin (G-4), joka on polyhydroksihappo (PHA), jota esiintyy iholla luonnostaan sokerihappona. Tätä uuden sukupolven hedelmähappoa löytyy ainoastaan Exuviancen tuotteissa. 

Kahdessa minun iholleni räätälöidyssä puhdistavassa aknehoidoissa käytettiin juuri näitä Exuviancen tuotteita. Alla on lista esimerkin omaisesti mitä minulle tehtiin ensimmäisessä näistä kahdesta aknehoidoista. Aknen hoitotuotteista lisää linkistä.

Ennen ensimmäistä hoitoa

  • Pintapuhdistus
    • Clarifying Facial cleaner
    • Moisture balance toner
  • Kuorinta
    • 20% kuorinta-aineella = Revitalizing peel sis. glykolihappoa
  • Naamio
    • Savinaamio, viilentävä ja syväpuhdistava
  • Pahimpien näppyjen päälle
    • Blemish treatment gel, sis. 9% PHA-happosekoitus
  • Seerumi 
    • Vespera bionic serum
  • Voide 
    • Sheer refining fluid spf 15
Sain mukaan myös hoitojen välillä käytettäviä vastaavia tuotteita kotihoitoa varten. Kaikki alla näkyvistä on testattu ja ne ovat todella, siis todella riittoisia. Niitä on vielä kaikkia jäljellä ja melkein kuukausi mennyt jo siitä, kun sain ne. Koostumukseltaan mukavia, tuoksu on mieto, raikas ja hedelmäinen. Yövoide oli ehkä ainut mikä ei meinannut riittää, koska se imeytyi niin tehokkaasti, että en meinannut ehtiä aina edes levittää sitä kunnolla. Ihoni oli jo ensimmäisen kerran jälkeen häikäisevän hyvä ja parani vaan, kun jatkoin kotona.

Kotihoitoon tuotteita

Toinen kerta oli tällä viikolla tiistaina ja hoitojen välissä oli kolme viikkoa. Hoito oli aika samalla kaavalla, mutta tehostettiin 20 % hedelmähapon vaikutusta laittamalla sen alle "boosteri", jota käytetään rasvaisuuteen ja akneen taipuvaiselle iholle. Tämän jälkeen ihoni puhdistettiin hellävaraisesti ultraäänellä, mutta muutaman tiukka mustapää piti poistaa mekaanisesti. Lopuksi laitettiin Exuviancen uusi Bionic Oxygen Facial naamio, joka ravitsee ja antaa iholle uutta eloa. Sitä se toden totta teki. Se tuntui shampanjalta iholla, kun alkoi kuplimaan niin kutkuttavan kivasti. Sen jälkeen huomasi kyllä, että pintaverenkierto oli ihan eri sfääreissä!

Nakit eikun laput silmillä nauttimassa kuplista

Nyt neljä päivää myöhemmin olen ihaillut aina vaan parempaa näkyä peilistä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Tämä tuoteperhe sai insinöörinkin vakuuttuneeksi, joka suhtautuu kaikkeen kosmetiikkaan hyvin skeptisesti, koska suurin osa on ihan huijausta. Suosittelen kaikille, jotka tuskailevat ihonsan kanssa ja niillekin, joilla ei ole niin suuria vaivoja, koska ihosta kannattaa pitää huolta. Onhan se ihmisen suurin elin. Pitäisi vaan muistaa itse käydä säännöillisesti, että ei iho pääsisi niin karstaiseen kuntoon.

Lauantai aamun näky. En ehkä tajunnut itsekään ihan kunnolla
muutosta ennen kuin nyt vasta verratessa kahta
kuvaa tässä postauksessa.

On kyllä onni, että löysin tällaisen tuoteperheen ja vielä ihanan paikan, missä käydä hoidattamassa ihoani :) Suuret kiitokset Riitalle ja Hoitohuone Lightnessille.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Auringossa urheilua ja altaassa masentelua

Hyvin meni taas yksi viikko. Sää on suosinut ulkoilua, vaikkakin on aika pölyistä. On kyllä niin ihanaa polkea taas ulkona. Ollut oikein ikävä sitä pyörän huminaa, kun päästelee menemään maantien laitaa. 

