lauantai 30. elokuuta 2014

Sinne meni

Äkkiä se kesä taas sujahti ohi ja nyt joutuu taas haaveilemaan siitä seuraavat 9 kk. No sen ajan voi sitten keskittyä kehittämään heikkouksiaan ja hiomaan vahvuuksia. Itselläni se tietää siis eniten juoksemista ja sen jälkeen uimista ja pyöräily nyt saa elää vähän taustalla jonkun aikaa. Lisäksi tässä nyt ainakin 3 kk on melko tanssipainotteista ja salillakin pitäisi jaksaa pumpata rautaa, että saisi voimaa, mutta se on vaan niin tylsää...

Kesän viimeinen viikko meni taas aika väsyneenä Vaasan jäljiltä ja en tehnyt oikein mitään. Keskiviikkona piti mennä uimaan, mutta lykkäsi sellaisen ukkosen, että jätin väliin. Sääksissä oli kuitenkin paistanut aurinko ja ollut ihan tyyntä. Tietysti. Kaivoin sitten pleikkarin tanssipelin esiin ja aloin hyppelemään sen tahdissa. Se on melko tehokasta :D Tanssin reilussa tunnissa listan kappaleet taas läpi ja halusin tietysti lisää, niin löysin interwebsistä tiedon, että niitä tulee, kun tanssii tietyllä moodilla tarpeeksi skilssejä itselleen. Oh my nyt pitää sitten tanssia joka päivä, kun tuollaisen houkuttimen laittoi. Pakkohan ne on kaikki saada.

Torstaina oli balettia ja siellä heiluteltiin taas varpaita eri tahdissa ja vahvistettiin nilkkoja. Saatiin myös ohjeet tossujen pehmittämiseen. Ne pitää suostutella yhteistyöhön :D Perusasentojen varpaillenousussa otti taas hyvin lonkankoukistajiin. Hyvää venytystä siis. Pitäisi nyt muistaa heilutella varpaita kotona ja ostaa sellainen kuminauha vahvistamista varten. Ensiviikolla ei ole tuntia, niin täytyy nyt jotenkin malttaa odottaa seuraavaan ja pehmittää tossuja odotellessa. 

Eilen oli vika kisa, joka oli Hypy cupin sprintti. Sää oli heti aamusta ensimmäisen kerran niin hyytävä, että koiran aamulenkillä oli vähän kylmä. Hirvitti miten selviää loput kisasta, kun ensin käy pulahtamassa 16 asteisessa vedessä. Päätin kuitenkin vetäistä kylmyydestä huolimatta kisa-asussa koko homman. Onhan sitä sitten koko talvi aikaa lämmitellä :D Juuri ennen kisaa oli satanut vielä ihan kaatamalla ja vähän jännäsi ehtiikö sade pois ja sataako vielä lisää.

Vaihtoalueella oli mitäs muuta kuin märkää ja kylmää. Ei huvittanut yhtään heittää vaatteita kisa-asun päältä pois. Neopreeni sukkiakaan en olisi halunnut kastella ennen järveä. Ei auta itku mäessä vaan siitä vaan sitten pulahtamaan, että ei tule yllätyksenä kylmä vesi. Ei se sitten ollutkaan niin paha kuin pelkäsin.

Vettä on
Onneksi muistin viime hetkellä ottaa neopreenisukat mukaan, kun ne meinasivat jäädä matkasta.

Ranta pällistelyä

Kellojen säätämistä :D

Sitten kunnon spurtti

Kohti ensimäistä poijua

Toiselta poijulta rantaan

Pukua pois vaan
Uinnissa tuli kylmän aiheuttama yskäkohtaus onneksi vasta juuri ennen laitureita. Selvisin paljon helpommalla siitä kuin Vaasassa, jossa se tuli jonkun 200 m ennen rantaa. Aikaa meni itselleni aika normi 15 ja risat. Ei ole kyllä uintivauhti kehittynyt kesällä mihinkään. Ei sillä, että olisin hirveästi siihen panostanutkaan.

