maanantai 30. marraskuuta 2015

Off season is off

12 viikkoa mennä sujahti melkoisen nopeasti. Teki kyllä hyvää taas viettää ns. normaalia elämää :D Mitä nyt yksi maratoni tuli juostua, mutta ei mitään systemaattisempaa settiä ja ratsastusta. Salillakin saanut käytyä muutaman kerran. Täytyy nyt koittaa jatkaa mokomaan, kun tuskin siitä nyt mitään haittaakaan on... Täytyy nyt katsoa vaan miten sitä massaa alkaa kertymään...

Nyt alkoi kuluvana viikkona vihdoin tuntua siltä, että on taas valmis uusiin haasteisiin. Olen koittanut levätä kunnolla ja tainnut onnistuakin siinä. Maanantaina venyttelin ja koitin saada korkkareista edelleen tunnottomiin varpaisiin tuntoa, tiistaina vaan kävelin, kun oli taloyhtiön kokous, niin sinne ja takaisin, että sain vähän liikettä kroppaan. 

Keskiviikkona oli se viimeinen ratsastustunti toistaiseksi :( Hypättiin riemukseni esteitä! Oli ihan mahtavaa. Huomasin vaan ikävästi hyppääväni kuin sillä hevosella, millä minua joskus on valmennettu. Onneksi palautettiin aika nopeasti maanpinnalle, koska hämmensin vaan heposen jolla menin. Ohhoh... Pieniä takaumia.

Torstaina oli aika kova uinti. Uinnin jälkeen oli kyljet ja vatsat vähän hellänä. 50 m täysiä+ 25 m kevyttä ja 30 s taukoa x 4 oli kaikista pahin setti. Tainnut koskaan saada niin kovia sykkeitä uidessa kuin tuossa eli 175. Ajallisesti uin nuo 50 m pätkät aika lailla kaikki 47 s. Ei huonosti itselleni :) Alkuverran aikana tuli jo sellainen fiilis, että jotain tapahtui uinnilleni. Se otti niin sanotusti askeleen parempaan päin. En vain oikein keksinyt vielä mitä se oli. Tuli vaan ihan eri fiilis uida.

Perjantaina poljin 50 min wattbikella. Olin vähän puhki uinnista. Huomasin sen jaloissa, kun painoivat niin paljon. Lauantaina uskaltauduin juoksemaan vaikka varpaat eivät ole vieläkään ihan normaalit. Juoksu kulki kyllä yllättävän hyvin. Hymyilin koko reilun 6 km matkan vaikka puolet oli karmeaan vastatuuleen. Heti, kun tuuli vähän hellitti meinasin kaatua nenälleni :D 

Täytyy toivoa tiistain hieronnasta apua tunnottomiin varpaisiin. Jos sekään ei auta joutuu varmaan menemään ihan lääkäriin asti... Korkkarit on paholaisesta... 

Tänään tuli käytyä kolmannen kerran salilla ja se oli ihan kivaa, kun on tuo teräsmies mukana. En vaan oikein löydä itsestäni sitä tyyppiä, joka viihtyisi siellä. Ei se kuitenkaan ihan NIIN kivaa ole.

Huomenna alkaa siis treenit kohti täyttä matkaa! Saa nähdä kuinka käy :D Hyydynkö heti alkumetreillä vai jaksanko vääntää.  


Jouluakin pukkaa

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ei oikein vieläkään

Melko laiska viikko ollut jälleen. Vähän häiritsee, mutta taas toisaalta ei, kun muistaa, että viikko enää ja taas mennään. Ei vain oikein lähde. Vuoden pimein aika tekee kyllä ikävästi tehtävänsä, ainakin oman jaksamisen kohdalla.

Vähän on alettu teräsmiehen kanssa jo pohtimaan treeniohjelmaa ja aika paljon peekoota monessa muodossa on luvassa. Monipuolisuus naisen ja miehen tiellä pitää.

Viikko sitten ollut 1 km wattbike kisa veti kintut aika kiitettävän tukkoon. Maanantaina koitin venytellä, mutta tuntui, että menee henki jo siinäkin. Tiistaina oli onneksi hieronta ja kun päästiin etureisiin hieroja sanoi, että ihan kuin minulle olisi hakattu puujalat :D No, tuli poljettua sitten ihan kaikki jaloista kisassa. Kerta se on ensimmäinenkin! Ei se montaa vuotta ottanutkaan, että pääsin tähän pisteeseen vihdoin.

