tiistai 29. maaliskuuta 2016

Menikö taas överiksi?

Olen taas pyöriskellyt tämän kysymyksen äärellä viikon. Ei varmaan ihan kamalan kaukana ole taas ollut, vaikka vuosi sitten vannoin hermostollisen ylirasituksen kanssa, että ei enää ikinä, jatkossa tunnistan milloin pitää löysätä. Toisaalta tilanne oli ehkä vähän eri kuin viime vuonna, mutta kuitenkin. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kroppa hyytyy ennen kuin kunto loppuu. Onhan tuo polvi vähän edes onneksi hidastanut tahtia... Kun en mielestäni ole treenannut edes hirveän paljon!

Tässä on ehkä se hämäävä puoli, että pikku väsymys kuuluu asiaan ja siihen pääsee tottumaan. Sitä ei sitten tahdo enää huomata, kun kyseessä ei olekaan enää normaalia väsymystä tai vaikka huomaa, niin harvemmin haluaa myöntää sitä itselleen. Sitä vaan vetää melkein jo tottumuksesta treenikamat päälle ja treenaamaan, vaikka vähän väsyttäisikin. Sitten alkaa turvautumaan piristeisiin, että varmasti jaksaa. Olisi pitänyt ehkä tajuta jo siinä vaiheessa, kun teräsmies joutui ravistamaan minut aamuisin hereille, kun en herännyt herätykseen enää. Sitten piti alkaa ottamaan iltaisin melatoniinia, että sai unen ja ennen treeniä vähän boostia. Tätä meni pari viikkoa, ennen kuin alkoi näkymään fyysisiä väsymyksen merkkejä.

Tiistaina oli pakko päästä mäkkiin safkiksella. Hillitön hiilarinhimo kielii myös itselläni väsymyksestä.

Onneksi, jaksan hehkuttaa vekotinta, on Omegawave, joka pakottaa miettimään tilannetta. Pari viikkoa sitten, kun alkoi tulemaan kummia lukemia luulin ensin olevani tulossa kipeäksi. Meni kuusi päivää, että sain leposykkeen alas. Eli viime tiistaina. Maanantaina hierojakin rohkaisi lepäämään, koska lihakseni olivat niin väsyneen tuntuiset ja kieltämättä sitä oli olokin. Ja pidinkin neljän päivän putken siinä tekemättä mitään lauantaista tiistaihin.

Keskiviikkona kävelin pari kilometria suuntaansa Marko Malvelan triathlonluennolle. Oli varsin mielenkiintoinen ja erilainen lähestymistapa treenaamiseen. Voisin melkein sanoa olevani aika samoilla linjoilla ja sen havaitseminen antoi voimia tähän omaan puurtamiseen. Kotiin päin kävellessä ja hokiessani päässäni "rytmi ja rentous", havahduin yhtäkkiä siihen, että olen aivan unohtanut aloittaneeni treenit jo joulukuussa. Ei se siis ihme ole, että pikkasen piiputtaa. Laskin tunnit nopeasti yhteen ja... 130 h siinä ajassa eli 30 h/kk ja 8 h/vko, eikä maaliskuu ole vielä edes loppu. 


Luennolla

Torstaina kuvittelin olevani taas elämäni kunnossa, kun olihan levännyt jo kuusi päivää. No... Olihan se tunnin juoksu, mutta ei ehkä mitenkään kevein sellanen eli paremminkin on mennyt. Ei se pahaltakaan tuntunut, mutta ei herättänyt kauhean kovaa luottoa vielä siihen, että voisi jatkaa normaalisti treenejä.

Pääsiäinen tulikin loistavaan saumaan, koska aloin olemaan jo niin väsynyt, että sekoilin sanoinssani. Tuli ihan tärähtänyt olo, kun puihuin mitä sattuu. Nukuin iloisesti 10 h ensimmäisenä yönä ja se oli kuitenin äkkiseltään ehkä vähän liikaa oli niin pöhnäinen olo. Lähdettiin sitten teräsmiehen kanssa uimaan tai minä uin hän meni salille. Polskin kevyesti pari kilsaa ja se tuntuikin hyvältä ja hyvä niin.

Otin jostain syystä itsestäni kuvan juoksulenkin jälkeen ja hämmästyin
sitä miten väsyneeltä näytän. Se on ehkä ihan hyvä ottaa joskus niitä kuvia...
Vaikka se tuntuukin hävyttömän typerältä.

Lauantaina tuli taas nukuttua 10 h ja sama darra olo. Kevyttä väsymystä havaittavissa siis. Poljin kuitenkin illalla trainerilla reilun tunnin tekniikkatreenin ja se oli itseasiassa aika loistava valinta sekin, vaikka alkuun vähän arvelutti. Ei ollut liian kova, mutta avasi jalkoja mukavasti ja tuntui, että opinkin jotain.

Hyvä lenkkikaveri tuo koira, kun sitä melkein kiinnostaa.
Saa vetää aina perässään. Kotiin mennään kyllä sitten taas puolijuoksua...
 
Ja taas tuli nukuttua 10 h sunnuntaina. Aikamoista. Olo oli jo vähän parempi, mutta pitäydyin koiran kanssa kävelyssä tunnin lenkin verran. Loppu päivä menikin kokkaillessa pääsiäis illallista, kun olin kutsunut ystäväpariskunnan syömään. Ilta menikin rattoisasti syödessä ja juodessa ja hupsista, kun tulikin oltua hivenen huppelissa :D 

Sitä sitten kypsytettiin uunissa melkein 4 h ja oli ihan hävyttömän hyvä taas

Nukkumaan olin mennyt kellon mukaan puoli kolme ja täräytin vaan 9 h yöunet tällä kertaa. Kaamea kapula oli kyllä aamulla, todella pitkästä aikaa, mutta sitten, kun lopulta heräsin sohvalta välikuoleman jälkeen olo oli ihan uudestisyntynyt. Taisi olla ihan paikallaan tuollainen katkaisuhoito tällä kertaa. Pää on kyllä ihan sekaisin kesäaikaan siirtymisestä... Ja tulee varmaan olemaan seuraavaan kellojen siirtoon...

Nyt pidän kyllä vielä toisen kevyen viikon putkeen, koska kisakauteen on enää 2 kk ja kuukauden päästä on puolimaratonikin. Lisäksi taidan vähän keventää viikkojen jaksotusta, että ei tulisi tällaista sippaamista enää. Töissäkin pitäisi jaksaa vielä loistaa ja en todellakaan ole tainnut olla loistavimmillani taas hetkeen... Täytyy varmaan pyytää, että kollegat tulisivat ravistelemaan viimeistään, jos alkaa taas näyttään siltä, että meinaa mennä överiksi. Muistan kyllä varoittaneeni heitä joulukuun alussa, että tästä elokuuhun olen enemmän tai vähemmän sekaisin treenaamisen takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti