Pahus kun on pimeää

Meinaa ulkona heiluminen kärsiä, kun pimeä tulee jo ennen viittä. Lauantain juoksu siirtyi sunnuntaille, kun olisin päässyt vasta viiden jälkeen juoksemaan ja suunnittelemani reitti sisälsi enimmäkseen valaisematonta reittiä. Juoksin sen sitten sunnuntaina puolenpäivän aikaan kauheassa jäätävässä tuulessa ja tihkusateessa. Sykkeet nousivat aina tuulisilla osuuksilla, varmaan vaan sen takia, että otti niin aivoon. Sitten liukastuin ja melkein kaaduin, kun väistin lätäkköä peltotiellä juostessani. Toinen kenkähän siinä kastui ja olin juossut vasta melkein neljä kilometriä yhdestätoista. Siihen märkään tottui tai sitten se vaan kuivui, niin en muistanut sitä onneksi kauaa.

Juoksin ensimmäistä kertaa puolimaratonin jälkeen eli kaksi viikkoa tullut taukoa varsinaiseen juoksemiseen. Sujui se silti ihan mukavasti. Vähän kokeilin muuttaa oikean jalan askellusta viimeisellä kilometrillä, kun alaselkä on nyt naksautettu kohdilleen. Tarkoittaa siis sitä, että normaalisti jalkaterä kääntyy tahtomattaan ulospäin. Pystyin ensimmäistä kertaa kontrolloimaan sitä kunnolla ilman, että tuli kipua sisäreiteen. Nyt tuntui taas oikeassa pakarassa ja hetken päästä alkoi sattumaan isoon varpaaseen niin paljon, että piti lopettaa. Olinkin jo melkein kotona siinä vaiheessa. Mielenkiintoisia havaintoja. Pitääkin siis jatkaa harjoituksia tämänkin parissa.

Spöka

Sunnuntai iltana menin sitten uimaan, kun olin juoksun jälkeen kokeillut halloween meikkiä ja mopannut. Unohdin vaan meikkikuorrutuksen naamaani, kun tuli vähän kiire lähtö ja ainakin uimahallin kassaneiti katsoi vähän pitkään :D Oli sitä kiva sitten jynssätä pukuhuoneessa pois. 

Sain vähän opastusta tällä kertaa potkuihini, jotka taisivat olla jokseenkin tönköt. Jotekin ne tutut ohjeet upposivat nyt niin hyvin, että uintini sai taas lisää boostia. Ehkä se kertaus on tosiaan opintojen äiti... Olin ihan onnessani jälleen, kun uiminen on oikeasti kivaa nykyään :)

Eilen en ehtinyt salille, kun työpäivä venyi. Menin sitten tänään. Olin harkinnut suunnistamista vielä viikko sitten, mutta viiden aikaan oli jo vähän turhan synkkää. Vaikka menisi lampun kanssa olisi se silti vaikeaa. Ensi keväänä voi taas jatkaa. Harmittaa vähän, kun se oli niin mukavaa vaihtelua. Sovittiin kyllä kaverin kanssa, että aletaan käymään tiistaisin yhdessä sitten juoksemassa, kun kaksin aina kivempaa.

Tänään salilla sain tehtyä kolme leukaa putkeen! Ai että kuin siistiä. Kädet olivat kyllä niin raadot sen jälkeen, mutta täytyy koittaa tehdä ensi kerralla 3x3 tai ainakin 2x3. Ihan älyttömän siistiä, koska en ole aikoihin pystynyt edes yrittämään, kun tuntunut, että olkapäät lähtevät paikoiltaan. Täytyy nyt kyllä sanoa, että melkein oksettaa jo itseänikin, kun olen niin innoissani kaikesta :D

Takaolkapääsoutua viidellä kilolla, ihan kauheeta :D

Lopun liikenevän ajan olen koittanut askarrella halloween asuani perjantaina oleviin duunin bileisiin. Kädet on kanaverkon haavoittamat ja liisterin kuivattamat. Vielä on paljon tekemättä, mutta aikaa ei kauheasti. Iskee varmaan kunnon itkupotkuraivarin jossain vaiheessa. Eihän tätäkään olisi ajoissa voinut aloittaa, kun 3 kk sitten tuli jo tieto kekkereistä... Noh aina sama juttu :D

Niks naks ja selkä paremmaks

Maanantaista ja perjantaista on alkanut muodostumaan punttipäivä. Koitan nyt vähän kerätä voimaa tulevaa kautta varten, jota varsinkin käsistäni uupuu. Uidessa sen huomaa varsin hyvin, kun sunnuntaina laitettiin taas tekniikka kuntoon, niin yläkroppa hyytyy melko nopeasti.

Maanantain salilla tulee tehtyä mm seuraavia:

Mave 5x5, tein sen nyt pelkällä 13 kg tangolla alaselkäni takia
Leuanveto 3 x max JEE sain tehtyä 1 + 2, kun en eka uskonut itseeni
Kulmasoutu kp/tuettu 3x6 7 kg
hk kp 3x6 eli hauiskääntö käsipainoilla 13 kg tangolla, kun olin laiska
takaolkapääsoutu 2x6 5 kg
Pohkeet seisten 4x6 10 kg kahvakuulan kanssa

Leukojen veto tuntui suurimmalta saavutukselta, koska aikaisemmin olen saanut juuri ja juuri sen yhden vähän sätkien. Nyt se ensimmäinen meni yllättävän melkein jopa helposti. Hieman hämmentyneenä pudottauduin lattialle takaisin ihmettelemään havaintoa. Keräsin itseni ja teinkin sitten kaksi putkeen. Maastaveto eli tuo mave olikin sitten se mikä olisi pitänyt jättää kokonaan tekemättä. Olin ajatellut, että ei siitä nyt voi haittaa olla, jos teen sen kevyesti. Tiistain aamuna olinkin sitten niin jumissa oikealta puolelta, että hyvä jos pääsin sängystä ylös. Särki ja kiristi. Pahuksen SI-nivel.

Ihana auringolasku keväältä, kun kaikki alkoi vasta vihertää

Tiistaina oli onneksi pitkään, kolme viikkoa, odotettu osteopaatin käsittely. Se oli aika jännä. Ensin todettiin, että joo-o ei oikeen toimi tuo oikea puoli. Sitten jotain heiluttelua hetki, kun makasin hierontapöydällä selälläni. Tutki ilmeisesti enemmänkin liikkuvuutta. Lopulta piti mennä kyljelleen ja sitten väännettiin hirveään solmuun, osteopaatti teki nopean kevyen "rykäisyn" ja naks toinen puoli ja sama toiselle kyljelle.

Kun pääsin takaisin selälleni, alkoi jossain kohtaa vatsassani tuntua vähän niin kuin elohiiri. Päästessäni takaisin seisomaan piti vähän venkoilla, kun tuntui niin hyvältä! Takaisin töihin mennessä, tuli kipu vaakatasossa vyötärön kohdalle. Seuraavana päivänä oikean jalan pohje oli jumissa ja päkiä oli myös vähän arka kohdasta, josta oli mennyt hermo jumiin puolimaratonilla. Tainnut vaikuttaa myös mielialaan, koska en ole ollut tiistain jälkeen enää niin kärttyinen. Ei se oikeastaan yllätä, kun ei särje, kolota ja jumita koko aikaa jostakin. Parin viikon päästä taas uudestaan.

Kesämuistoja synkkään syksyyn

Muuten tällä viikolla on ollut ihan normi urheilut. Tiistaina ehdittiin nippanappa suunnistamaan ennen totaali pimeyttä ja ensi tiistaina on viimeinen kerta varmaan ihan säkkipimeässä, kun kellojakin siirretään. Keskiviikkona kävin opettelemassa taas uimista 2 km verran. Torstaina baletti ja taisi tosiaan alaselän naksautus auttaa, kun pystyin seisomaan oikeallakin jalalla kunnolla kärkitossuilla. Ja tänään kävin taas kyykkäämässä ja nostelemassa painoja muutenkin.

Ukkonen oli kesällä monta kertaa

Aika normi viikko, joka meni melko sumussa väsymyksen takia. Ehkä ensi viikko on parempi, kun viikonlopulle ei ole varsinaisesti mitään ohjelmaa, niin saa nukkuakin ihan rauhassa, olla vaan ja vähän urheilla tietty ;)

Messuilla ja muuta mukavaa

Ei tullu messuilla vastaan niitä tarjouksia mitä olin vähän odottanut. Odotukset syntyivät siitä, mitä oli viime vuodelta kuullut. I love me messut oli ihan positiivinen yllätys. Paljon oli väkeä ainakin lauantaina. Naisia suurin osa, mutta niin oli tarjontakin enimmäkseen naisille suunnattu. Itselläni päätähtäimenä oli nämä näköleikkaukset, ei siis ulkonäkö, vaan ihan että ei olisi sokea myyrä enää. Medilaser, Silmäasema ja Femtolasik tuli kierrettyä ja pitää nyt katsoa mistä saa edukkaimman version Smile- operaatiosta.

Ostoskoriin tarttui myös ShockAbsorberin kahdet liivit, toiset juoksuliivit integroidulla sykevyöllä ja toiset sali ym liivit eli vähän kevyemmät. Lisäksi kaupan päälle vielä kalsarit. Pitää kokeilla niitä juostessa, jos eivät hankaisi. Sain meinaa viikko sitten puolimaratonilla Niken drifit kalsareista ihan jäätävät hankaumat sisäreisiin. Ihan vaan sen takia, kun kaikki lyhytlahkeiset housut rullautuvat ylös, mutta en ollut ikimaailmassa odottanut tuollaista lopputulosta. Pelkät trikootkin tekivät Pullukka runissa sen, että takasauma hankasi muuten vaan... Vaikeeta. Pitää juosta triathlon haalarissa niin ei hankaudu mikään... 

Parit tissit ja kalsarit

Sain myös hienon korun, kun satuin sopivasti kohdalle. Koru on amerikkalaisen Good Work(s) systeemin aikaansaannoksia ja jokaisen tuotoista menee 25% hyväntekeväisyyteen. Suomessa niitä maahantuo Felicita. Vaihtoehtoja oli ihan hitosti, mutta miellyin, ihme sinänsä kaiken sen kimalluksen keskellä, ihan vaan nahkaiseen rannekoruun. Väri oli vaan niin passeli. En tykkää käyttää rannekoruja, kun vasemmassa on kello ja ne pitää sitten laittaa oikeaan ja kun olen oikeakätinen, ne sitten kolisee joka paikkaan. Tämä ei kolise :)

Nätti ranneke

Tänään pääsin taas uimaan. Ai että olikin huippua. Uitiin mm. 20x25m vetoja 20s palautuksilla. Oli aika rankkaa, mutta kivaa. Minulta testattiin myös liikkuvuus, kun ilmeisesti näytti kaikesta huolimatta vähän erikoiselta. Tuli sanomista ja jumppaohjettakin. Tajusin kuitenkin mikä oli mennyt kesän aikana salakavalasti vikaan. Kiersin yläkroppaani ihan liikaa. Tai en tiedä miten kauan se on ollut, mutta joka tapauksessa keveni kummasti, kun lopetin turhan pyörimisen. 

Uin kaiken kaikkiaan 2.3 km ja ei jäänyt kuin 300 m loppuverraa vaille vajaaksi koko ohjelma. Aikaa menikin sitten melkein 1½ tuntia. Ihmeen kevyesti meni silti. Seuraavan kerran pääsee taas pulikoimaan keskiviikkona.

Huomenna menen koittamaan taas painoja salille. Jalat kiittää edelleen perjantaisesta, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin ;)

Ihan väsynyt

Ei ollut helppo viikko töissä juoksun jälkeen. Maanantai meni ihan harakoille, kun en saanut nukuttua. Makasin vain koko yön lopen uupuneena silmät kiinni ja mietin vaan välillä miksi ei tule uni. Olisi pitänyt vetää heti levyksi, kun pääsi kotiin sunnuntaina, eikä alkaa siivoamaan. Nukuin sitten maanantain kotona johonkin kahteen asti ja olin koko päivän ihan pihalla. Tiistai ei ollut paljon parempi, vaikkakin nukuin sentäs seuraavana yönä ihan maukkaasti.

Tiistaina menin väsymyksestä huolimatta suunnistamaan, kun ei ole enää montaa kertaa jäljellä ja piti saada vähän liikuntaa. Viideltä, kun lähdettiin metsään ehdittiin melkein valoisalla takaisinkin. Olin vaan melko väsynyt, kun heti, jos syke meni yli 120 tuli vähän paha olo ja kylmä hiki. Aika pitkälti vaan kävelyä oli se retki. Eikä edes satanut, vaikka mennessä satoi kaatamalla. 

Yhdellä rastilla oli jotain erikoista

Ympäristörikos aka avaruusbanaani jo syntyessään

Keskiviikkona uskaltauduin uimaan pitkästä pitkästä aikaa, kun kaveri houkutteli Keravan mastersseihin. Olin vähän kauhuissani, että pärjäänkö sellaisessa seurassa, vai hukunko heti kohta, mutta siellä olikin kivaa! Uinti sujui hämmentävän hyvin, vaikka olikin pieni tauko välissä. 25 m allaskin tuntui jotenkin ihan kauhean lyhyeltä ja piti kysyä oikein kaverilta, että "onko tää oikeesti 25m?". Näin ne matkat vaan lyhenee.

Uitiin lähinnä rintaa ja vaikka mitä yhdistelmiä siitä, mutta ei vieläkään oikein kunto kestänyt. Puhallutti ja tuli huono olo. Ei sentään enää ihan yhtä nopeasti kuin oli tullut suunnistaessa, mutta tuli kuitenkin. Koitin uida voimieni mukaan tunnin ja ihan hyvä oli treeninä. Käsissä ja kyljissäkin tuntui vähän seuraavana päivänä. 

Syksyn väriloistoa

Torstaina oli tuttuun tapaan baletti. Vähän taas huoletti jaksamisen puolesta, mutta nyt menikin jo ihan mukavasti. Jaloissa ei tuntunut pahasti ja sain aika hyvin pidettyä jo kropan kasassa niin, että pysyy tossun kärjilläkin kohtalaisesti. Nivuset/etureidet taitavat vain olla vähän jumissa, kun niissä on tuntunut vielä tänäänkin. Pitäisi jaksaa vaan venytellä...

Ja tänään tein SEN taas! Menin salille. Jännitti miten käy, kun viime viikolla en kävellyt kunnolla kolmeen päivään sen jälkeen. Noh tein ihan saman setin kuin viikko sitten ja nyt ei tuntuneet 30 kg kyykkysarjatkaan niin pahalta. Pystyn edelleen jopa kävelemään. Voisi mennä sunnuntaina tekemään B osion ohjelmasta.

Väsynyt saleilija

Käsittämätön väsymys vaivaa. En tahdo saada silmiä pidettyä kunnolla auki. Taidan olla edelleen ihan yliväsynyt. Aktiivisuusmuistutuksiakin on tullut kellolta tällä viikolla varmaan yhtä paljon kuin koko viime kuussa yhteensä... Harmillista. Hämmästyksekseni sain kuitenkin aamulla Omegawavelta arvosanaksi 10. Taisi olla jo toinen ihan lähiaikoina ja kolmas koko vuonna. Henkisesti siis ok, mutta fyysisesti ihan puhki.

Huomenna menen aamusta I love me messuille rakastamaan itseäni :D Saa nähdä tulenko kuinka monien silaritarjouksien ja suihkurusketusten ym. itsensä ehostamisten kanssa sieltä kotiin. Jos totta puhutaan ei aavistustakaan mitä kaikkea siellä oikeasti on, mutta sen takia pitääkin mennä tsekkaamaan ^_^

Puolimaratoni Vantaalla

Minun ei pitänyt juosta enää toista tällaista tänä vuonna tai en ollut ainakaan suunnitellut sellaista. Kaverin piti lähteä juoksemaan ensimmäinen maratoni, mutta hän tuli kipeäksi ja itse ilmoittauduin hänen innoittamana pari viikkoa sitten puolikkaalle. Olin ajatellut asiaa kuukauden siihen asti. Noh tuli se sitten juostua ilman suurempia jännittämisiä ja valmistautumisia.

Olin juossut kuitenkin enemmän kuin aikaisemmin syyskuun alusta lähtien, että saisin surkean juoksuni paranemaa ja tämä oli oikeastaan testi, että onko siitä ollut mitään hyötyä. Yllätyin lopputuloksesta itsekin :)

Aamu ei alkanut kauhean lupaavasti, kun tuli vähän valvottua Hawaiin kisaa katsellessa ja sitten en saanut unta. Olin ihan kukkuu, kun heräsin. Ei siinä sitten auttanut kuin kammeta sängystä ylös ja alkaa katselemaan itseään kisakuntoon. Venyttelin vähän jalkojani aamukahvin lomassa kuitenkin. Olo ei ollut sellainen, että tänään tulisi hyvä juoksu.

Lähdettiin vähän ennen yhtä kohti Tikkurilaa ja urheilupuistoa, jonka ympäristössä homma tapahtui. Autolle löytyi näppärästi paikka ja siitä sitten etsimään vessaa ja katsomaan reittikarttaa, jota en ollut sitäkään aiemmin kuin vilkaissut ohimennen. Pari duunikaveriakin tuli siinä moikattua, kun hekin olivat lähdössä juoksemaan. He juoksivat niin paljon kovempaa, etten heitä sitten nähnyt sen jälkeen. 

Itse jättäydyin startissa aika ihmismassan hännille, kun en nyt mikään maailman nopein ole. Lähdön merkki kajahti kahdelta ja ihmiset alkoivat vyörymään liikkeelle. Vasta lähtöviivan jälkeen pääsi vähän juoksemaan kuitenkin. Ensimmäiset viisi kilometria tuli pujoteltua aikamoisessa ruuhkassa. En ottanut siitä mitään paineita, koska oli ihan hyvä, että aloitin rauhassa. Matka on kuitekin pitkä. 

Piti vähän poseerata

Häröilyä ennen starttia

Sitten lähdettiin, kävelemään

Jossain vaiheessa annoin kuitenkin vaan mennä, kun tuntui niin hyvältä juosta. Olin ihan ihmeissäni, että kauankohan tämä fiilis oikein kestää ja mistä se on kotoisin. Ohittelin porukkaa ihan reippasti mikä sekin oli uutta minulle juoksussa. Vielä toiselle kierrokselle lähtiessä ihan hymyilytti ja kaikki oli hyvin. Mietin, että kuolen sitten varmaan jossain ihan täysin, kun vielä puolenvälin jälkeenkin tuntuu näin hyvälle.

 5 km korvilla ja ihmettelen, kun kulkee niin hyvin

Toiselle kierrokselle, kun kaikki oli vielä ihan mainiosti

Jossain kohtaa alkoi sattumaan vähän oikean jalan päkijään. Vittumainen pikku kipu isonvarpaan ja sen seuraavan välissä. Noh jatkoin sen suurempia siitä välittämättä, mutta se alkoi olemaan hankalaa, kun kipu yltyi koko ajan. Seitsemäntoista kilometrin kohdalla alkoi olemaan jo vaikeuksia keskittyä juoksemiseen ja mietin onko tämä märkä fiilis varpaissa hikeä vai verta. Sen seuraavan varpaan päähänkin alkoi sattumaan ja mietin, että taitaa olla kynsi irti kun noin vihloo. En vain ymmärtänyt miten se olisi mahdollista. 

Sattuu, sattuu, sattuu, mutta onneks oli lampaita

Olin ihan epätoivon partaalla, mutta sitten tuli se hyvä kohta missä asuinalueen ihmiset olivat pistäneet kunnon poppivehkeet ulos ja kannatusjoukot lehmäkelloja kolistelemassa. Sattui vielä tälle kierrokselle Finlandia hymni, joka antoi virtaa ihmeesti kaikessa kauneudessaan. Sitten alkoi menemään jo tuntokin kipuilevasta varpaasta ja päkiästä. Olisin voinut lisätä ihan huoletta jo vauhtia, kun olin niin lähellä jo maalia, mutta en oikein tajunnut sitä kunnolla. Sitten geelipisteellä nainen sanoi alle kilometri enää, niin olin ei hitto! ja sitten lähti sokka irti :D Juoksin apinanraivolla, kun kipu olisi kohta ohi. Kiukutti se päkijä niin paljon, että halusin äkkiä katsomaan damaget.

YARRR

Viimeiset metrit maaliin

Maalissa sain mitalin kouraan ja äkkiä lähimmälle penkille istumaan ja kenkä ja sukka pois. Jalassa ei näkynyt mitään, mutta siinä kipu varpaassa ei ollut mitään tuntoa, niin kuin ei päkiässäkään. Ilmeisesti hermopinne jostain syystä. Ilman tätä olisin varmaan juossut vielä kovempaa ja se mikä huvitti, että olisin pystynyt vielä jatkamaan. Tosin en tiedä kuinka kauan, mutta kuitenkin. Todella kannustavaa tällainen. Niin ja aika oli 2:14:30. Parani siis ensimmäisestä peräti 18 min. Silloin Pullukka Runissa olin jo 9 km kohdalla ihan sippi ja nyt en missään vaiheessa.

Eväänä minulla oli matkalla kaksi geeliä ja neljä pikkupulloa juotavaa vyöllä. Kaikki GU:n roctanea. Riittivät tällä kertaa mainiosti ja jäi juotavaa vielä vähän maaliinkin + yksi High5:n litkugeeli maalissa, jonka sai matkalla. Sain vielä pussillisen evästä, jossa oli Arlan proteiini jogurtti, ruisleipä aamupalajuustolla, High5 patukka ja appelsiini mehu. Mehun imaisin pussista ja loput kannoin kotiin.

Ihan huippu tapahtuma, kun oli todella hyvin järjestetty, hyvä reitti, selkeästi merkattu ja kaikki lähellä kisa-alueella. Taidan mennä ensi syksynä tuonne juoksemaan ihan sen koko maratoninkin.

Olo on nyt ihmeen hyvä. Väsyttää ihan silmittömästi, mutta ei tullut edes migreeniä, niin kuin yleensä. Käytiin tietty kotimatkalla Burger Kingissä Tuusulassa syömässä, että jaksoi vielä siivota ja pyykätä kotona. Nyt saa kellon mukaan palautua neljä päivää. No uni tulee tänään ainakin ihan varmasti :D

Lopuksi linkki vielä Polarin näkymään juoksusta.

Ongelmana iho

Minä olen yksi niistä onnettomista, joilla on aikuisiän akne. Ongelma oli jo teininä, mutta kas kas tämä hormonaalinen ehkäisy piti ongelman pitkään kurissa, kunnes totesin reilu vuosi sitten, että nyt riittää. Se on jännä, että naisille syötetään ihan surutta naishormonia, niin kuin siitä ei olisi mitään haittaa, mutta sitten mieshormoni on ihan nou nou... Onhan molemmissa hyvätkin puolensa, mutta on se tässä tullut itse havaittua miten herkkä systeemi elimistö on. Ei sitä pitäisi keinotekoisesti mennä härkkimään huvikseen, olen sitä mieltä.

Ihoni kunto lähti huononemaan kesällä. Olin melkein ehtinyt jo huokaisemaan helpotuksesta, että ongelmat ovat historiaa, kunnes kupliminen taas alkoi. Hikoilu ja kaikki urheilun aiheuttamat rasitteet tekivät varmaan osansa ihollekin. Vähän harmitti, mutta koitin vaan olla välittämättä asiasta. Töissä ongelma on vähän piinava, kun ei saa käyttää meikkiä. Vaikka sen tietää, että ei se pistä niin muiden silmiin, mutta itsellä on vähän kiusaantunut olo asian takia. Varsinkin, jos on oikein paha päivä.