Pyöräilemään

Juoksua kohti menossa
Varmaan kaikki muut pukivat jotain muutakin pyöräilyyn. Minä olin karski ja lähdin ilman mitään ylimääräistä. Alkumatkassa alamäkeen viima kävi polviin ja käsivarsiin kyllä aika pahasti. Takaisin tullessa kylmyys kosti, kun en saanut ylämäkeen niin paljon voimaa enää irti jaloista. Vähän harmitti, mutta ihan hyvin, kun sain pyöräilyn tempo aikaan kuitenkin eli jotain 37 min. Olin odottanut paria minuuttia kovempaa, mutta ei irronnut :P

Jollekin kierrokselle

Maaliin ja jälleen esittelen parhaita ilmeitäni kameran edessä... Kyl mä osaan...
Juoksu lähti tällä kertaa rullaamaan tavanomaista nopeammin. Ei tarvinnut kuin kilometrin kahden sijaan. Saattoihan se johtua siitä, että takana oli vain 20 km pyöräily. Voisi siis melkein kuvitella, että jokaisesta 20 km pyörällä tulee itselläni 1 km tahmeutta lisää juoksuun. Kylmä ei ollut juosta vaan juuri sopiva. Pistelin menemään yllättävän kovaa kilometrin lenkkiä, joka juostiin viisi kertaa osittain pururadalla. Nyt oli vauhti sitä, mitä sen piti olla jo viikko sitten Vaasassa. Juoksin 5 km alle puoleen tuntiin, mikä jo itsessään tuntui todella hyvältä sen lisäksi, että sain koko sprintin alle puoleentoista tuntiin. Koko homman aika oli siis 1:28:öö! JEIJ!

Nyt siis jotain ihan muuta, että jaksaa treenata ensi kesän puolikkaalle ja SM-sprinttiin tietty ja jollekin persmatkallekin. Maratonikin pitäisi juosta ensi kesänä/vuonna jossain jotenkin... Toiselle puolimaralle meinasin mennä Vantaalle lokakuussa. Sitten olisi vähän niin kuin juossut koko maratonin :D

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Vaasan perusmatka

Nyt alkaa olemaan kisakesä melkein taputeltu. Äkkiä se meni taas. Viimeinen kisa oli Vaasassa Sun City triathlon Wasa triathlonin järjestämänä. Kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa ja hyvin oli järjestetty. Ei mitään valittamista. Taidan olla kyllä aika huono valittamaan ylipäätään, jos ei sitten ole jotain ihan major mokia. Itsestä se taitaa olla aika paljon kiinni myöskin. Kannattaa käydä kisainfossa, koska muuten olisi mennyt itselläkin pari kohtaa vähän persiilleen.

Matka Vaasaan alkoi perjantaina ja jätettiin Eetu koira samalla Nokialle yökylään. Vaasaan oli pitkä matka, mutta maisemia, joita harvemmin tulee nähtyä oli kiva katsella. Päästyämme perille alkoi satamaan kaatamalla, joten siirsin reitin tsekkaamisen myöhempään ja mentiin kylpylään. Siellä kelluttiin tunti, laskettiin liukumäissä ja odotettiin Tropiclandian erikoisuutta eli aaltoja, mutta ei saatu niitä :'( Katkera. Porealtaassa en voinut harmikseni istua, kun puhallus kävi juuri hieromisen jälkeen edelleen arkaan alaselkääni.

Sade oli lakannut sillä aikaa, mutta ei jaksettu lähteä enää ajelemaan, joten päätin käydä vähän juoksemassa. Testattiin vielä siinä samalla seurantasysteemin toimivuus eli Glympse kännykässä. Juoksin 4 km iloisesti kisareittiä. Sitten hotellin ravintolaan herkuttelemaan. Etanoita, punajuuripihviä vuohenjuustolla ja vaikka millä, oli todella hyvää, ja jälkkäriksi mansikka-vanilijapannacotta. Join vielä jonkun yltiömakean kisukatti, ilmeisesti lapsille suunnatun, juoman. Sen jälkeen kutsuikin jo nukkumatti.

Aamulla oli hivenen niska jumissa, kun sänky oli vähän turhan pehmeä siihen verrattuna mihin on tottunut. No muuten oli kyllä nukuttanut ihan hyvin. Nälkä, joka alkoi ilmoittelemaan itsestään, hivenen huolestutti herätessä. Siitä sitten kuitenkin aamupalalle yhdeksän aikaan ja katselemaan, kun pikamatkalaiset valmistautuivat kisaan, kaatosateessa. Sade vähän laski mielialaa, mutta sää on sama kaikille. Koitin syödä tarpeeksi eli pari leipää juustoineen ja kinkkuineen, jugurttia myslillä, mehua, kahvia ja keksejä. En tullut liian täyteen, mutta nälkä lähti. Kisakanslian kautta sitten valmistautumaan huoneeseen 12:30 olevaa starttia varten. 11:30 oli kisainfo mihin piti ehtiä ensin tietty.