Alkuviikosta minulla oli omituisia nukkumisvaikeuksia. Maanantaina oli lepopäivä ja ajattelin, että hyvä hyvä, niin ei pääse ylirasittumaan, kun olin nukkunut su-ma yönä tyyliin kaksi tuntia. Tiistaina tein melko kevyen pyörä-juoksu treenin 90-70 min. Ajattelin, että kyllä nyt uni tulee. Ei, ei tullut. Olin vähän ihmeissäni, koska en kuitenkaan ollut aamulla kamalan väsynyt neljän tunnin yöunillakaan. Mietin, että kohta varmaan sekoan... 

Kun kaikki oli tehty

Lähdin kuitenkin pariksi tunniksi pyöräilemään keskiviikkona ja tuli ajettua vähän kovempaa kuin piti, kun oli niin kivaa ja hyvä sää. Olin vähän kauhuissani yöunieni puolesta, mutta kuinka ollakkaan en meinannut päästä sänkyyn asti, kun väsytti niin paljon. Nukahdin samantien, kun pää osui tyynyyn ja nukuin harvinaisen hyvin. Tein jopa Polarin mittarin henkilökohtaisen uniennätyksen, kun levollista unta oli 90%. Teräsmiehelle se on arkipäivää... Jos hänellä on alle sen, niin on nukkunut huonosti. En ole yhtään kateellinen noille unenlahjoille.

Ihana kevät

Tulin unien kanssa siihen lopputulokseen, että kevyt pk ei väsytä itseäni. Päinvastoin eli piristää. Hyvä tietää, niin voin treenata enemmän ja nukkua vähemmän. No vitsi vitsi...

Torstaina uinnissa oli 400 m testiuinti. Lähdin hyvällä fiiliksellä, mutta seli selin vuoro nyt sitten. Alamäki alkoi siitä, kun alkuverra jäi kesken. En ehtinyt rauhoittamaan itseäni ennen lähtöä, mutta puoleenväliin asti meni ihan hyvin. Sitten menin sekaisin paljon olen jo uinut. Vauhti putosi dramaattisesti siinä, kun pohdin itsekseni onko nyt 4 vai 5 kierros menossa. Tulin siihen lopputulokseen lopulta, että ei voinut olla viides. Sitten, kun luulin, että on vielä 75 m loppuun, huomasin, että samalla radalla kanssani uinut seurakaveri pysähtyi päätyyn tajusin, että se loppuikin siihen. 8:10 min oli aika. En ollut uskoa korviani. 

Kotona, kun katselin uinnin faktoja huomasin, että hämmennys uidusta matkasta oli sekoittanut liikaa. Olin kiristänyt vauhtia taas, mutta liian hitaasti, koska olin 50m jäljessä... Ensin hämmennys muuttui kiukuksi ja lopulta nauratti. En tiedä miten onnistuin uimaan noin huonosti, kun en normaalistikaan ui niin hitaasti, mitä tuli testissä uitua. Jännitin varmaan liikaa ja menin ihan tönköksi. Siitä kieli myös se pieni päänsärky uinnin jälkeen. 7:30 olisi varmaan lähemäpänä totuutta, kun vertasin viimevuoden uintii ja aikaan, joka oli 7:40.

Perjantaina kävin lohduttamassa itseäni taas uimalla ja totesin, että kyllä se kulkee. Uin mm. tekniikkaa ja 10x50 m vähän kovempaa, jonka aikana testasin puolivahingossa taas sen, että kun alan jännittämään niin kuski vaan kiihtyy, mutta vauhti ei. Vedin syvään henkeä ja rauhtoitin itseni, niin kävi toisin päin. Rentous, rentous se pitäisi muistaa.

Arvaa mikä? :D No kengänkärkisuoja


Lauantai! What a wonderful day! Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämminkin oli. Lähdin tietysti pyöräilemään, kun sunnuntaille näytti sadetta. Poljin taas Linnatuuleen, koska helppo mennä, mutta tarpeeksi haastetta. Menomatkalla ajattelin, että kylläpäs kulkee. Sitten havaitsin tuulen olevan päin vastainen kuin edellisellä kerralla ja aika kova vieläpä. Koitin aktiivisesti olla ajattelematta mitä tuskaa paluumatka tulee sitten olemaan... 