Olin jo alkuvuodesta bongannut tämän HydraFacial hoitomuodon ja se vakuutti insinöörinkin. Siinä shittu imetään ihosta eikä tehdä normaalia mekaanista puhdistusta, mikä on ollut mielestäni todella ikävää aina. Otin itseäni niskasta kiinni viikko sitten ja varasin ajan hoitoon vihdoin Pähkinärinteessä sijaitsevaan Hoitohuone Lightenessiin. Paikka oli oikein viihtyisä ja hoitokin oli miellyttävä, vaikka se ei varsinaisesti mikään hemmotteluhoito olekaan. Kyllä sitä itse ainakin vähän kärsin, jotta saan paremman näköisen ihon. 

Hoidosta ja sen tuntemuksista on monia mielipiteitä. Omasta mielestäni se ei sattunut juuri lainkaa ja oli huomattavasti miellyttävämpi kuin nämä mekaaniset versiot. Aikaisemmin olenkin suosinut lähinnä ultraäänellä tehtävää puhdistusta. Siinä oli kolme eri vaihetta ja toisessa imettiin ihosta epäpuhtaudet. Lopuksi sain nähdä mitä kaikkea sieltä oli lähtenyt... Huhhuh... En oikeastaan yllättynyt näkemästäni, mutta olihan se vähän ällöttävää :D Varmaan ruokalusikallinen mämmiä oli irronnut. Hoito kesti n. 45 min. 

Sain mukaani Exuviancen tuotteita, joiden pitäisi vielä parantaa ihoani. Jatkohoitoon menen parin viikon päästä, kun iho todennäköisesti villiintyy entisestään, kun se alkaa puhdistumaan. Pitää varmaan ottaa tavaksi käydä säännöllisesti kasvohoidossa, että iho pysyisi kunnossa. Olen niin onnellinen nyt, kun ihoni ei ole näyttänyt aikoihin näin hyvältä! Pitkästä aikaa hymyilyttänyt oma peilikuva, kun ei ole miljoona näppylää masentamassa heti aamusta, kun katsoo peiliin.

Käsittelyn jälkeen eilen illalla, kasvot loistaa, mutta myös ilosta :D

Muutos oli niin suuri, että tekijän kanssa harmiteltiin, kun ei otettu ennen ja jälkeen kuvia.

Sen verran pitää tunkea vielä urheiluakin tähän, että kävin juoksemassa vetoja, mutta jalat on edelleen ihan hellänä salista. Meno oli aika tahmeaa ja tehot yllättäen hukassa. Oi voi... Taitaa tulla huomisesta vähän rankka. Päätin sitten vihdoin, että menen juoksemaan Newtoneilla. Olin tasapainotellut Mizunoiden ja Newtoneiden välillä ja juoksin vanhoilla kisakengilläni, eli Mizunoilla, tänään. Totesin, että kaltaiseni huonokin juoksija pystyy juoksemaan kevyemmin Newtoneilla, tai siltä se ainakin tuntuu, joten niillä mennään.

Huomisen numero ja chippi

Nyt sitten katsellaan Konan kisaa Hawailta ja syödään pizzaa. Tankkaan huomista varten huolella :D Venytellä pitäisi vielä ja toivon, että reidet alkavat taas toimimaan, kun kisafiiliskin löytyi numeron ja Hawain kisan katsomisen ansiosta.

Kisastudio

Rääkkiä ja hemmottelua

Taas on ollut niin monipuolinen viikko, että jäänyt kirjottamiset, vaikka juttua olisi ollut. Koitan nyt tiivistää tähän yhteen sen mitä enää muistan... Kuviakaan en tietenkään ole muistanut ottaa. Se harmittaa teidän lukijoiden puolesta. Noh tällä mennään taas :)

Alkuviikosta jätin taas tankoilut kotihommiksi ja venyttelyn kaveriksi. Elisa tuli kylään myös, kun sain hänet pienen houkuttelun jälkeen leikkimään kanssani wattbikella. Tehtiin testejä ja omasta 3 min aerobisen testin tuloksesta olin vähän pettynyt... Ei tullut kuin 9W enemmän kuin viime syksynä eli 248W. No se sitten antoi vauhtia ajatukselle salille menemisestä vihdoin.

Sali, jossa on tullut käytyä, mutta ei tällä kertaa :D

Tiistaina kirmasin taas hierontaan ja oli pakko todeta, että ei enää samalle päivälle kuin suunnistus, kun pimeä tulee jo niin pahuksen aikaisin. En ollut ajatellut asiaa, kun varasin hieronnan pari viikkoa sitten. Otsalamppua vaan mukaan, niin näki mennä loppuun asti. Oli taas ihan huippua ja ei edes eksytty pahasti. Meni oikeasti hyvin ja kai sitä vaan alkaa vähän kehittymään paremmaksi pystymettässä suunnistamisessa.

