maanantai 28. joulukuuta 2015

Ähky

Oli hyvä joulu ja maha ihan täynnä vieläkin neljän päivän mättämisestä. Tämä viikko mennään varmaan vaan kaurapuurolla... Oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia, keiden luona piipahdettiin, pitkästä aikaa ja ruoka oli hyvää :)

Ei vaan tullut tehtyä mitään muuta :D Väsytti leirin jälkeen niin pahuksen paljon, että ei oikein jaksanut, kun ei pystynyt nukkumaan kellon ympäri heti alkuviikosta. Tiistaina venyttelin, keskiviikkona piti polkea, mutta meni leipomisesksi ja torstai aamuna, kun oli niin kaunista rykäisin itseni reilun kuuden kilometrin lenkille, ennen kuin lähdettiin joulun viettoon. Ei tuntunut hääviltä. Puolessa välissä mietin, että taitaa olla kolme kilometria liikaa lenkillä mittaa. Jalat painoivat koko matkan ja väsymys oli edelleen läsnä.

Ööh mä leivon. Todella harvinaista. Tuossa vaiheessa näytti vielä hymyilyttävänkin...

Pakkasin kyllä juoksukamat mukaan vakaana aikomuksena käydä juoksemassa lauantainakin. Oli vaan pukannut talven aamulla, kun heräsi ja katsoi ikkunasta ulos ja ei ollut tarpeeksi vaatetta mukana juoksulenkille. Talvi pääsi yllättämään siis. Olihan se aikataulukin vähän tiukka, kun joka päivä piti ajella jonnekin. Nurmijärvi-Nokia-Haapamäki-Jyväskylä ja vielä Nokia kautta takaisin kotiin, kun haettiin koira matkaan sen minilomalta. Olin ihan titityy, kun päästiin sunnuntai iltana takaisin.

Koirakin rentoutuu jouluna

No kaurapuuron lisäksi tällä viikolla pitää ottaa paluu normaaliin menoon. Kyllähän jouluun kuuluu rentoutuminen ja se syöminen. Pakkanen tuntui kyllä ikävästi tänä aamuna koiran kanssa ulkona. Nenänpieleen tulla tupsahti kipeä kutka ja sitä ei voi hangata, vaikka kuinka tekisi mieli, koska sitten lähtee nahka. Totuttelua ja rasvaa vaan lisää. Ei varmaan muu auta.


Entisen hirven sarvet

maanantai 21. joulukuuta 2015

Vatsavaivaisena leirille

Kaikkea ihmeellistä sitä tuleekin kohdalle. Kärsin viime viikon joko ärtyneestä suolesta tai äärimmäisen jumiutuneesta selästä. En oikein tiedä edes enää. Kivut olivat kovat vatsassa ja olin keskiviikon kotona, koska heti, kun nousin ylös, alkoi vatsaan sattumaan. Koitin selvitä ongelmasta ennen viikonloppua, että pääsisin leirille.

Maanantaina poljin wattbikella 80 min. Peekoota vaan. Maha ei ollut vielä silloin niin paha, mutta tiistaina oli jo aika nihkeä olo koko päivän. Illalla mietin, että suoleni muistuttaa varmaan sellaista temppuilmapalloa, pitkä kireä pötkö, joka vaan narisee.

Keskiviikon makasin sängyssä hyvin pitkälti ja nukuin. Koiran ulkona käyttäminen aiheutti illalla vielä sellaisen tuskanhien, että vähän pelotti. Torstaina olo oli kuitenkin jo vähän parempi ja uskalsin alkaa pakkaamaan leiriä varten.

Perjantai oli vapaa, että sain nukkua kunnolla ennen rankkaa viikonloppua. Venyttelin myöskin parin päivän pakkolevon jumittamat lihakset vetreimmiksi, että eivät olisi niin tönkköinä ensimmäisellä leirin lenkillä.

Venyttelyn jälkeen jatkoin vielä viimeisillä pakkaamisilla, kun pohdin viikonlopun säätä. Melko kostealta vaikutti. Kamat autoon, pyörä mukaan lukien ja matkaan. Käytiin syömässä Hyvinkäällä ja pientä shoppailua myös. Olin Pajulahdessa hyvissä ajoin ja sain levittäytyä huoneeseen rauhassa ja valmistautua lenkkiin, kuunnellen sateen ropinaa. 

Vettä tuli aika lailla kaatamalla. Juostiin kentällä, lämmiteltiin 10 min alkuun tehden kaikenlaista aktivointia ja sitten juoksutekniikkaa ja reippaampia pätkiä kentän kulmasta toiseen. Hiki tuli puolessa tunnissa, eikä sadekaan loppujen lopuksi pahemmin haitannut. Mitä nyt vastatuuleen nähnyt mitään...

Juoksun jälkeen uimaan. Uinnissa keskityttiin vartalon asentoon. Oltiin kuulemma aika helppo sakki, kun kaikilla tuntui olevan vartalon kierrossa parannettavaa. Omalla kohdallani aivan varmasti. Tunti hurahti nopeasti, mutta mahaan alkoi kipristämään loppuvaiheessa. Vähän pisti huolestuttamaan miten käy.

Syöminen aavituksen helpotti oloa, mutta olin vähän varovainen illan jumpassa. Lankkua tehdessä aloin epäilemään kivun lähteen syytä, koska tuntui jotenkin vatsalihaksissa omituiselta. En osaa oikein kuvailla, mutta se oli vaan sellainen fiilis, että lihakset on ihan loppu vaikka mitään ei ole vielä tehnyt. Olo kuitenkin helpotti tämän jälkeen. Lisäksi yhdessä liikkeessä, ihmettelin, kun ei tasapaino tahtonut pysyä toisella puolella, niin sain kuulla, että alaselkä pettää. haHAA! Eli napaa kohti selkärankaa vaan ja nyt tunnistankin kohdan ja miten sen saan aktivoitua. Pieniä askeleita kohti parempaa.

Illalla ei meinannut saada unta, kun oli kauhea sätkiminen päällä. Taisi toinen käsi jatkaa vielä uimista... Heräsin vielä neljän aikaan karmeaan nälkään. Mietin mitä hittoa nyt syön, kun ei voi mennä jääkaapille, niin kuin kotona tekisin. Mutustin sitten peiton alla protskupatukkaa mahdollisimman hiljaa, että en herättäisi huonetoveriani. Ei ole koskaan peanut butter pro maistunut niin hyvältä! Lauantai aamuna sitten kuudelta herätys ja silmät ristissä aamujumpalle. Se oli päätetty pitää sisällä vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi, joka sopi minulle ainakin ihan mainiosti. Vähemmän kylmää, märkää ja pimeää.

Tukevan aamupalan jälkeen oli vuorossa tunnin luento, missä Kaisa kertoi omista vaiheistaan ja treenaamisesta. Herätti ihan hyviä ajatuksia omaankin treenaamiseen. Sen jälkeen suunnattiin pyöräilemään Pajulahtihalliin. Viritin pyörä laina ergoon ja oli kyllä kiva ajaa sillä varmaan 3 kk tauon jälkeen. Ensimmäisten vetojen jälkeen sattui taas vähän mahaan. Tuntui siltä, että heti, kun alkoi menemään hapolle alkoi kipristämään... Onneksi sekin hävisi sitten vähitellen... Tämän jälkeen käytiin syömässä ja jatkettiin taas pyörällä, jonka jälkeen juostiin vetoja ylämäkeen. Jos on käyny Pajulahdessa, niin tietää sen hullun ylämäen Nastolaan päin, niin se juostiin ylös. Sitten vielä uimaan. 

Mäen päällä auringonlaskiessa



Oli kyllä ihan hyvä nälkä, kun pääsi taas syömään. Ei vaan meinannut saada itseään enää liikkeelle. Iltajumppa oli paikallaan, vaikka alkuun se ei tuntunut niin hyvältä, mutta jalatkaan eivät olleet enää aivan niin pökkelöt, mitä ne olivat olleet jumpan alussa. 

Iltapalan mutustettua join vielä varuiksi palautusjuoman, koska en taas halunnut herätä yöllä kiljuvaan nälkään. Mikään ei ole mielestäni yöllä ärsyttävämpää. Uni maistui ja sain nukkua jopa seitsemään asti. Pakkasin osan kamoista ja valkkasin päivän pyörä-juoksu settiin vaatteita ja uintivermeet. Sitten aamupalalle ja Pajulahtihalliin taas. 

Siinä sitten aamulenkiksi puolitoistatuntia pyörää. 20 min jälkeen totesin, että jalat tuntuvat siltä kuin olisin ajanut jo 100 km. Lupasi rankkaa päivää. Pyörän jälkeen 30 min juoksu ulkona, sitten taas 40 min pyörää, 10 min juoksua radalla, 40 min pyörää ja 10 min juoksua. PUUUH. Radalla päädyin juoksemaan ilman kenkiä. Kisakengät, joita olin ajatellut sinne olivat väärässä laukussa. Ja kevyemmät Mizunot tuntuivat kauhean raskailta vähän pehmeällä alustalla. Totesin kyllä senkin, että ne vaimennetuimmat kenkäni, Mizuno Wave Rider 17, päätyvät kyllä nyt romukoppaan, enkä enää ikinä osta kenkiä yli 8 mm dropilla. Saan vaan itseni näemmä niillä harvinaisen jumiin. Selkä oikeni ja jumit hävisi leirin aikana.

Erona edellisiin leireihin oli kyllä fiilis. En ollut ihan rättipoikkipuhi vaikka väsyttikin. Kunto parantunut selvästi ja ehkä osaan syödä vihdoin tarpeeksi.

Hyvin ne pari pyörää meni Fordin kontiin muiden kamojen kanssa :D

Tunnin uinti oli vielä lopuksi ja siinä puristettiin loputkin kropasta. Kaikesta huolimatta fiilis oli ihan hyvä. Lihakset oli kyllä käytetty loppuun :D 

Kiitos Veera kuvasta, kun ollaan vielä leirin lopuksi syömässä. Kaikki näyttää kyllä siltä, että jotain on tullut tehtyä ;)

Oli ihan mahtava leiri jälleen! Taas on treeni-into huipussaan ja oli kiva tavata taas uusia ihmisiä ja nähdä kavereita pitkästä aikaa :) Oli mukavaa ja toivottavasti nähdään kevään leirillä, viimeistään, ja toivottavasti leiri pidetään.

Leirin jälkeen onkin ollut hyvää koomailua... Nukahtelin autoon, sängynlaidalle kotona, mutta onneksi vasta sen jälkeen, kun olin saanut kaikki mukana olleet kamat pyykkiin. Nyt sitten vaan pikku hiljaa palautumista ja taas mennään :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Onnea, epäonnea ja vaihteeksi wattbike kisa

En ehtinyt pitkälle, kun alkoi jo väsymys painaa. Koko viikko meni ihan koomassa ja töiden jälkeen päikkäreille, että jaksoin edes jotenkin päivän treenit. Perjantaina ei sitten auttanut enää sekään. 

Maanantain huilasin. Tiistaina oli epäonnea, kun tapahtui toinen "kerta se on ensimmäinenkin", kun putosi puhelin vessanpönttöön töissä. Ai että kiukutti, kun luulin jättäneeni sen työpöydälle, mutta olinkin epähuomiossa lähtiessäni vessaan laittanut sen takataskuun. Kilinkops ja ihmettelin mikä se oli. Avaimet? Ei. Katson pönttöön, enkä heti edes tajunnut mikä siellä oli, kun en tiennyt kapineen olevan edes mukanani... Ai sitä raivoa ja huutoa iski niin kiukku omaa harvaa päätä kohtaan ja koitin kaikin keinoin pelastaa laitetta. Purin palasiksi ja kuivatin koko päivän silicageelikuulien seassa, mutta näytti siltä, että jotain kärähti näytön kytkennöissä.

Illalla koitin loiventaa kiukkua tunnin juoksulenkillä, mutta se, että vara iPhone pimeni 3 km kohdalla, kun ei siinä kestä akku kylmässä ja musiikki loppui, ei ollut ihan omiaan parantamaan fiilistä... Juoksu kulki kyllä muuten ihan kivasti.

Keskiviikkona poljin reilun tunnin. Torstain uinnissa tuntui väsymys jo niin pahasti, että ei siitä uimisesta meinannut tulla mitään. Olin ihan voimaton. Sätkin kuitenkin koko ohjelman läpi. Perjantaina päikkäreiden jälkeen luovutin, kun olo oli niin ryytynyt. Kieleenkin sattui, joka vastaa minulla kurkkukipua. Oli oikeasti pakko jättää uinti väliin. Ajattelin myös lauantain wattbike kisaa ja ensi viikonloppuna olevaa leiriä. Ei nyt parane sairastua.

Päätin siinä sitten illalla koittaa mitä vanha hyvä Lumia 930 sanoo. Se toimi! Ja toimii edelleen. Entinen luuri se on kuitenkin, kun kerran kastunut. Ehkä sillä nyt vielä pääsee siihen asti, että työpuhelin valikoimiin tulee uusi 950. 

Lauantaina oli Keravalla Pyöräliike Lundbergin tiloissa wattbikella 4 km kisat. Lähdin taas aika soitellen sotaan, mutta lopputulos oli hämmentävän hyvä. Paransin aikaani vuoden takaisesta 22 s. 5:59,57 oli siis lopputulos. Olin ihan onnessani, koska pääsin vihdoin alle kuuden minuutin. 

Alla pari videoo. Ensimmäinen startista ja jälkimmäinen hidastettuna viimesiltä metreiltä. Se on varsin koominen. Itseäni ainakin nauratti, kun ei ole aavistustakaan mitä siinä manasin. Teki vaan niin pahaa.



Tämä päivä mennyt kauhean aktiivisesti. Juoksin uimaan Rajamäelle eli 10 km ja uin päälle vielä pari kilsaa. Sitten piti vielä siivoja ja tiskata ja pestä pyykkiä ja... Nyt voi onneksi mennä nukkumaan. 

Puolessavälissä matkalla uimaan

Nyt pitää vähän keventää alkuviikosta, kun viikonloppuna on leiri Pajulahdessa :) Ihan huippua!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Hukassa

Ihana viikko ollut, kun päässyt taas treenaamisen makuun. Tuntuu edelleen hullulta, että entinen sohvaperuna lähtee vapaaehtoisesti tuuleen ja sateeseen juoksemaan ja kaikkea muuta. En ehkä ole kuukauden päästä enää niin pirtsakkana, mutta tätä tämä nyt on hyvin pitkään. Oma valinta :)

Viikon aloitin pyöräilemällä tunnin. Se ei sinällään ollut vielä mitenkään erikoista, mutta tämän ensimmäisen viikon ei ole tarkoituskaan olla vielä mitenkään tajuntaa räjäyttävä.

Ihan mahtavaa päästä "rutiiniin" takaisin

Tarkoituksenani on nostaa joka viikko treenimäärää yhteensä 45 min. Eli juoksuun ja pyöräilyyn aina 10 min lisää/treeni viikottain. Viikonlopuille ajoitan myös pitkän juoksun ja pyöräilyn. 

Tiistaina oli jälleen helpottava hieronta. Varpaatkin ovat olleet sen jälkeen paremmat ja jalat ylipäätään. Ainakin vähän aikaa :D

Keskiviikkona lähdin juoksemaan rapsakassa pikku pakkasessa 45 min. Korjatessani oikean vammajalan askellusta sain selkäni aika pahasti jumiin. Se kosti sitten seuraavana päivänä kipuilemalla pahasti ja torstain uinnissa ei meinannut henki kulkea, kun oli kiristävä vanne munuaisten korkeudella. Ihan karmeaa. Teräsmies sai onneksi selkää hieromalla vähän paremmaksi uinnin jälkeen.

Perjantaina käväisin uimassa uudestaan parin kilsan setin. Ja jos torstaina uidaan kovaan, niin perjantaina koitan uida matkaa ehkä vähän rauhallisemmalla tempolla.

Lauantaina oli yhden serkun ylioppilasjuhlat, niin juoksu meni sitten iltaan. Tunnin juoksuin tuulessa ja sateessa. Ihan karmea sää, mutta juoksin hymyillen. Kunnes... 6 km kohdalla huomasin, että oikeasta ranteesta puuttuu jotain. Järkytyin niin pahasti, että pysähdyin ja tuijotin vaan puuttuvaa avainranneketta. En voinut ymmärtää miten se olisi voinut pudota, koska on sen verran hankala saada käteen tai pois. Juoksin takaisinpäin ja koitin katsella, jos sitä näkyisi, mutta alkoi tulemaan jo kylmä, kun olin jo niin märkä, niin lähdin takaisin kotiin päin melko epätoivoisena. Olin jo ihan vakuuttunut, että en ole edes ottanut sitä mukaani, kun en vaan voinut ymmärtää miten se olisi voinut lähteä. Mutta ei sitä kotoakaan löytynyt, niin teräsmieskin kävi sitä vielä etsimässä...

Sunnuntai alkoikin mukavasti 8 km kävelyllä tuulessa ja sateessa, kun lähdin etsimään kadonnutta avainta päivänvalossa... Harmitti vähän siinä kohtaa, että tuli juostua niin pitkä lenkki :D Näköjään piti tulla se "kerta se on ensimmäinen" tässäkin, kun avaimen hukkaa... Ei löytynyt. Teräsmieskin koitti uudestaan. Ei löytynyt ei. Ihme juttu.

Poljin vielä 2 h wattbikella peekoota ja väsäsin itsenäisyyspäivän kunniaksi pihvit. Vähän tuntui pitkästä aikaa parin tunnin treeni pitkältä ja raskaalta, mutta menihän se ja hiki tuli. Ehkä ensi kerralla helpompaa :)

Ensi viikolla vähän enemmän treeniä ja 4 km wattbike kisat Keravalla.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Off season is off

12 viikkoa mennä sujahti melkoisen nopeasti. Teki kyllä hyvää taas viettää ns. normaalia elämää :D Mitä nyt yksi maratoni tuli juostua, mutta ei mitään systemaattisempaa settiä ja ratsastusta. Salillakin saanut käytyä muutaman kerran. Täytyy nyt koittaa jatkaa mokomaan, kun tuskin siitä nyt mitään haittaakaan on... Täytyy nyt katsoa vaan miten sitä massaa alkaa kertymään...

Nyt alkoi kuluvana viikkona vihdoin tuntua siltä, että on taas valmis uusiin haasteisiin. Olen koittanut levätä kunnolla ja tainnut onnistuakin siinä. Maanantaina venyttelin ja koitin saada korkkareista edelleen tunnottomiin varpaisiin tuntoa, tiistaina vaan kävelin, kun oli taloyhtiön kokous, niin sinne ja takaisin, että sain vähän liikettä kroppaan. 

Keskiviikkona oli se viimeinen ratsastustunti toistaiseksi :( Hypättiin riemukseni esteitä! Oli ihan mahtavaa. Huomasin vaan ikävästi hyppääväni kuin sillä hevosella, millä minua joskus on valmennettu. Onneksi palautettiin aika nopeasti maanpinnalle, koska hämmensin vaan heposen jolla menin. Ohhoh... Pieniä takaumia.

Torstaina oli aika kova uinti. Uinnin jälkeen oli kyljet ja vatsat vähän hellänä. 50 m täysiä+ 25 m kevyttä ja 30 s taukoa x 4 oli kaikista pahin setti. Tainnut koskaan saada niin kovia sykkeitä uidessa kuin tuossa eli 175. Ajallisesti uin nuo 50 m pätkät aika lailla kaikki 47 s. Ei huonosti itselleni :) Alkuverran aikana tuli jo sellainen fiilis, että jotain tapahtui uinnilleni. Se otti niin sanotusti askeleen parempaan päin. En vain oikein keksinyt vielä mitä se oli. Tuli vaan ihan eri fiilis uida.

Perjantaina poljin 50 min wattbikella. Olin vähän puhki uinnista. Huomasin sen jaloissa, kun painoivat niin paljon. Lauantaina uskaltauduin juoksemaan vaikka varpaat eivät ole vieläkään ihan normaalit. Juoksu kulki kyllä yllättävän hyvin. Hymyilin koko reilun 6 km matkan vaikka puolet oli karmeaan vastatuuleen. Heti, kun tuuli vähän hellitti meinasin kaatua nenälleni :D 

Täytyy toivoa tiistain hieronnasta apua tunnottomiin varpaisiin. Jos sekään ei auta joutuu varmaan menemään ihan lääkäriin asti... Korkkarit on paholaisesta... 

Tänään tuli käytyä kolmannen kerran salilla ja se oli ihan kivaa, kun on tuo teräsmies mukana. En vaan oikein löydä itsestäni sitä tyyppiä, joka viihtyisi siellä. Ei se kuitenkaan ihan NIIN kivaa ole.

Huomenna alkaa siis treenit kohti täyttä matkaa! Saa nähdä kuinka käy :D Hyydynkö heti alkumetreillä vai jaksanko vääntää.  


Jouluakin pukkaa

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ei oikein vieläkään

Melko laiska viikko ollut jälleen. Vähän häiritsee, mutta taas toisaalta ei, kun muistaa, että viikko enää ja taas mennään. Ei vain oikein lähde. Vuoden pimein aika tekee kyllä ikävästi tehtävänsä, ainakin oman jaksamisen kohdalla.

Vähän on alettu teräsmiehen kanssa jo pohtimaan treeniohjelmaa ja aika paljon peekoota monessa muodossa on luvassa. Monipuolisuus naisen ja miehen tiellä pitää.

Viikko sitten ollut 1 km wattbike kisa veti kintut aika kiitettävän tukkoon. Maanantaina koitin venytellä, mutta tuntui, että menee henki jo siinäkin. Tiistaina oli onneksi hieronta ja kun päästiin etureisiin hieroja sanoi, että ihan kuin minulle olisi hakattu puujalat :D No, tuli poljettua sitten ihan kaikki jaloista kisassa. Kerta se on ensimmäinenkin! Ei se montaa vuotta ottanutkaan, että pääsin tähän pisteeseen vihdoin.

Keskiviikkona satoi kaatamalla, niin ratsastettiin ensimmäistä kertaa maneesissa. Ja vihdoinkin alkoi ratsastaminen sujumaan niin, että ei laukankaan jälkeen tarvinnut hävetä enää itseään. Harmittaa kyllä ihan hirveästi, että keskiviikkona on viimeinen kerta. Ei vaan riitä aika ja rahat kaikkeen kivaan :(

Torstaina uin ja sekin sujuu ihan mukavasti. Tainneet olkapäät vahvistua sen verran, että saan käsivetoon otteen ihan eri tavalla kuin ennen. Jaksaa pitääkin sen, eikä mene enää läpsyttelyksi loppua kohden. Tai siltä se itsestä ainakin tuntuu, mutta se ei aina vastaa totuutta :D

Sitten oli tämän syksyn viimeiset isommat bileet perjantaina, ainakin näillä näkymin, eli duunin pikkujoulut. Oli kyllä ihan huippuhauska ilta! Kuvia? En muistanut itse ottaa ainuttakaan. Teemana oli your favourite artist ja itsehän olin Dita Von Teese henkeen pukeutunut :D Ihan säädyllisesti, mutta korsetti kuitenkin. Harvemmin tulee vaan enää käytettyä sellaisia 10 cm korkoja, niin nyt on sitten varpaat edelleenkin ihan tunnottomat. Ei oikein uskalla juostakaan näillä varpailla...

Tänään oli aamulla satanut hienoisen ensilumen eli jonkun sentin... Kohta on taas kuralällisohjoa, yäk. Enkä päässyt salille taaskaan, kun nyt pestiin autoa. Hupsis. Ehkä ensi viikolla... Jos edes wattbikea polkisi.



maanantai 16. marraskuuta 2015

Wattbike kisa ja syysväsymys iski

Tähän asti syksy on mennyt aika helposti, mutta tällä viikolla pimeys iski väsymyksen merkeissä. Onneksi pimeyskin alkaa reilun kuukauden päästä taas helpottamaan vähitellen. Maksoin myös osallistumisen Alcatraziin ja voi kissan viikset se maksoi. Ekstraa tuli 50$ edestä vielä, kun piti maksaa Jenkkien triathlonliiton lisenssi sille päivälle 12$ ja pahuksen maksusivustokin otti laskutuslisän... Pari euroa kotimaisilla sivuilla on niin pientä, että en enää ikinä tuhise siitä, kun tuolla se oli 38$. Eli yhteensä 800$ pärähti sinne. Olihan siellä mahdollisuus vielä ostaa VIP 1500$ tai GOLD 3500$ osallistuminen halutessaan. Heh heh... Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta köyhä on nyt säästökuurilla...

Viikko meni tuttuun tapaan, mutta nyt oli tosiaan jo vähän pakkopullaa, kun väsytti koko ajan niin paljon. Keskiviikkona alkoi migreeniputkikin, jonka sain vasta tänään selätettyä. Nyt vasta väsyttääkin, kun se yliväsymys on ohi. Off seasoniakin on jäljellä enää kaksi viikkoa ja sitten se vasta varmaan väsyttääkin... Toivottavasti tämä tästä. Kipeäksikin olen saattanut olla tulossa, enää ei kyllä tunnu siltä onneksi.

Eilen kävin nykäisemässä vähän niin kuin ohimennen 1 km wattbike kisassa Hyvinkäällä. Meni aika samoihin kuin viime vuonna eli 1 min 20 s. Pientä kehitystä johonkin suuntaan havaittavissa, mutta ei ihmeempiä. En oikein tiedä miten tähän pitäisi nyt suhtautua. Olla iloinen, että ei ainakaan huonommaksi ole mennyt? Vai lyödä itseään naamaan? En ehtinyt sitten muita, kun illalla oli ystäväni 30 v juhlat ja piti käydä ruokakaupassakin ja vaikka mitä pientä säätöä.


Naisten kilometrille starttaamassa


 


Video kisasta kaikessa lyhykäisyydessään. Aina se ottaa koville, kun lyhyestä matkasta on kyse. Tällä kertaa etureisiä oikein särki polkemisen jälkeen, mutta pääsin omin jaloin pois samantien.

Tänään, sunnuntaina, nukuin taas vahingossa kymmeneen asti. No ihan hyvä, että nukutti, niin ehkä jaksan ensi viikkolla paremmin. Teräsmies päätti vaihtaa talvirenkaat autoon, niin en sitten päässyt aamusta salille. Hetken harmitti, mutta onneksi oli niin kaunis päivä, että lähdin juoksemaan kevyesti ja ajattelin, että illalla sitten salille. Juoksu tuntui kauhean raskaalta, vaikka vaan kevyesti peekoilin. Väsymys vaikutti siis edelleen. No heitin sitten ajatuksen salille menemisestä aika nopeasti mielestäni juoksun jälkeen, kun alkoi sitten taas väsyttämään niin paljon, että en meinannut jaksaa enää edes siivota... 

Nyt kävi näin, mutta ehkä ensi viikolla taas jaksaa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Diettailtu on

Kuukausi vierähti ruokavalion kanssa aika nopeasti. Ei ollut tuskaisia hetkiä, kun ehkä töissä aamulla, kun teki mieli ottaa herkkupullaa kahvin kaveriksi, mutta pysyin lujana! Väsymys altistaa houkutuksille pahemmin kuin yleensä.

No laihduinko? En vaa'an mukaan, mutta jostain lähti jotain, koska vaatteet löystyi. En mitannut missään vaiheessa, koska se menee jo liian pakkomielteiseksi mielestäni. Itselläni kuitenkin anorektikon tausta, niin täytyy olla vähän tarkkana, että ei mene hulluksi kontrolloimiseksi perfektionistilla.

Olo on ollut ylipäätään virkeämpi ja energisempi, enkä yhtään ihmettele, koska olen syönyt paljon monipuolisemmin. Ruuat ovat kuitenkin olleet helppoja ja nopeita valmistaa ja herkullisia. Helppoa ja hyvää, mikä sen parempaa muutenkin kiireiseen arkeen.

Maidon jätin pois, mitä nyt kahviin tulee laitettua kermaa, mutta en juo sitä enää. Korvasin sen kookosmaidolla ja piimällä ja kokeilen nyt näitä muitakin mitä on. Hirssijuoma ei ainakaan napannut. Maistuu ihan pahville. GoGreenin kookosjuoma on vähän hassun ei minkään makuista ja Alpron vähän makeaa ja maistuu kookokselle. En ole osannut oikein päättää kumpi on parempaa eli juon vähän molempia. Makututkimus jatkuu... Maidon jätin sen tähden, kun etsin apua huonoon ihooni. Kyllä se tuntuisi auttaneen ainakin jonkin verran.

Voisin sanoa, että nyt muuttui ruokailutottumukset pysyvästi. Luovuin mm iänkaikkisesta aamupalastani eli kaksi leipää, juustoa ja leikettä. Nyt olen mieltynyt banaani, mysli, maustamaton jugurtti settiin ja lisäksi vielä vähän pähkinöitä ja keitetty muna. Tämä on ollut paras ja helpoin "dietti" ikinä. Toisaalta ehkä aloin olemaan jo muutenkin valmis tähän. Korvien välistähän se loppujen lopuksi on vaan kiinni.

Tulihan sitä taas tehtyä muutakin kuin vain kytättyä syömistä. Tiistaina oli hieronta ja sain sieltä testiin Tempurin Sonata tyynyn. Teräsmies osti messuillta Tempurin Ombracio tyynyn, joka sopii vatsallaan nukkujillekin. Testasin sitä yhtenä yönä, kun nukkuja oli työmatkalla, mutta totesin, että se on ehkä liian matala itselleni, kun koitin rullata sitä vähän väliä pitkin yötä. Eli en nukkunut kauhean hyvin.

Ombracio

Sonata tyynyssä oli kolme eri korkeutta valittavana, tai paksuutta miten sen nyt ymmärtää. Otin M tyynyn, koska suositus on noin paidan koko. Sillä nyt nukkunut viisi yötä ja ei paha. Niska/hartiat/pää ei ole aamuisin enää niin jumissa ja/tai kipet. Se on tarkoitettu enimmäkseen kyljellään nukkujalle, mutta menee myös selällään. Pitää varmaan ostaa omaksi, koska pe-la yönä nukuin kymmenen tuntia! Todella harvinaista minulle ylipäätään. Vanhalla tyynyllä, jos nukuin noin kauan, oli migreeni taattu. 

Sonata, melko kusisen näiköinen kuva suoraan valmistajan sivuilta :D

Ihanaa, että saa testata, koska sen verran kallis tyyny kuitenkin, että en ihan tuosta vaan uskalla ostaa ja todeta itselleen huonoksi. Teräsmies nyt nukkuu vaikka olisi vaan kivi pään alla... Tosin ehkä on huutokuorsaus vähän vähentynyt nyt tuolla uudella tyynyllä.

Muuten ollut aika perus viikko. Keskiviikkona ratsastus, torstaina uinti, eilen illalla juoksulenkki ja jäin melkein auton alle suojatiellä! Ei paljon heijastimet auta, jos kuski ei ole ajokunnossa tai muuten on vain pihalla... Keskellä kylää melkein vielä, että oli katuvalot ja kaikki.

Ja tänään kävin salilla!!! Kevyttä settiä 40% viimeviikolla puntatuista maksimeista. Ihan jeppistä, kun sai teräsmiehenkin mukaan, niin tulipahan tehtyä kunnolla.

Kohta katkee varmaan jalat, kun tästä vivusta vetää. Olen siis todella pro noiden kikottimien kanssa :D

Venytys vekottimet ovat oikein kivoja

Sitten on tällainen missä voi temppuilla ihan loputtomasti

Perjantaihin mennessä pitää ilmottautua Escape from Alcatraziin, jos meinasi mennä... Kai se on mentävä... Argh, vaikka sille 4k€ olisi muutakin käyttöä... Kerranhan sitä vaan eletään ja aivan varmasti harmittaa enemmän, jos jätän menemättä :P

Ai niin! Ja ensi lauantaina on Wattbike kisat Hyvinkäällä. Menen polkaisemaan kilometrin sinne valittavana olevista vaihtoehdoista. Pelkään vähän, että ei ole tulossa parannusta viimevuotiseen, mutta pitää yrittää :)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Lisää voimaa

Tällä viikolla kohtasin totuuden siitä, että nyt on aika ottaa voimaharjoittelu vakavammin ohjelmaan mukaan. Tähän asti en sitä ole niin kaivannut, koska kunto ei ole riittänyt lihaksiston tasolle vielä missään vaiheessa. Lyhyemmissä kisoissa huomannut sen mm siitä, että jalat olisi päässeet kovempaa, mutta kunto ei riittänyt ja ei tuntunut oikein missään lopulta.


Tiistaina tein 3 min maksimitehotestin wattbikella ja siinä se konkretisoitui, kun tulos oli 4 W vähemmän kuin vuosi sitten ja silloin nykäisin sen vähän puolihuolimattomasti vielä... Vähän oli paha mieli ja voisihan tuon koittaa selittää huonolla päivällä vaikka, mutta juokseminen on tehnyt tehtävänsä mielestäni. Kunto on parantunut kuitenkin eli jotain positiivista, koska maksimisyke oli nyt 184 vuodentakaiseen 178 verrattuna. Ah tuo testi on niin ihanan kamala. 

Ratsastustunnilla keskiviikkona mentiin ilman satulaa. Se on ihan älyttömän kivaa varsinkin, kun on pakkasta. Olen jännittänyt sitä aikanaan aivan suotta ja ihmisten pitäisi ratsastaa huomattavasti enemmän niin. Tunnet hevosen ja hevonen tuntee sinut, niin itselleni se on ainakin paljon luontevampaa. Sekä istunta ja tasapaino paranee. Ja lisäksi itsellä ainakin pohkeet aukesi jälleen. Kauhea kutina tunnin jälkeen, kun pääsi kotiin. Saunassa oli sitten hyvä raapia...


Torstaina oli uinti, perjantaina lepo ja lauantaina kävin juoksemassa reippaan 8 km. Juoksin melkein kisavauhtia ja viimeisen kilsan mahdollisimman kovaa ja siinä vaiheessa, kun 8 km tuli täyteen kello näytti vähän reilu 48 min. Ihan jees. Pitää varmaan vaan juosta enemmän näitä vauhtilenkkejä niin alkaa kulkemaan.


Vähän tylsä halloweenasu kun varsinainen jäi tulliin...
Onneksi oli edes nuo piilarit...

Sunnuntaina oli sitten vuorossa se sali. Vihdoin ja viimein. Taisi olla ensimmäinen kerta tälle vuodelle. Teräsmies tuli onneksi mukaan katsomaan, että teen asiat oikein ja piiskasi tarpeeksi, että sain ne maksimit rutistettua. Maksimeiksi tuli seuraavat
  • Jalkakyykky (vaakatasoon olevalla prässillä) 109 kg
  • Polven ojennus 77 kg
  • Polven koukistus 77 kg
  • Vinopenkki 37 kg
  • HK eli hauiskääntö 42.5 kg
  • Suorat vatsat 65 kg
  • Ylätalja 61 kg
  • Selkälihakset 65 kg
  • Vinot vatsat 50 kg
  • Soutu 61 kg
  • Pakarat 75 kg
  • Loitontajat 80 kg
  • Lähentäjät 80 kg
  • Pohkeet 181 kg w00t
Yllätti vähän nuo pohkeet. Tein kaikki niillä laitteilla, missä ei tarvitse kanniskella painoja. Hajottaisin vaan itseni kuitenkin ja muutenkin paljon helpompaa. Salilla oli vaan vähän omituisia osa härveleistä, kun painot oli selvästi käännetty jostain muusta mittayksiköstä ja siitä nuo hämärät lukemat.

Nyt sitten vaan pitää jaksa mennä edes kerran viikossa bodaileen. Uskoisin, että kerta riittää, että ei lähde ihan käsistä, kun tuo lihas tarttuu kuitenkin aika herkästi.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kallista lystiä

Toinen viikko "diettiä" hoidettu ja fiilis pysynyt ihmeen energisenä. Olen päässyt vähitellen ikuisesta näläntunteestakin vähitellen eroon. Painossa ei edelleenkään näy, eikä välttämättä tarvitsekaan, mutta vaatteet ovat selvästi löystyneet. Muuten viikko mennyt aika rauhallisesti ja kevyesti urheillen, mutta vähän mieli maassa kuitenkin.

Maanantaina napsahti sähköpostiin rekisteröitymislinkki Escape from Alcatraziin. Vähän kyllä pisti nieleskelemään, kun havaitsin kuinka kallista lystiä se on. 662€. Sitten siihen lennot, majoitus jne. Aloin miettimään vakavasti onko minulla oikeasti varaa maksaa varmaan joku 4000 € elämysmatkasta... En ole vieläkään löytänyt asiaan vastausta ja 13.11. mennessä pitää rekisteröityä, jos meinaa mennä. Tämän takia ollut vähän onneton olo.

Tiistaina oli hieronta. Kyllä huomasi, että oli tullut juostua yksi pikku maratoni... Hieronta tuntui äärimmäisen kivuliaalta, mutta sen jälkeen oli kuin olisi saanut uudet jalat. Ei ollut siis venyttelyt taaskaan oikein auttaneet. Todella ärsyttävä piirre lihaksissani.

Vertynein lihaksin oli hyvä mennä seuraavana päivänä taas ratsastamaan. Kyllä se on mukavaa, kun alkaa vähitellen sujumaan. Ratsastamisessa on varmaan se niin parasta, kun pääsee sen ison eläimen kanssa yhteisymmärrykseen siitä mitä pitää tehdä. Kun vähitellen saa annettua ne oikeat ohjeet ja hevonen tekee mitä ratsastaja haluaa. Se on varmaan se juttu, mikä itseäni siinä viehättää ja se on samalla niin terapeuttista.

Seuraavana päivänä, torstaina, oli uimista valmentajan johdolla. Mietin siinä 200 m alkuverran aikana kuinka paljon olen edistynyt siinäkin hommassa. Vuosi sitten sama alkuverra tuntui hiton pitkältä matkalta. Nyt uin sen melkein huomaamattani. Kivasti siinä tuli uitua myös 10x25m 20s palautuksilla. Huh! 171 taisi olla hommassa maksimisyke. Se on vaan paha alkaa yökkimään/yskimään vedessä, kun menee anakynnykselle. Joku 1500 m tuli varmaan kaiken kaikkiaan uitua.

Perjantain kunniaksi polkaisin wattbikella 50 min ja nyt vähän muutakin kuin vain palauttavaa. Ihan virkistävää vaihtelua. Pitää tässä nyt alkaa vähän polkemaankin tehokkaammin jos meinasi selvitä kunnialla tulevista wattbike kisoista. Sen jälkeen, kun piti lähteä hakemaan teräsmies kyliltä, oli vähän haasteita auton kytkimen kanssa loppumatkasta :D

Tuntuu, että syksyisin on juhlia ym. koko vuoden edestä. Melkein joka viikonloppu. Nytkin oli HyPyn triathlonjaoston 5v juhlat ja Naispyöräilijöiden kauden päätösgaala samana päivänä. Vaikea oli päättää, mutta menin sen mukaan kumpi ehti ensin ilmoittaa. Eli tällä kertaa se oli naisten kauden päätös bileet. Oli kyllä kivaa sielläkin ja mukava tutustua niihin mimmeihin, joita tulee kuitenkin nähtyä/seurattua muuten. 

Tänään uskaltauduin juoksemaan. 5,5 km kevyesti, mutta jotenkin tuli sellainen olo juostessa, että nuo pk kengät, eli vaimennetuimmat mitä löytyy, Mizunon wave rider 17 on liikaa jaloilleni. Edes tuo matka ei ollut niillä mukavaa... Pitää varmaan ostaa kasa noita Saukkoja (Saucony).

Koko viikon ainut kuva lenkiltä. Piti laittaa nuo lasit vaikka olikin 
pilvistä, kun ne värittää maisemaa kivast, mutta eivät ole niin tummat

Pitää alkaa vähitellen siirtymään salilla käymisen ajattelusta sinne salille. Nyt voin hankkia lisää voimaa, kun kunto on ylittänyt vähitellen ilmeisesti lihaskunnon. Ehkä sitä jo ensi viikolla...