Kääntöpaikalla Linnatuulessa
Kauhulla kotiin päin

Kevyesti kotiin olikin todella kaukainen toive sitten. Se iso ylämäki siinä Janakkalan ja Riihimäen rajalla järkyttävään vastatuuleen oli TODELLA tuskainen. Pienin vaihde ei tuntunut kauhean pieneltä, kun jalat huuti armoa ja keuhkot vuoti verta siinä ylös puskiessa. Mäen päällä ajattelin, että en selviä kotiin... Oli kyllä sellainen 45 km siinä repivässä tuulessa, että olisi voinut kuvitella ajaneensa enemmänkin... Kerran ainakin putosin pientareelta ja tietysti vielä sellaisessa kohdassa missä oli iso pudotus. Ilmeisesti pyörän hallinta on kuitenkin jossain kunnossa, kun pysyin pystyssä ja pääsin hypähtämällä takaisin. Kaikkea sitä tulee tehtyä mihin ei uskoisi pystyvänsä, kun on tositilanne ja vähän kiukkua :D 102 km tuli mittariin neljän tunnin reissulla ja olo oli kuin hakatulla. 

Juoksin vielä päälle 20 min ja ihme kyllä jalat eivät olleet sen kummemmin tönköt, eikä sykekään karannut heti taivaisiin, niin kuin normaalisti vaihtaessa.

Sunnuntai valkeni päin vastaisessa säässä, mutta sadekin hymyilytti, kun kuuntelin parvekkeella hetken linnunlaulua. Lähdettiin odottelemaan sateen loppumista XXL:ään kun tarvitsin lisää Isostaria. Mutta, PAHUS kuitenkin sieltäkään ei näemmä saa sitä enää. Tuli vähän suru puseroon. Otin kuitenkin pari tuubia poretabuja ja päätin koittaa Dexalin vastaavia. Poistokorista kavoin parit pannat (sellaiset päähän laitettavat vähän pipoa kevyemmät) ja ihailin kaiken näköistä muuta sitten lopun aikaa. 

Sen jälkeen suuntasimme päivän pääkohteeseen Haltialan tilalle Feltin koeajopäivään. Testasin mm. B12 ja AI2. B12:sta en niin huomannut suurta eroa pikku lenkurallani verrattuna omaan B16, mutta AI2 oli ehkä tukevamman oloinen. Olisihan sellainen kiva... Lottovoittoa odotellessa sitten vaan... Parin tunnin tuulessa jäätymisen jälkeen käytiin syömässä Jumbossa kotimaista pastaa Makaronitehtaassa. Otin Pestopastan ja se oli todella hyvää. Yritin syödä kevyesti, että pystyn juoksemaan, mutta noh, ei tainnut olla ihan onnistunut yritys.

Pyöristä ei tullut otettua kuvia, mutta istumaan noussut lehmä, joka katseli maisemia oli niin hauska, että se tuli kuvattua.

Kotona pieni välikuolema ja sen jälkeen trikoot jalkaan. Huhhuh kun teki pahaa lähteä liikkeelle vieläkin vähän kohmeisena koeajoista ja väsyneenä lauantain vastatuulipyöräilystä. Niin ja pasta maistui edelleen röyhtäisyjen mukana... Lähdin hiljalleen liikkeelle ja pidin lenkin sellaisena, että pääsisin edes kohtuu nopeasti takaisin kotiin, jos iskee kuolema. Onneksi olin niin väsynyt kerrankin niin tuli oikeasti juostua hiljaa. Hissuttelin menemään, että ei alkanut oksettamaan. Sain kuitenkin juostua 105 min aikana 13 km. Loppuun otin pieniä vetoja senkin uhalla, että tulee vielä pastan rippeet ylös ja sen jälkeen lähti jalatkin liikkumaan kunnolla. Loppumatkasta tulikin sitten vauhtia.