Keskiviikkona satoi kaatamalla, niin ratsastettiin ensimmäistä kertaa maneesissa. Ja vihdoinkin alkoi ratsastaminen sujumaan niin, että ei laukankaan jälkeen tarvinnut hävetä enää itseään. Harmittaa kyllä ihan hirveästi, että keskiviikkona on viimeinen kerta. Ei vaan riitä aika ja rahat kaikkeen kivaan :(

Torstaina uin ja sekin sujuu ihan mukavasti. Tainneet olkapäät vahvistua sen verran, että saan käsivetoon otteen ihan eri tavalla kuin ennen. Jaksaa pitääkin sen, eikä mene enää läpsyttelyksi loppua kohden. Tai siltä se itsestä ainakin tuntuu, mutta se ei aina vastaa totuutta :D

Sitten oli tämän syksyn viimeiset isommat bileet perjantaina, ainakin näillä näkymin, eli duunin pikkujoulut. Oli kyllä ihan huippuhauska ilta! Kuvia? En muistanut itse ottaa ainuttakaan. Teemana oli your favourite artist ja itsehän olin Dita Von Teese henkeen pukeutunut :D Ihan säädyllisesti, mutta korsetti kuitenkin. Harvemmin tulee vaan enää käytettyä sellaisia 10 cm korkoja, niin nyt on sitten varpaat edelleenkin ihan tunnottomat. Ei oikein uskalla juostakaan näillä varpailla...

Tänään oli aamulla satanut hienoisen ensilumen eli jonkun sentin... Kohta on taas kuralällisohjoa, yäk. Enkä päässyt salille taaskaan, kun nyt pestiin autoa. Hupsis. Ehkä ensi viikolla... Jos edes wattbikea polkisi.



maanantai 16. marraskuuta 2015

Wattbike kisa ja syysväsymys iski

Tähän asti syksy on mennyt aika helposti, mutta tällä viikolla pimeys iski väsymyksen merkeissä. Onneksi pimeyskin alkaa reilun kuukauden päästä taas helpottamaan vähitellen. Maksoin myös osallistumisen Alcatraziin ja voi kissan viikset se maksoi. Ekstraa tuli 50$ edestä vielä, kun piti maksaa Jenkkien triathlonliiton lisenssi sille päivälle 12$ ja pahuksen maksusivustokin otti laskutuslisän... Pari euroa kotimaisilla sivuilla on niin pientä, että en enää ikinä tuhise siitä, kun tuolla se oli 38$. Eli yhteensä 800$ pärähti sinne. Olihan siellä mahdollisuus vielä ostaa VIP 1500$ tai GOLD 3500$ osallistuminen halutessaan. Heh heh... Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta köyhä on nyt säästökuurilla...

Viikko meni tuttuun tapaan, mutta nyt oli tosiaan jo vähän pakkopullaa, kun väsytti koko ajan niin paljon. Keskiviikkona alkoi migreeniputkikin, jonka sain vasta tänään selätettyä. Nyt vasta väsyttääkin, kun se yliväsymys on ohi. Off seasoniakin on jäljellä enää kaksi viikkoa ja sitten se vasta varmaan väsyttääkin... Toivottavasti tämä tästä. Kipeäksikin olen saattanut olla tulossa, enää ei kyllä tunnu siltä onneksi.

Eilen kävin nykäisemässä vähän niin kuin ohimennen 1 km wattbike kisassa Hyvinkäällä. Meni aika samoihin kuin viime vuonna eli 1 min 20 s. Pientä kehitystä johonkin suuntaan havaittavissa, mutta ei ihmeempiä. En oikein tiedä miten tähän pitäisi nyt suhtautua. Olla iloinen, että ei ainakaan huonommaksi ole mennyt? Vai lyödä itseään naamaan? En ehtinyt sitten muita, kun illalla oli ystäväni 30 v juhlat ja piti käydä ruokakaupassakin ja vaikka mitä pientä säätöä.


Naisten kilometrille starttaamassa


 


Video kisasta kaikessa lyhykäisyydessään. Aina se ottaa koville, kun lyhyestä matkasta on kyse. Tällä kertaa etureisiä oikein särki polkemisen jälkeen, mutta pääsin omin jaloin pois samantien.

Tänään, sunnuntaina, nukuin taas vahingossa kymmeneen asti. No ihan hyvä, että nukutti, niin ehkä jaksan ensi viikkolla paremmin. Teräsmies päätti vaihtaa talvirenkaat autoon, niin en sitten päässyt aamusta salille. Hetken harmitti, mutta onneksi oli niin kaunis päivä, että lähdin juoksemaan kevyesti ja ajattelin, että illalla sitten salille. Juoksu tuntui kauhean raskaalta, vaikka vaan kevyesti peekoilin. Väsymys vaikutti siis edelleen. No heitin sitten ajatuksen salille menemisestä aika nopeasti mielestäni juoksun jälkeen, kun alkoi sitten taas väsyttämään niin paljon, että en meinannut jaksaa enää edes siivota... 

Nyt kävi näin, mutta ehkä ensi viikolla taas jaksaa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Diettailtu on

Kuukausi vierähti ruokavalion kanssa aika nopeasti. Ei ollut tuskaisia hetkiä, kun ehkä töissä aamulla, kun teki mieli ottaa herkkupullaa kahvin kaveriksi, mutta pysyin lujana! Väsymys altistaa houkutuksille pahemmin kuin yleensä.

No laihduinko? En vaa'an mukaan, mutta jostain lähti jotain, koska vaatteet löystyi. En mitannut missään vaiheessa, koska se menee jo liian pakkomielteiseksi mielestäni. Itselläni kuitenkin anorektikon tausta, niin täytyy olla vähän tarkkana, että ei mene hulluksi kontrolloimiseksi perfektionistilla.

Olo on ollut ylipäätään virkeämpi ja energisempi, enkä yhtään ihmettele, koska olen syönyt paljon monipuolisemmin. Ruuat ovat kuitenkin olleet helppoja ja nopeita valmistaa ja herkullisia. Helppoa ja hyvää, mikä sen parempaa muutenkin kiireiseen arkeen.

Maidon jätin pois, mitä nyt kahviin tulee laitettua kermaa, mutta en juo sitä enää. Korvasin sen kookosmaidolla ja piimällä ja kokeilen nyt näitä muitakin mitä on. Hirssijuoma ei ainakaan napannut. Maistuu ihan pahville. GoGreenin kookosjuoma on vähän hassun ei minkään makuista ja Alpron vähän makeaa ja maistuu kookokselle. En ole osannut oikein päättää kumpi on parempaa eli juon vähän molempia. Makututkimus jatkuu... Maidon jätin sen tähden, kun etsin apua huonoon ihooni. Kyllä se tuntuisi auttaneen ainakin jonkin verran.

Voisin sanoa, että nyt muuttui ruokailutottumukset pysyvästi. Luovuin mm iänkaikkisesta aamupalastani eli kaksi leipää, juustoa ja leikettä. Nyt olen mieltynyt banaani, mysli, maustamaton jugurtti settiin ja lisäksi vielä vähän pähkinöitä ja keitetty muna. Tämä on ollut paras ja helpoin "dietti" ikinä. Toisaalta ehkä aloin olemaan jo muutenkin valmis tähän. Korvien välistähän se loppujen lopuksi on vaan kiinni.

Tulihan sitä taas tehtyä muutakin kuin vain kytättyä syömistä. Tiistaina oli hieronta ja sain sieltä testiin Tempurin Sonata tyynyn. Teräsmies osti messuillta Tempurin Ombracio tyynyn, joka sopii vatsallaan nukkujillekin. Testasin sitä yhtenä yönä, kun nukkuja oli työmatkalla, mutta totesin, että se on ehkä liian matala itselleni, kun koitin rullata sitä vähän väliä pitkin yötä. Eli en nukkunut kauhean hyvin.

Ombracio

Sonata tyynyssä oli kolme eri korkeutta valittavana, tai paksuutta miten sen nyt ymmärtää. Otin M tyynyn, koska suositus on noin paidan koko. Sillä nyt nukkunut viisi yötä ja ei paha. Niska/hartiat/pää ei ole aamuisin enää niin jumissa ja/tai kipet. Se on tarkoitettu enimmäkseen kyljellään nukkujalle, mutta menee myös selällään. Pitää varmaan ostaa omaksi, koska pe-la yönä nukuin kymmenen tuntia! Todella harvinaista minulle ylipäätään. Vanhalla tyynyllä, jos nukuin noin kauan, oli migreeni taattu. 

Sonata, melko kusisen näiköinen kuva suoraan valmistajan sivuilta :D

Ihanaa, että saa testata, koska sen verran kallis tyyny kuitenkin, että en ihan tuosta vaan uskalla ostaa ja todeta itselleen huonoksi. Teräsmies nyt nukkuu vaikka olisi vaan kivi pään alla... Tosin ehkä on huutokuorsaus vähän vähentynyt nyt tuolla uudella tyynyllä.

Muuten ollut aika perus viikko. Keskiviikkona ratsastus, torstaina uinti, eilen illalla juoksulenkki ja jäin melkein auton alle suojatiellä! Ei paljon heijastimet auta, jos kuski ei ole ajokunnossa tai muuten on vain pihalla... Keskellä kylää melkein vielä, että oli katuvalot ja kaikki.

Ja tänään kävin salilla!!! Kevyttä settiä 40% viimeviikolla puntatuista maksimeista. Ihan jeppistä, kun sai teräsmiehenkin mukaan, niin tulipahan tehtyä kunnolla.

Kohta katkee varmaan jalat, kun tästä vivusta vetää. Olen siis todella pro noiden kikottimien kanssa :D

Venytys vekottimet ovat oikein kivoja

Sitten on tällainen missä voi temppuilla ihan loputtomasti

Perjantaihin mennessä pitää ilmottautua Escape from Alcatraziin, jos meinasi mennä... Kai se on mentävä... Argh, vaikka sille 4k€ olisi muutakin käyttöä... Kerranhan sitä vaan eletään ja aivan varmasti harmittaa enemmän, jos jätän menemättä :P

Ai niin! Ja ensi lauantaina on Wattbike kisat Hyvinkäällä. Menen polkaisemaan kilometrin sinne valittavana olevista vaihtoehdoista. Pelkään vähän, että ei ole tulossa parannusta viimevuotiseen, mutta pitää yrittää :)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Lisää voimaa

Tällä viikolla kohtasin totuuden siitä, että nyt on aika ottaa voimaharjoittelu vakavammin ohjelmaan mukaan. Tähän asti en sitä ole niin kaivannut, koska kunto ei ole riittänyt lihaksiston tasolle vielä missään vaiheessa. Lyhyemmissä kisoissa huomannut sen mm siitä, että jalat olisi päässeet kovempaa, mutta kunto ei riittänyt ja ei tuntunut oikein missään lopulta.


Tiistaina tein 3 min maksimitehotestin wattbikella ja siinä se konkretisoitui, kun tulos oli 4 W vähemmän kuin vuosi sitten ja silloin nykäisin sen vähän puolihuolimattomasti vielä... Vähän oli paha mieli ja voisihan tuon koittaa selittää huonolla päivällä vaikka, mutta juokseminen on tehnyt tehtävänsä mielestäni. Kunto on parantunut kuitenkin eli jotain positiivista, koska maksimisyke oli nyt 184 vuodentakaiseen 178 verrattuna. Ah tuo testi on niin ihanan kamala. 

Ratsastustunnilla keskiviikkona mentiin ilman satulaa. Se on ihan älyttömän kivaa varsinkin, kun on pakkasta. Olen jännittänyt sitä aikanaan aivan suotta ja ihmisten pitäisi ratsastaa huomattavasti enemmän niin. Tunnet hevosen ja hevonen tuntee sinut, niin itselleni se on ainakin paljon luontevampaa. Sekä istunta ja tasapaino paranee. Ja lisäksi itsellä ainakin pohkeet aukesi jälleen. Kauhea kutina tunnin jälkeen, kun pääsi kotiin. Saunassa oli sitten hyvä raapia...


Torstaina oli uinti, perjantaina lepo ja lauantaina kävin juoksemassa reippaan 8 km. Juoksin melkein kisavauhtia ja viimeisen kilsan mahdollisimman kovaa ja siinä vaiheessa, kun 8 km tuli täyteen kello näytti vähän reilu 48 min. Ihan jees. Pitää varmaan vaan juosta enemmän näitä vauhtilenkkejä niin alkaa kulkemaan.


Vähän tylsä halloweenasu kun varsinainen jäi tulliin...
Onneksi oli edes nuo piilarit...

Sunnuntaina oli sitten vuorossa se sali. Vihdoin ja viimein. Taisi olla ensimmäinen kerta tälle vuodelle. Teräsmies tuli onneksi mukaan katsomaan, että teen asiat oikein ja piiskasi tarpeeksi, että sain ne maksimit rutistettua. Maksimeiksi tuli seuraavat
  • Jalkakyykky (vaakatasoon olevalla prässillä) 109 kg
  • Polven ojennus 77 kg
  • Polven koukistus 77 kg
  • Vinopenkki 37 kg
  • HK eli hauiskääntö 42.5 kg
  • Suorat vatsat 65 kg
  • Ylätalja 61 kg
  • Selkälihakset 65 kg
  • Vinot vatsat 50 kg
  • Soutu 61 kg
  • Pakarat 75 kg
  • Loitontajat 80 kg
  • Lähentäjät 80 kg
  • Pohkeet 181 kg w00t
Yllätti vähän nuo pohkeet. Tein kaikki niillä laitteilla, missä ei tarvitse kanniskella painoja. Hajottaisin vaan itseni kuitenkin ja muutenkin paljon helpompaa. Salilla oli vaan vähän omituisia osa härveleistä, kun painot oli selvästi käännetty jostain muusta mittayksiköstä ja siitä nuo hämärät lukemat.

Nyt sitten vaan pitää jaksa mennä edes kerran viikossa bodaileen. Uskoisin, että kerta riittää, että ei lähde ihan käsistä, kun tuo lihas tarttuu kuitenkin aika herkästi.