Escape from Alcatrazin murehtemine jatkuu ja leppoisa urheilu myöskin. Siinä sitä ensi viikoksi, kunhan töistä selviää ensin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kun määrä korvasi laadun

Nyt, kun on taas aikaa ja energiaa voi palata perusasioiden äärelle ja toiseen lempiharrastukseeni eli syömiseen. Otsikossa viittaan siihen mitä tässä on päässyt kuluvan vuoden aikana tapahtumaan, kun keväällä huomasin, että en syö tarpeeksi. Sitten söin ihan mitä vaan ja paljon, kunhan tuli tarpeeksi energiaa, että jaksoin. Nyt sitten, kun ei juurikaan tee mitään, siitä on koitunut ongelmaa.

Teksti sisältää sitten paljon tuotteista puhumista ja omia mielipiteitäni ja kokemuksia. Eikä ole maksettua mainosta, kun kaiken olen maksanut itse.

Koko viikko on kulunut yllättäen hirvittävän uupumuksen kourissa. Töissä olen selvinnyt jotenkin, mutta melko hysteeriseksi se on mennyt, kun olen väsyneenä nauranut suunnilleen omalle peilikuvalleni, anteeksi kaikille töissä, jotka ovat joutuneet kärsimään ympärillä :D Päikkärit ovat kuuluneet melkein jokaiseen päivään myöskin, että jaksan mennä nukkumaan.

Tiistaina kaveri pyysi taas suunnistamaan, mutta onneksi en ehtinyt, koska olisin kuollut. Palautuminen oli niin kesken, että töissä kolmanteen kerrokseen portaiden kiipeäminen testimielessä aiheutti tunteen, että kumpi pettää ensin jalat vai pumppu.

Keskiviikon ratsastustunti meni ihan hiton hyvin, mutta sielläkin ensimmäisen laukkakierroksen jälkeen piti pudottaa hetkeksi käyntiin, kun tuli niin kamala olo. Ihmettelin mikä on. Toinen ratsastaja sanoi jotain maratonistani laukkasetin jälkeen ja tajusin, että huono olo johtui siitä, että otti vähän liian koville, edelleen. 

Torstaina jaksoin vihdoin ja viimein dynaamiset venyttelyt ja ai että olin jumissa! Hieronta on vasta tiistaina, että siihen asti pitää selvitä tämän vastahakoisen lihaksiston kanssa.

Perjantana otin wattbiken esiin ja poljin 50 min palauttavaa. Ehheh jalat eivät muuttuneet mihinkään. Alaselkä oli korkeintaan vähän enemmän jumissa... Hyvin meni siis...

Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen ollut paremmalla tuulella ja jotenkin ehkä jopa energisemmän oloinen koko viikon, kun aloitin "diettini". Koko juttu lähti siitä, kun tulin sanoneeksi kaverilleni, joka myy Foreverin tuotteita, että voisin ostaa sitä Aloe Vera geeliä taas. No, hän suositteli nohevana kauppurina minulle F.I.T. F1 laihdutus jne pakettia, missä on vaikka mitä. Vähän aikaa tuumasin ja tutkin ja totesin, että voisihan tuota kokeilla.

Ruokavalion kulmakivet vielä seuraavat kolme viikkoa

Olen tässä nyt viikon kiskonut joka aamu jauhepirtelön kookosmaitoon sekoitettuna, geeliä ja aineenvaihduntaa piristävä tabu. Välipalaksi kuitusörsselin ja lounaaksi normi settiä, mutta katson, että määrä pysyy hanskassa ja toinen tabu. Iltapäivällä proteiinipatukka ja illalla taas ihan normi ruokaa. 

Tarjouksesta myös mahtava rasva ja vihdoin argi+

Kokeilen myös samalla maidottomampaa linjaa, kun koitan löytää jonkun avun huonoon ihooni. Nälkää ei ole tarvinnut varsinaisesti nähdä, mutta onhan se maha osoittanut mieltään, kun ei saa sitä ruokaa niin paljon, kun on tottunut.  Mutta nyt, laatu on korvannut todellakin määrän :) Ja koitan pitää tämän linjan myös sen jälkeen, kun paketin tuotteet on syöty, että ei olisi mitään hetken huumaa.

Ruokavinkit, mitä paketin mukana olleessa vihkosessa on, ovat osoittautuneet todella hyviksi ja helpoiksi. En ole mikään kauhea kodinhengetär, niin tuo keittiössä puuhastelukaan ei kuulu suurimpiin suosikkeihini, yleensä. Ilman teräsmiestä söisin varmaan valmis/pakasteruokaa enimmäkseen, kun olen niin laiska... Tai ehkä ennemminkin tykkään käyttää aikani muuhun puuhasteluun :D

Mitä mm. söin täinään. Omnom maukasta ja ravitsevaa ja hei! Tohon meni kaikkineen 30 min.

Laiskan lauantain jälkeen kävin sentään tänään I Love Me messuilla pyörähtämässä. Tarkoituksena oli lähinnä etsiä messuilta tarjouksesta tarvittavia mm. Batisten kuivashampoota jota kuluu, kun tukka on muuten aina töissä kuin kyljyksellä sivelty, kun on ollut haalari päällä puhdastilassa. Tarttui sieltä tassuun uusia mielenkiintoisia juttujakin.

Nämä olivat kotimaisia tuotteita, joita voisi varmaan kutsua superfoodeiksi. Kärkkäisen standilla oli myytävänä Havupuujuomaa. Maistoin, mutta en ostanut, vielä. Se maistui ihan kuusenkerkiltä, eli tykkäsin. Vaikutus tömähti sitten hetken päästä toisen kotimaisen tuotteen pisteellä noin vartin päästä. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa, että en ostanut sitä :D Siitä tuli niin hyvä olo.

Tämä toinen oli Arctic Warriorsin energia, puolustaja ja taistelija. Energia on yllätys, yllätys geeli, jossa on hunajaa, ruusujuurta ja nokkosta. Maistoin kaikkia ja ostin geelejä, koska niille on ainakin eniten käyttöä. Maistoin kyllä kaikkea ja pitää ostaa muitakin, kunhan nyt testailen vähän.

Söpöt pakkauksetkin

Ensiviikolla voisi alkaa taas liikkumaan vähän normaalimpaan tapaan, kun on palauduttu. Wattbike kisojakin pukkaa ensi kuussa jälleen ^_^

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Maraton

Hyvä viikko takana ja kokemusta rikkaampana. Tuli myös seurattua triathlonin Hawaiin MM-kisoja ja suomalaiset teki hienoja suorituksia! Se on jo sinällään saavutus päästä sinne ja vielä hienompi, kun pääsee niissä olosuhteissa maaliinkin. Toivottavasti pääsisin itsekin joskus sinne kisaamaan.

Tämän viikon aloitin valmistautumalla maratonille ja juoksin kisavauhtisen 12.6 km. Se meni uskomattoman hyvin. Hymyilin itsekseni viimeisten kilometrien aikana miettien, että eipä ole juoksu tuntunut ennen näin hyvältä. Fiilis oli uskomaton. Siinä vaiheessa tuli se varmuus siitä, että pystyn juoksemaan maratonin vihdoinkin.

Vitsi mitkä värit

Keskiviikkona pääsi tämä vanha esteratsastaja hyppäämään esteitä! Ei mitään isoja, mutta esteitä kuitenkin. Ensin vähän jännitti, kun tässäkin tapauksessa edellisestä hyppykerrasta oli reippaasti yli 10 vuotta. No mutta sehän tuli selkäytimestä. Heponen oli ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Ensimmäistä kertaa se nosti laukankin ilman potkimista ja sitä sai suorastaan jarruttaa. Hymyilyttää vieläkin.

Torstaina oli syksyn ensimmäinen uintikerta. Viime talven valmentaja Keravan uimareista käy pitämässä meille kerran viikossa vähän opetusta. Sinnehän piti syöksyä hakemaan taas oppia räpylään, jos ensi kesänä osaisi vaikka uida kunnolla tai ainakin paremmin. Uinti tuntui hyvältä ja sujuikin ihan mallikkaasti, vaikka edellinen kerta oli Ahvenanmaalla. Olen oppinut nauttimaan uimisesta, mikä on sinällään ihan positiivista. Ostin samalla reissulla all-in-one rannekkeen hallille, niin voin alkaa käymään siellä salillakin. 

Perjantaina alkoi selvästi jännittämään maratoni. Olo oli kuin olisin tulossa taas kipeäksi. Aivastelin, nenään sattui ja infernaalinen migreeni, jonka jälkeen illalla oli krapulainen olo. Olin aivan varma, että jää juoksut juoksematta.

