Onnea, epäonnea ja vaihteeksi wattbike kisa

En ehtinyt pitkälle, kun alkoi jo väsymys painaa. Koko viikko meni ihan koomassa ja töiden jälkeen päikkäreille, että jaksoin edes jotenkin päivän treenit. Perjantaina ei sitten auttanut enää sekään. 

Maanantain huilasin. Tiistaina oli epäonnea, kun tapahtui toinen "kerta se on ensimmäinenkin", kun putosi puhelin vessanpönttöön töissä. Ai että kiukutti, kun luulin jättäneeni sen työpöydälle, mutta olinkin epähuomiossa lähtiessäni vessaan laittanut sen takataskuun. Kilinkops ja ihmettelin mikä se oli. Avaimet? Ei. Katson pönttöön, enkä heti edes tajunnut mikä siellä oli, kun en tiennyt kapineen olevan edes mukanani... Ai sitä raivoa ja huutoa iski niin kiukku omaa harvaa päätä kohtaan ja koitin kaikin keinoin pelastaa laitetta. Purin palasiksi ja kuivatin koko päivän silicageelikuulien seassa, mutta näytti siltä, että jotain kärähti näytön kytkennöissä.

Illalla koitin loiventaa kiukkua tunnin juoksulenkillä, mutta se, että vara iPhone pimeni 3 km kohdalla, kun ei siinä kestä akku kylmässä ja musiikki loppui, ei ollut ihan omiaan parantamaan fiilistä... Juoksu kulki kyllä muuten ihan kivasti.

Keskiviikkona poljin reilun tunnin. Torstain uinnissa tuntui väsymys jo niin pahasti, että ei siitä uimisesta meinannut tulla mitään. Olin ihan voimaton. Sätkin kuitenkin koko ohjelman läpi. Perjantaina päikkäreiden jälkeen luovutin, kun olo oli niin ryytynyt. Kieleenkin sattui, joka vastaa minulla kurkkukipua. Oli oikeasti pakko jättää uinti väliin. Ajattelin myös lauantain wattbike kisaa ja ensi viikonloppuna olevaa leiriä. Ei nyt parane sairastua.

Päätin siinä sitten illalla koittaa mitä vanha hyvä Lumia 930 sanoo. Se toimi! Ja toimii edelleen. Entinen luuri se on kuitenkin, kun kerran kastunut. Ehkä sillä nyt vielä pääsee siihen asti, että työpuhelin valikoimiin tulee uusi 950. 

Lauantaina oli Keravalla Pyöräliike Lundbergin tiloissa wattbikella 4 km kisat. Lähdin taas aika soitellen sotaan, mutta lopputulos oli hämmentävän hyvä. Paransin aikaani vuoden takaisesta 22 s. 5:59,57 oli siis lopputulos. Olin ihan onnessani, koska pääsin vihdoin alle kuuden minuutin. 

Alla pari videoo. Ensimmäinen startista ja jälkimmäinen hidastettuna viimesiltä metreiltä. Se on varsin koominen. Itseäni ainakin nauratti, kun ei ole aavistustakaan mitä siinä manasin. Teki vaan niin pahaa.

Tämä päivä mennyt kauhean aktiivisesti. Juoksin uimaan Rajamäelle eli 10 km ja uin päälle vielä pari kilsaa. Sitten piti vielä siivoja ja tiskata ja pestä pyykkiä ja... Nyt voi onneksi mennä nukkumaan. 

Puolessavälissä matkalla uimaan

Nyt pitää vähän keventää alkuviikosta, kun viikonloppuna on leiri Pajulahdessa :) Ihan huippua!