Hyvä viikko oli. Ja nyt sopivan väsynyt, että voi ottaa lepoviikon vastaan hyvillä mielin. Viikonpäästä on sitten Helsinki Spring Marahtonin puolikas kirmattavana. Olen aika luottavaisin mielin sen suhteen, että hyvin menee. Jos ei, niin olen ihan musertunut :P Aurinkoista tulevaa viikkoa teille siellä ruudun toisessa päässä, vaikka se ei taida hirveästi paistaakaan ensi viikolla.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tulos ja ulos

Tällä viikolla olen päässyt taas vauhtiin ja tuntuma on ollut hyvä. Kaikkea tuli tehtyä melkein 13 h edestä. Aika paljon, lukema yllätti itsenikin. Kyllähän se nyt tuntuu, pakaroissa varsinkin. Polvikin on edelleen ikävänä, mutta ehkä vähän vähemmän. Jotain teen siis oikein.

Tuuppasin itseni heti maanantaina töiden jälkeen maantiepyörällä parin tunnin ajelulle. Pikkasen päälle 40 km tuli ajettua ja ainakin alaselälle tuli ikävä Feltiä. Onneksi maantiepyörällä ei tarvitse ajaa kuin 20 ja 30 km kisoissa. Luulisi onnistuvan. 

Pyörä kisa kuntoon noilla :D Ja minulle after ride, että paikat kestää

Tiistaina piti mennä juoksemaan töistä suoraan, mutta en päässytkään. Kotiin päästyäni lähdin melkein samantien. Keskityin juoksemaan paremmin, kun olin niin järkyttynyt siitä näkymästä, miltä juoksuni näytti juoksutestissä teräsmiehen ottamalla videolla. Se oli niin velton näköistä... Ensimmäiset 4 km teki tuskaa varsinkin oikean, sen vammajalan kanssa. Sitten alkoi kroppa pysymään nipussa vähän paremmin. Voisin melkein sanoa, että loppua kohden tuntui ainakin parantuvan.

Tuli myös juoksutestin tulokset. Maksimi laktaatti piirun yli 11, VO2 46.1 ja sykealueet aika lailla sitä mitä oletinkin, että hyvää hienosäätöä sain niihin :) Nyt voi jatkaa luottavaisin mielin treenejä.

70 min juoksusta viimeiset 20 min meni kaatosateessa. Oi kesää... tai kevättä. Juoksun jälkeen kello oli jo puoli kahdeksan, mutta poljin silti vielä trainerilla tunnin. Olikohan taas kovin hyvä idea, kun ei tullut taaskaan nukuttua sen jälkeen hirveän hyvin... 

Seuraavana päivänä olikin sitten ihan silmät ristissä vähiin jääneiden yöunien takia. Ei vaan tahdo tulla uni, kun sydän jatkaa liian tiukkaa tahtia... Pitäisi keksiä jotain mikä rauhoittaa treenien jälkeen. Onneksi oli lepopäivä ja töiden jälkeen pääsin hierottavaksi. Parin viikon keventely oli tehnyt tehtävänsä ja lihakset olivat palautuneet aika hyvin.

Seuraavan yön nukuinkin tukevasti, mutta edelleen liian vähän. Ajoissa nukkumaan tuntuu olevan nykyään se suurin haaste. Päikkäreiden ja venyttelyn jälkeen viimeiselle ohjatulle uinnille ja tuli kyllä uitua taas kädet puhki. Oh mään äkkiä meni sekin talvi... Seuraavalla kerralla olisi 400 m testiuinti.

Perjantaina kävin uimassa ihan kevyesti 2 km, jälleen päikkäreiden ja venyttelyn jälkeen. Väsytti niin paljon. Ja TAAS kävi niin, että ei vaan tullut uni yöllä. Meni varmaan väsymys niin överiksi... Joskus neljän aikaan aamuyöstä nukahdin lopulta kunnolla ja olin taju kankaalla kymmeneen asti. 

Lauantaina illalla, kauppareissun jälkeen, vääntäydyin kuitenkin juoksemaan. 105 min ja 14 km tuli juoksua. Se menikin yllättävän mukavasti olosuhteet huomioiden eli edellinen huonosti nukuttu yö. Loppua kohti alkoi tuntumaan siltä, että alkoi taas löytymään se kunnon ponnistuskin askellukseen, että ei ollut enää niin velttoa läpsyttelyä. Onnistumisesta kieli aavistuksen kipeä jalkapohjakin, kun oli joutunut töihin.