Lauantai aamuna totesin herätessäni, että nyt mennään. Olo oli lähinnä ylivirittynyt, mikä tiesi hyvää. Hetki meni vaatteiden kanssa, kun arvoin mitä ihmettä laitan päälleni. Aurinko paistoi, niin en sitten ottanut juoksutakkia mukaan, vaan lähdin pitkähihaisella ja 2XUn trikoilla matkaan.

Tikkurilan urheilupuistossa oli kisakeskus, missä kävin ensimmäisenä ilmottautumassa. Sen jälkeen vein takin ja verkkarit autoon ja asettauduin lähtökuoppiin muiden noin 700 lähtijän kanssa. Hassua lähteä kisaan, kun ei tarvitse suunnilleen kuin vetäistä lenkkarit jalkaan ja that's it.

Jännitys tiivistyy lähdön hetkellä

Kauhea hymy. Uskomatonta, mutta totta, että lähden iloiten juoksemaan

Ensimmäinen kierros meni ihan huomaamatta ja kivaa oli. Live musaa ja muuten vaan musaa ja paljon ihmisiä kannustamassa. Tunnelma oli hyvä. Sitten meni aurinko pilveen ja tuli ikävä sitä takkia, jonka jätin kotiin... Geeliä nappailin puolentunnin välein ja salmiakkia 40 min välein. Urheilujuomaa ryystin aina mukillisen juomapisteillä.

Läpyläpy bändille ja geeliä ensimmäisen kierroksen puolessa välissä


Toisen kierroksen alussa piti käydä pissimässä, mutta muuten menikin leppoisasti. Jos olisin ollut juoksemassa puolikasta, se olisi mennyt alle kahteen tuntiin varmasti. Hölköttelin kuitenkin rauhassa menemään olihan vielä saman verran edessä. Kylmä vaan meinasi olla. Ihmettelin sitä, kun kuitenkin kisasykkeillä juoksin. Toisaalta silloin kun ei tuullut, oli melkein kuuma.

Toiselle kierrokselle lähdössä

Helposti menee, vielä

Kolmannella kierroksella alkoi tuntumaan siltä kuin puolikkaalla pyöräilyn jälkeen. Askel alkoi jo vähän painaa, mutta en antanut sen häiritä. Olin kuitenkin jo yli puolenvälin. Sitten join vettäkin ja maha alkoi tuuttailla omiaan. Eli ei sovi sekaan pelkkä vesi edelleenkään. Tämän jälkeen olikin aina kauhea taistelu, kun otin geelin, että ei tullut kummastakin päästä.

Kolmannelle kierrokselle

Vähän alkoi jo hymy hyytymään :D

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kävin tuuttailevan vatsani takia taas paskamajassa, mutta totesin, että turha vaiva. Täytyy vaan kestää, ne pari geeliä ja jatkaa loppuun. 

Toivottavasti ei oltu niin sikoja :D Mut kiva kyltti kuitenkin :)

Jossain vaiheessa tajusin, että jalat eivät enää suostu liikkumaan kovempaa. Vaikka kuinka yritin pitää tavoitevauhtini, niin ei onnistunut. Ensin kiukutti, sitten nauratti. Kävelin juottopisteet, jonka jälkeen oli vaikea saada itsensä enää liikkeelle. Nauratti, kun se oli niin tuttua. Viimeistä geeliä en enää ottanut, kun tuntui ihan hyvältä jalkoja lukuunottamatta. Selittyy ehkä sillä, kun vauhti tippui, niin syke siinä samalla. 

Noilla main totesin jaloilleni, että c'mon enää 5 km. 37 km jo takana.

Maaliin pääsin ja aikaa meni 4:52. Tulipahan tehtyä. Se mikä yllätti oli, että jalat luovutti, mutta pää ei. Veikkasin, että olisi käynyt toisinpäin, mutta ehkä nuo puolikkaat triathlonit ovat tehneet tehtävänsä. Nyt uskon selviäväni siitä täydestä matkastakin ensi kesänä, kun pahin peikko itselleni, eli tämä juoksu on jo kerran selvitty. Pitää vaan treenata selvästi enemmän, että ei lopu siellä kintut tuollalailla kesken.

Voi tuota helpotusta mikä loistaa mun kasvoilla, kun pääsee maaliin

Naama harmaana automaattisesti kello seis

Talking to me? Ai, mitalin saisin.

Tänks. Miten niin IHAN pihalla.

Damaget reissusta. Kipeät jalat tietysti ylipäätään, mutta ei mitään spesifiä. En päässyt kunnolla kävelemään, kun menin maalissa istumaan penkille hetkeksi. Veti ihan säppiin. Teräsmiehen piti taluttaa minut suihkuun. Rakko oikean jalan isonvarpaan päällä, kynnen vieressä?! Hämmentävä. En tiedä miten tai mistä. Koskaan ennen ollut. Auki hiertyneet sisäreidet. Sen siitä saa, kun käy hikisenä vessassa eikä jaksa oikoa enää kalsareitaan kunnolla... Ehkä kipeimmät. Sitten vielä ristiselkä. Autoon istuessa luulin, että Lidlin pyöräilytakin selkätaskussa oli jotain, kun teki niin kipeää. Ei, se oli vaan ristiselkäni, joka oli aavistusen ärtynyt. 

Tänään sunnuntaina silmitön väsymys ja edellä mainitut paikat vähän aristaa lihasten lisäksi. Varpaat edelleen niin turvoksissa, että hyvä jos taivutettua saa. Olisi pitänyt jaksaa vetää palautumislahkeet jalkaan. Huomenna töihin ainakin. 

Sen totesin, kun on vanhat kisakengät käyttökenkinä, että niillä en olisi juossut moista matkaa. Aivan liian pienet näin turvonneeseen jalkaan. Totesin myös kauhukseni suihkussa, että jotkut tosiaan juoksevat aivan liian pienillä kengillä. Näin niin kauheita mustuneita varpaita, kun kynnet ovat irronneet ja sittenkin vielä juostu, niin että koko varvas alkanut mustumaan. HERRANJUMALA! Ostakaa ihmiset tarpeeksi isot kengät!!! Ei se ole normaalia, että kynnet irtoilee juostessa... Se tarkoittaa vaan väärän kokoisia tai vääränlaisia kenkiä ylipäätään...

Nyt pientä palauttelua muutaman päivän, viikon, ajan.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ikäsarjan vaihto

Juhlat juhlittu ja olo on sen mukainen :D Vuosikymmenen vaihto tapahtui kyllä mukavasti ystävien kanssa juhliessa ja tänään itse juhlapäivänä sai jännätä Kaisa Lehtosen ensimmäistä täydenmatkan kisaa Barcelonassa. Olipahan hieno ja jännittävä kisa!

Viikon päästä lauantaina itselläkin se ensimmäinen maratoni odottaa ja nyt on tullut vihdoin sellainen olo, että kyllä siitä selvitään. Henkinen puoli saatu siis balanssiin ja ehkä samalla tasolle jopa kunnon kanssa. Uusilla kengillä taisi olla osuutta asiaan, koska niillä on niin helppo ja hyvä juosta.



Viikko sitten lähdin toiselle lenkille niillä ja juoksin 8 km ja katsoin mitä vauhtia kulkee. Katsoin mitä pystyn juoksemaan suunnilleen niillä sykkeillä, millä juoksen kisassa. 6:30 min/km on ehkä ihan realistinen vauhti, mitä pystyn tai ainakin yritän pitää maratonilla. 52 min meni siihen 8 km ja tuli niin hyvä fiilis juoksemisesta.



Muistin taas, miksi tykkäsin alunperinkin melko kevyistä juoksukengistä. Tuolla 8 km lenkillä asento korjaantui ja huomasin käyttäväni tehokkaammin kropan pieniä lihaksia. Ai mistä sen huomasi? Lenkin jälkeen ainakin ja juostessa askeleen lennokkuus säilyi itselläni paremmin. Ei mennyt läpsyttelyksi. Kyllä siihen kieltämättä pitää aktiivisesti koko ajan keskittyäkin, kun ei nyt ole kuitenkaan vielä ihan niin pro juoksija.