Keskiviikkona menin sitten todella pitkästä aikaa vihdoin sinne punttisalille, en tuonne kuvan salille :D Olin saanut coachiltani ohjeet mitä tehdä, että alkaa watit paranemaan. Ensimmäinen setti kahdesta vaihtoehdosta, joita alan tekemään vuorotellen oli:

kyykky 5x5 30 kg
penkki 4x6 tanko...
pystypunnerrus kp 4x6 6 kg
raskalainen punn. 3x6 10 kg
vatsarutistus x3(max) ööh?

Olin vähän pihalla painojen suhteen niin käytin jotan minkä jaksoin liikuttaa, kun tuo painojen nostelu ei ole vahvinta alaani ja kyykyttäjä ei ehtinyt odottaa, että pääsin salille. Nooh lykkäsin eka siihen smith kyykky härveliin, 40 kg ja totesin, ei pysty. Hämmentävää sinänsä, kun pari vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa kokeilin oli maksimini jotain 60 kg luokkaa. Hyvin se kestävyys syö lihasta. Sain sitten sitkutettua sarjat tuolla 30 kg tuskaisesti. Heikot olkapääni loistivat lopuissa, vatsarutistusta lukuunottamatta, jota en nyt ihan älynnyt, niin tein sitten siinä yhdessä kikottimessa melkein pääalaspäin niitä muutaman. Tämän jälkeen kävely teki tuskaa...

En kyllä osannut arvata miten tuskaista se olikaan sitten torstaina ja balettiinkin piti mennä. Ei onneksi siellä ottanu niin pahasti, kun ei tarvinnut pahemmin kyykkiä, mutta muuten oli rankkaa. Sain sykkeet parhaimmillaan 150. Yhdellä jalalla seisominen on vielä raskasta, mutta tossun kärjille hypähtäminen ei ole enää niin paha lisäjännityksenä vielä, kun ei pidä kuin yhdellä kädellä tangosta kiinni.

Tänään en sitten meinannut päästä enää kävelemään edes sitä vähää, kun etureidet on niin hellänä. Piti tehdä valmistava juoksu vetoineen sunnuntain puolimaratonille, mutta jätän sen huomiselle aamulle ihan suosilla. Kävin kasvohoidossakin, niin sekin estää, kun ei saa ärsyttää ihoa.

Pitkään taas suunnittelin tätä hoitoa ja nyt sain sen vihdoin toteutettua. Olin myös päättänyt mennä HydraFacial hoitoon, joka vaikutti tehokkaalta lukemani ja kuulemani perusteella. Löysin sitten hyvän oloisen paikan, joka tekee kyseistä hoitoa läheltä duunia, niin se oli helppo toteuttaa logistisestikin. Paikka oli nimeltänsä Hoitohuone Lightness Pähkinärinteessä. Taidan kirjoittaa operaatiosta ihan oman juttunsa, kun huonohkosta ihostani riittää kerrottavaa kerta.

Huomenna juoksen ja sunnuntaina vielä vähän enemmän. Siitäkin sitten lisää myöhemmin, kun on jotain kerrottavaa. Nyt pullaa ja teetä.

Joka päivä on juhlapäivä

Mutta, tänään on erityispäivä, koska on eläintenpäivä, korvapuustipäivä ja minun synttärit! Yksi vuosi mittariin lisää siis.  

Piti aloittaa juhliminen jo eilen rentoutumalla mukavasti viinilasillisen äärellä kotona, mutta työ sekoitti suunnitelmat ja vietinkin illan töissä tehden "kevyen" melkein 12 h päivän... Sen jälkeen olin niin väsynyt, tosin henkisesti ehkä enemmän, että lähdin juoksemaan vetoja ja unohdin punkut. Se oli ehkä ihan hyvä ratkaisu, koska sen jälkeen tuli aika hyvä olo ja kärttyisyys tiessään. Sauna hoiti loput stressit tiehensä.

Tänään heräsin ensimmäisen kerran puoli yhdeksän aikoihin ja kuuntelin, että sataa ihan kaatamalla, mietin hetken taloyhtiön pihatalkoita joiden piti alkaa yhdeksältä ja käänsin kylkeä. Tuntia myöhemmin jaksoin sitten harkita melkein kymmenen tunnin yöunien jälkeen heräämistä. Rauhallisen aamupalan jälkeen lähdin minäkin pöllyttämään pihaa. Paras saavutus taisi olla päivän aikana nuo meidän timantti tuijien uusi ilme. Olivat saaneet olla aika koskemattomina nämä kolme vuotta, kun en tiennyt oikein mitä niille voisi tehdä. Nyt ne on siis leikattu ja siistitty. 

Sain aamulla teräsmieheltä lahjankin. Uudet Salomonin Speedcross 3set. Edelliset oli 2set ja oli nappulat kuluneet pohjista jo aika sileiks :D Hyvin saman näköset, mutta erojakin löytyi. Aivan ihanat! Pitää nyt vaan välttä asvaltilla seikkailua noilla, kun kulutin edelliset turhan nopeasti sen takia.

