Juosten ja tanssien

Ensimmäinen syysviikko on alkanut leppoisasti ukkoskauden rankkasateiden jälkeen ihanan aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä. Toivottavasti tällaista herkkua kestää kauemminkin, niin jaksaa pyöriä vielä tuolla ulkona. 

Sunnuntaina, vaikka se nyt ei virallisesti kuulukaan tähän viikkoon mielestäni, kävin koiran kanssa 7-veljeksen vaellusreitillä taas käppäilemässä. Melkein puolentoista tunnin kävely oli muuten mukava, mutta taas tuli vastaan vapaana olevia koiria, joihin omistajalla ei ollut mitään kontrollia. Onneksi Eetu hämmästytti, kun taisi säikähtää itse niin paljon, että ei käynyt koirien kimppuun vaikka ne tunkivat iholle, vai pitäisikö sanoa koiran tapauksessa turkille, ja räksyttivät minkä kerkesivät. Raukalla meni kyllä maha sekaisin episodin takia. 

Kesän myrskyt tehneet tuhojaan

Eetu puuskuttaa mäessä, taisi olla oikeasti vain kuuma :)

Sinne paettiin räksyttäjiä

Eetu poseeraa

Olin niin kiukkuinen tapahtuneen jäljiltä, että jäi ajattelemani postaus vaellusreitistä kirjoittamatta sunnuntaina. Harmitti koiran takia, kun säikähti ja toisena ihmisten ajattelemattomuus. "Ei ne tee mitään" on yleensä vastaus, niin kuin tässäkin tapauksessa, kun pyysin ottamaan koirat kiinni. Ei vaan taida tulla mieleen, että se toinen koira ei välttämättä ole samanlainen... Onneksi ei nyt kuitenkaan käynyt mitään.

Maanantaina aloitin ahkeran juoksemisen. Otin HeiaHeiasta juoksuohjelman huvikseni ja koitan nyt juosta pari kuukautta sen mukaan. Nyt on tullut juostua pari ihan puhtaasti PK lenkkiä. Keskisyke oli maanantain tunnin lenkiltä 136 ja eiliseltä 45 min 134. Ihan uskomatonta. En olisi keväällä pystynyt tuohon, koska kävellessä oli liian matala syke, mutta jos pistin juoksuksi syke oli sitten lähempänä 150. Vauhti ei päätä huimaa, mutta jotain edistystä edes havaittavissa. 

Lenkit ovat olleet muutenkin todella mukavia. Maanantaina illalla auringonlaskun aikaan oli ihan mielettömän kaunista. Lähtiessä oli vähän synkän näköistä, kun taivas oli pilvessä, mutta vartin kuluttua, kun olin päässyt järvenpohjalle juoksemaan alkoi aurinko paistaa pilvien alta juuri puiden latvojen yläpuolellta. Ja taas harmitti, että jätin puhelimen kotiin. Eilen oli sama juttu ja vielä niin lämmin.

Tänään menin pitkästä aikaa tankoon tanssimaan, kun ei ollut balettia. Vähän kävi nahkaan ja kädet on ihan narut... Lonkat on jumissa, mutta alaselkä, joka on kiukutellut erikoisesti pidemmän aikaa taisi saada parannuksen, toivottavasti. Kauhean narskahduksen se päästi jossain vaiheessa ja ajattelin, että nyt kävi pahasti, mutta tuntuisi, että se ei ole enää niin jumissa tjt? En oikein tiedä mikä sitä vaivaa. Tiistaina hierottiinkin taas, mutta se auttoi eilisen. Oi voi.

Kukkapenkin loistoa

Olen tässä nyt kovasti katsellut Joroisille ilmottautumista ja pohtinut, haluanko jo päättää ensi kesän ohjelmasta. Tuntuu niin absurdilta varata jotain vuoden päähän, kun ei elämästä tiedä. Ollakko vai eikö olla... Kisoja on kuitenkin kesä täynnä, jos ei sinne nyt satu pääsemään, että ei se siitä jää ainakaan kiinni :D Puolimatka tullaan kokemaan ja näkemään oli se sitten Joroisilla tai ei.