Sitten tuli nukuttua melkein kymmenen tuntia. Aamu meni jännätessä Aharikan Ironman kisoja. Kahvit meni melkein väärään kurkkuun, kun pyöräilyssä sen hetkinen ykkösnainen kaatui. Melkoista jännitystä kisaan. Sitten olikin jo päästävä itse pyöräilemään. Teräsmies virittikin siinä Feltin ulkokäyttöön. Heitettiin mm. kisavanne taakse, kun en halunnut vielä luopua trainerikumista harjotusvanteella. Polarin V650 mittarikin tuli yhdistettyä joka kikkulaan, nopeus, kadenssi ja syke. Olo oli kuin Teslalla olisi ajanut oli niin iso näyttö :D Oli kyllä ihan hiton hyvä. Laitoin jostain syystä kellonkin vielä päälle, ihan suotta. Kaikki tuli mittariin niin hyvin.

Feels like a Tesla

Neljän tunnin treenin ajattelin toteuttaa ajamalla Linnatuuleen ja takaisin. Pitäisi kyllä ajaa aika rauhassa, että matka riittäisi. Mietin kyllä sinne mennessä, että tuli sitä ajettua aika haipakkaa sillä parin vuoden takaisella Nurmijärvi-Nokia reissulla, kun olin siellä alle puolessatoista tunnissa. Suuntaansa matkaa oli melkein 48 km. Linnatuulessa kävin vessassa ja tsekkasin missä Kaisa menee Aharikan kisassa. Siinä vaiheessa oli voitto jo aika selvä ja lähdin ajelemaan kotiin päin tippa linssissä, olin niin onnellinen Kaisan puolesta.

Mennessä

Reitti oli mennessä raskaampi, koska nousua ja takaisin melko tuulettelua. Janakkala-Riihimäki rajalla on kyllä melekoinen mäki. Mennessä ei niin paha, mutta takaisin päin sai kyllä jo vähän puristaa. Muutama muukin aika rapsakka mäki matkalta löytyy, että nyt tuntuu kyllä persiissä, että on puristettu pari mäkeä ylös :D Oli todella ihanaa ajella taas ulkona. Hiekkaa suu ja silmät täynnä, mutta sellaista se on. Vasen silmä kuivui niin pahasti, että en nähnyt sillä pariin tuntiin pyöräilyn jälkeen kunnolla. Pari pipetillistä tippoja ja suihku vähän auttoi, mutta edelleen tuntuu.

Ja tullessa

Ensi viikolla samaa settiä ja ehkä vielä vähän enemmän. En tiedä miten se onnistuu, mutta yritetään :)

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Testing testing

Nyt on taas virtaa, niin että ei meinaa paikoillaan pysyä! Tullut nukuttuakin niin paljon, että voin vihdoin sanoa tuntevani itseni pirteäksi. Toinen todella kevyt viikko olikin siis aivan loistava idea. Polvi on kuitenkin edelleen kipeä...

Joku päivä koitin siinä miltä virtual reality tuntuu

Maanantai, keskiviikko ja perjantai meni tehdessä ei mitään urheilullista. Ei sitä tiistainakaan tullut urheiltua, mutta kävin hoidatuttamassa ehkä enemmän henkistä puolta fyysisen lisäksi kasvohoidossa Hoitohuone Lightnessissa. Minulle tehdään nyt kolmen kerran Exuviance sarjahoito ihoni kuntoon saamiseksi. Oh mään, kun näyttää ensimmäisen kerrankin jälkeen jo niin hyvältä, että en malta odottaa mitä se on hoidon päätyttyä :D 

Töissä herkuttelua kiitos japanilaisten kollegoiden

Torstaina oli uintia ja vähän jännitti, kun näin ohjelman. Näytti aika kovalta setiltä... 2200 metriä ja kovaa/melko kovaa 600 m yhteensä. Lentävillä lähdöillä 50 m pätkiä neljä, mikä tarkoittaa sitä, että on 60s aikaa aina yhteen rundiin taukoineen. Eli lähdin viimeiselle käytännössä samantien... Sitten vielä 4x100m VK-ta... Vaikka se siinä uidessa tuntui vähän kovalta, niin jälkeenpäin oli kyllä todella hyvä olo. Ja ihme kyllä unikin tuli nukkumaan mennessä melkein samantien.