Pysyy metsässä taas polulla

Käytiin syömässä pihalla huhkimisen jälkeen juhla illallinen Hyvinkäällä Hiilloksessa ja nyt voisi siirtyä sen punkun pariin ja jatkaa hurjaa juhlimista. Kai sitä prinsessakakkuakin voisi palan maistaa ;)

SI-nivel

Nyt kyllästyin tähän jatkuvaan alaselän kiristykseen. Varasin maanantaina lääkärille ajan ja olin ehtinyt jo miettimään päivällä, että eihän se enää ole edes niin kipeä. Illalla sitten tankotunnin jäätyä väliin intouduin venyttelyn jälkeen pyörimään tangossani keskenäni. Yksi ainut pieni taaksetaivutus vihlaisi niin pahasti, että keräilin itseäni vähän aikaa lattialla selälläni. Totesin, että ei se turhaa ole se tiistain lääkäri.

Vähän jännitti, että tuleeko liikuntakieltoa, lääkkeitä, saikkua vai mitä?! Lääkäri katsoi ryhdin, asennon, onko jaloissa pituuseroa, liikkuvuuden ja totesin kaiken hyväksi, mutta sitten, kun painoi tiettyyn kohtaan alaselässäni, niin sai minut vinkaisemaan kivusta. Siihen totesi vaan, että "kyllä, Si-nivel". Jo aikaisemmin, kun hierojani oli samasta sanonut, oli mieleeni tullut lähinnä insinöörille tutumpi SI-järjestelmä :D En oikein osannut mieltää alaselkään mitään niveliä. No, ei tullut kieltoja tai muutakaan ikävää, vaan lähete osteopaatille. Sekään ei ole ihan selvä mikä se on, mutta jonkinlainen niksauttaja taitaa olla. Viisi kertaa ja ensimmäinen kerta on vasta kolmen viikon päästä, kun aijemmin ei ollut aikoja.

Siellä ne nivelet on (kuva)

Onneksi ei ilmeisesti mitään kauhean vakavaa. Se miten olen vaan saanut tuon nivelen niin jumiin, onkin sitten vähän mysteeri. Aloin vähän pohtimaan mitä se teki lantiolleni, kun tipuin aika pahasti hevosen selästä oikealle lonkalle kymmenen vuotta sitten. En kävellyt sen jälkeen puoleen vuoteen kunnolla ja asiaa ei varmasti auttaneet ne monet kerran, kun kaaduin lumilaudalla juuri ristiselälleni sen jälkeen. Ehkä tuo on se juurisyy, joka nyt kaivautuu esiin kaikkien virheasentojen, lihasheikkouksien ym. alta vihdoin. Ota ja tiedä, mutta odotan todella, että se lakkaa kiristämästä.

Tiedosta helpottuneena lähdin illalla taas suunnistamaan. Saatiin tiimiimme uusi jäsen Elisasta :) Valittiin edellisviikon katastrofista järkyttyneenä helppo reitti järven ympäri, Märkiön, ja selvitettiin se mukavasti alle tunnissa ja matkaa tuli vähän reilu 4 km. Alkuun oli vähän soista ja meinasi kengätkin kastua, mutta sitten päästiin kuivalle kankaalle ja siellä oli kiva mennä. Olin kyllä melkein jo unohtanut miten hyvälle suolla tuoksuu, kun pääsi sitä vielä haistelemaan viimeiselle rastille.

Kaunista

Ryhmäkuva

Elisa oli ottanut pari vähän parempaa kuvaa joihin olin joutunut.

Tuonne jos menisi

OOÄMGEE

Mäkiveto

Eilen kävin vähän pyöräilemässä, mutta ei voinut polkea kauhean kovaa, kun olisi tullut niin kylmä, vaikka olin pukenut ihan tarpeeksi. Ajelin aika rauhassa reilun parikymmentä kilometriä ja pääsin kotiin juuri, kun aurinkokin laski. Ihan virkistävää vaihteeksi. Menin vielä ihan uutta reittiä, kun ollut vähän hukassa pyöräilyinto, niin ajattelin piristää menoa jollain ihan muulla ja kyllähän se kannatti. Jos sitä vielä uudestaan pääsisi edes kerran, ennen kuin pitää kokonaan siirtyä sisälle polkemaan.

Tänään sain baletissa nilkkani kipeäksi, kun olin jo niin väsynyt hektisestä työpäivästä. Jalat olivat turvoksissa, ja jos viime viikolla tossut olivat menneet ihmeen helposti jalkaan, niin nyt oli päinvastoin. Väsähdin ensimmäistä kertaa ja siinä tossuilla kävelyssä pääsi keskittymine herpaantumaan ja asento lysähtämään sen verran, että jotenkin oikea nilkka vähän nitkahti ja nyt se vähän kipuilee. Toivottavasti paranee äkkiä.

Nyt jos menen heti nukkumaan saan jatkettua hyvin koko viikon kestänyttä melkein kahdeksan tunnin yöuni sarjaa :) JESH ehkä se vanha yökyöpeli vielä oppii.