Tiistaina en ehtinyt suunnistamaan, mutta kun oli niin kaunis ilma, niin päätin lähteä vielä pyöräilemään. Se osottauitui kyllä niin isoksi virheeksi... En osannut pukeutua joten paleli koko hiton matkan. No lähtiessä oli 13 astetta ja 55 minuuttia myöhemmin 8. Sekin ehkä vaikutti asiaan. Ajoin vain 20 km ja pelkäsin kuolevani siihen kylmyyteen. Ensimmäisessä alamäessä tajusin jo sen, että housut olisivat voinet olla vähän paksummat, kun avonaisesta satulasta johtuen tuuli kävi suoraan tusooniin. Mietin koko matkan, että jos nyt ei tule jotain kusitulehdusta, niin ei koskaan... Ei onneksi tainnut tulla kuitenkaan.

Kotona menin hampaat kalisten kuumaan suihkuun ja totesin, että kyllä riittää itselle tältä vuodelta. Nivunenkin on jo paranemaan päin, mutta kipuilee edelleen. Trombosol siis auttoi todella paljon ja hävitti sen verihyytymän, minkä alta paljastui syy mitä ilmeisimmin mokomalle, nimittäin pari kiukkuista karvatuppea. Nyt sitten olen laittan viikon verran bacibactia ja paraneminen jatkuu. Pahan näköinen ja tuntuinen se on edelleen eli hoito jatkuu.

Keskiviikkona pääsi ratsastamaan ja oh my tallilla odotti yllätys, kun mentiin ilman satulaa! Jännitti ensin, kun siitä on niin kauan aikaa, kun olen viimeksi mennyt ilman, että en edes muista. Sanotaan nyt niin, että meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Taisi mennä oikeastaan paremmin kuin satulan kanssa. Heponen jolla ratsastan on nimittäis sellainen, että se ei liiku kunnolla eteenpäin ennen kun ratsastaja on itse tarpeeksi varma tekemisistään eli ei anna ristiriitaisia komentoja ym. Sen tähden olenkin ollut vähän pahoillani, kun joutuu tällaista kauhua kestämään selässään :D Nyt vaikutti kuitenkin siltä, että yhteistyö sujui paremmin, koska laukkakin löytyi helpommin ja pysyin yllätyksekseni jopa kyydissä. 



Torstaina kävin hierottavana. Olihan se juokseminen tehnyt tehtävänsä. Pohkeisiin varsinkin. Hartiat sai myöskin kyytiä, kun ovat kestojumissa, niin että niska taas lukossa, edelleen vähän. Taisi se kylmä kyyti tiistaina vaikuttaa asiaan.

Perjantaina oli myrsky ja väsytti niin ei voinut juosta. Eilen piti valmistella juhlat niin ei ehtinyt juosta. Tänään ei vaan kyennyt :D No saa sitä sitten juosta ensi lauantaina ihan tarpeeksi... 

Pari pikku lenkkiä ensi viikolla vielä ennen koitosta, niin eiköhän se ole siinä. Tällä mennään ja katsotaan mihin riittää. Tavoiteajaksi laitoin 4:30, että siihen nyt ainakin koitan päästä. 

Loppukevennykseksi meidän kasarilook

maanantai 28. syyskuuta 2015

Juokseminen vaan jatkuu

Nyt on ollut jokseenkin väsynyttä. Koko viikon ollut niin veto pois, että hyvä jos mitään oon saanu tehtyä. Kyllähän se sitten sujuu, kun vaan menee, mutta ei ole ollut mitään kauheaa hinkua, kun väsyttänyt vaan. Pahuksen pimeys, joka alkaa taas laskeutumaan...

Olen nyt onnistunut pitämään venyttelyn säännöllisenä, väsymyksestä huolimatta ja kerran viikossa puoli tuntia dynaamista ja rullailua ym. Auttaa kummasti ;)

Nyt pääsin taas tiistaina suunnistamaankin. Kaveri tuli hakemaan ja mentiin asemiin odottamaan kolmatta. Pelipaikalla alkoi satamaan, mutta se oli onneksi lyhyt kuuro, että ei siinä pahemmin kastunut. Valittiin B reitti, vaikka siinä olikin 17 rastia ja pituutta 4.2 km. Luotin siihen, että konkarit kanssani vetävät homman helposti.

Siellä ne meni edellä, kun itse häikäistyin kauniista maisemasta ja kuvasin

Ai että oli mahtavaa saada juosta taas kunnon ryteikössä. Huomattavasti märempi syksy on kyllä nyt kuin vuosi sitten, koska silloin ei tainnut olla kertaakaan kengät niin märät kuin nyt olivat jo melkein alkumatkasta, lopusta puhumattakaan. 

En ainakaan maastoutunut noilla väreillä :D

Suunnistus muuten meni aika näppärästi ja matkaa tuli oman kelloni mukaan 5.2 km, mutta olin laittanut juoksumoodin päälle, niin se stoppasi aina kun vauhti tippui tarpeeksi eli ei hyvä. Matkaa tuli siis varmaan vähän enemmän. Kartassa reitin pituudeksi oli merkattu 4.2 km eli vähän tuli ekstraa, mutta ei se mitään. Kivaa oli metsässä 1½ h edestä. Itse vaan kämmäsin housuvalinnassa, kun huomasin kesken matkan miksi en ollut käyttänyt kyseisiä housuja aikoihin... Ne oli hajonneet sisäreiden saumoista... Massiiviset reiteni olivat hiertäneet ompeleet rikki ja sitten olikin sisäreidet kivasti nilellä reissun päätteeksi. Nauratin jotain isää ja poikaakin, jotka olivat myös suunnistamassa, kun mennä koikkelehdin ja manasin asiaa :D 

Ratsastamassa keskiviikkona totesin jälkeen päin, että vähän kärttyisenä stressin ja väsymyksen takia ei pitäisi mennä hevosen selkään, kun se tarttuu siihenkin... Olin pahoillani heposen takia, kun se katsoi aavistuksen pahasti päästessään laitumelle. Koitan jättää sen fiiliksen matkalle seuraavalla kerralla. Ei siitä muuten nauti kumpikaan.





Torstaina tuli notkahdus. Tosin sitä edesauttoi parin tunnin kierros kirpputorilla kaverin kanssa. Uudet kengät olivat saapuneet ja olisin halunnut lähteä niitä vielä testaamaan, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Tyydyin siirtämään kenkien testaamisen seuraavaan päivään.



Ensituntemusta hain kuitenkin kengistä pitämällä niitä vaan jalassa pari tuntia. En ollu kauhean vakuuttunut äkkiseltään. Kyseessä on siis Sauconyn fastwitch 7. Kevyet kisakengät melko minimaalisella kantavaimennuksella, mutta sitäkin paremmalla päkijän vaimennuksella.



Perjantaina pääsin sitten koittamaan miltä niillä tuntuu juokseminen. Fiilis vaihtui heti ja kengät yllättivät täysin. Niillä ei vain pystynyt juoksemaan hiljaa! Ah sitä fiilistä. Juoksin sen vähän reilun 6 km lenkin aika reippaasti, kun jalat vaan menivät. Lenkin jälkeen ei sattunut mihinkään jalkapohjissa. Olin todella positiivisesti yllättynyt kengistä ja uusi kenkärakkaus syttynyt.

Lauantaina lähdin juoksemaan peekoota. Pari tuntia tuli tallustettua vähän reilua 16 km. Teepaita oli vähän vilakka valinta jo melko viileisiin iltoihin varsinkin pk-lenkille, kun itselleni ei tule kunnolla edes hiki enää niillä. No, umpijäässä kotiin ja saunaan sitten lenkin jälkeen. 

Sunnuntain kuittasin venyttelyllä. 

Pari viikkoa vielä enkä ole vieläkään ihan varma millä kengillä se maratoni pitäisi juosta. Vauhti ei kuitenkaan päätä huimaa, että siinä mielessä nuo pk kengätkin menisi. Toisaalta sitten taas eihän sitä koskaan tiedä, niin kevyet kisakengät olisi hyvä vaihtoehto. Vanha koulukaveri, joka on juossut paljon, totesi, että ihan sama millä juokset, niin kyllä ne jalat on aina kipeät maratonin jälkeen. Harjoitukset jatkuu siis...