Lauantaina laitettiin laina Olmoon, maantiepyörä Kuusijärven sprinttiä ja Escpe from Alcatrazia varten, polkimet ja oma satula. Sitten koitin vielä miten onnistuisi rullilla ajo. Melkein heitin toivoni samantien, kun se tuntui ihan kauhealta. Pelotti niin perrrrhanasti, että sain melkein migreenin. Kävin välissä heittämässä muutaman sadan metrin lenkin tiellä ja koitin uudestaan. Nyt sujuikin jo huomattavasti paremmin. Ehkä en vielä luovuta.

Valmiina matkaan

Siellähän sitä mentiin ja oli ihanaa

Päivällä kävin toisessa Neurosonic hoidossa Kehonhuolto jumissa.fi. Nyt koitin aktivoivaa ohjelmaa. Oli aika huippu! Sen jälkeen olikin sitten oikeasti ihan hyper aktiivinen ja ruokakaupassa seikkailun jälkeen piti lähteä vielä vähän pyöräilemään. Ajoin 18 km Olmolla ja totesin sen ihan mahtavaksi. Stemmi pitää vaihtaa vaan lyhyemmäksi. Pyörässä on 170 mm kammet ja ne tuntui niin tehokkailta, että pitää varmaan vaihtaa Feltiinkin. Siinä on alkuperäiset 172 mm. Täytyy vielä vähän vertailla, että olen ihan varma. 

Neurosonicissa hakemassa aktiivisuutta

Maantiepyörä oli niin erilainen ajaa ylipäätän. Ajoin puolivahingossa lenkin lopussa elämäni ensimmäisen kerran jopa ilman käsiä. Otin juomapuolloa ja jokin kevät kärpänen lensi päin näköä, niin huomasin, että olin irroittanut molemat kädet tangosta. Ensin vähän säikähdin ja löin molemmat räpylät kiinni, mutta sitten piti koittaa pari kertaa uudestaan, kun en voinut uskoa sitä todeksi! Hyvin se onnistui, enkä kaatunut tai edes meinannut. Tainnut tasapaino ja motoriikka vähän parantua.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli luvassa elämäni ensimmäinen juoksutesti. Tesku järjestää testejä siellä täällä ja kiitos Liikuntapäiväkirjan huomasin, että Liikuntamyllyssä olisi yksi. Päätin pitkän empimisen jälkeen tarttua tilaisuuteen. Jahkailin asian kanssa, koska inhoan testi/koe tilanteita enemmän kuin mitään muuta ja tyrin ne sen takia yleensä aina.  

Auts

Veri lentää. Ei nyt oikeesti :D

Testi tuli tehtyä ja ihan hyvä mieli siitä jäi. Vaikka pahalta se tuntuikin. Tulokset saan huomenna tai ylihuomenna. Ne kyllä jännittää aavistuksen. Testissä juoksu kulki hyvin. Juoksin 6x1km ja yksi kilsa oli viisi kierrosta Liikuntamyllyn radalla. Verta vuodatettiin ennen juoksua ja joka kilsan jälkeen. Nyt on vähän sormi kipeä siitä. Sykkeen en saanut kuin 180 puristettua viimeisellä suoralla, koska en vaan saa itsestäni irti. Pitää olla kisatilanne ja vähän adrenaliinia. Paras taitaa olla jonkun sprintin loppukiristä 185 ja 190 oisi laskennallinen ja uskon että se on se, koska en todellakaan saanut itsestäni kaikkea irti.

Holkkäillen

Se mikä kyllä alkoi vähän harmittamaan, että juoksuni näyttää aika löysältä... Siltä se ehkä vähän tuntuukin. Onpahan ainakin rentoa... Tämän huomasin teräsmiehen ottamilta hidastetuilta videoilta. En oikein tiedä mitä sille tekisin... Vauhdin puutekin taitaa johtua siitä. Meinaa mahistaa eli masentaa ja ahdistaa.

Tesku järjestää aika paljon tässä noita testejä, että sinne vaan niin tietää missä menee

Ensi viikolla jatkuukin sitten taas urheilullisimmissa merkeissä. Toivottavasti pääsee taas treenien makuun normaalisti.