Ihme tapahtui säässä ja aurinko alkoi pilkistelemään pilvien raosta jossain vaiheessa. Alkoi heräämään toivo siitä, että saadaan sittenkin kuiva kisa. Alkoi vähän jännittämään ja piti ruveta sitten vetämään jo märkkäriäkin päälle, kun kello löi kaksitoista ja rantaa kohti, että pääsisi vähän kastautumaan. Rannasta löysin sitten Ninnin, jonka piti osallistua, mutta kurkkukipu vei voiton harmillisesti. Oli tullut kuitenkin järkkäriksi.

Minä ja Ninni kälistään

Mika Somppi ja minä poseerataan

Jotain selvitystä vedessä...

... ja maalla
Vesi oli jotain 18 asteista ja tuntui varsinkin lämpimän kesän jäljiltä ihan pirun kylmältä. Olin vähän huhhuh miten tästä selviää ja harmitti vähän, kun en ollut tajunnut ottaa neopreenisukkia mukaan. Startti tuli onneksi kohtalaisen nopeasti niin kuin aina, niin ei tarvinnut jännittää enempää. En sen pahemmin miettinyt mistä lähden, kunhan menen vaan rauhassa veteen. Näillä uintivauhdeilla se on melkein se ja sama.

Vesipaini alkoi

Ensimmäinen kierros uitu
Uinti oli kahtena kierroksena ja ensimmäinen kierros oli aikamoista painimista, kun osa ui siksakkia ja rintaa ja vaikka mitä. Taisi olla aika monta ensikertalaista mukana... Hidas uintini takaa sen, että löydän nämä kaikki erikoisimmat tyylit... Kerran sain rintauimarin potkun täysiä kylkeeni, että meni ilmat pihalle. Ei se kuitenkaan pahemmin haitannut uintia, mitä nyt vedin vähän vettä henkeen ja pärskin sitä hetken. Suomen merivesi on sopivan suolaista, niin ei kuitenkaan tuntunut ihan niin pahalta kuin järviveden imaiseminen kitusiinsa. Toisella kierroksella löysin reitin, jolla jäin kiinni vesikasveihin kellosta ja chipistä. Chippiä säikähdin, että se lähtisi irti, kun kasvi kiskaisi taaksepäin, sen verran tiukasti nappasi kiinni.

Toiselle kierrokselle


Rannan tähystämistä
Uintiin meni suunnilleen sama aika kuin Nastolassakin eli 33 min ja risat. Tuloksissa on 34 min, kun ajanottopiste oli taas ylhäällä. Sijoitus oli 17 tässä vaiheessa.

Puku auki

Kellon kaivamista hihan alta

Loput puvusta pois

Ja kovaa ajoa
Vaihtoon meni 3:36 eli vähän vähemmän kuin Nastolassa eli pientä parannusta havaittavissa tai sitten matka oli lyhyempi... Pyöräilyreitti oli täällä aika lailla edellisviikkoisen vastakohta eli melko tasainen. Jos näitä kahta reittiä vertaa, niin mielestäni Nastolan pyöräily oli kuitenkin kovuudestaan huolimatta mielenkiintoisempi. Yksi iso mäki oli ja se meni aika heittämällä. Reitti oli omalla tavallaan jopa raskaampi, kun ei ollut pitkiä alamäkiä missä huilata. 

Toiselle kierrokselle



Yksi mikä häiritsi pyöräilyssä oli hivenen kärsimättömät ja tyhmänrohkeat autoilijat. Missään muualla Suomessa en ole törmännyt moisiin ohituksiin. Pahin oli yksi papparainen, joka ei tykännyt, kun lähdin ohittamaan huomattavasti hitaampaa pyöräilijää pienessä ylämäessä. Alkoi torvi soimaan kiukulla takanani ja ihmettelin tietysti mitäs hittoa. Sitten papparainen ajaa ihan viereen ja koittaa kiilata, keskisormeaan heiluttaen ja huutaa jotain. Minä tietysti huudan takaisin ja näytän myöskin sitä sormea. Sormen heiluttelu jatkuu vielä taustapeilin kautta ja minä teen samoin :D Road rage iski oikein kunnolla. Patu vetää liinat kiinni ja saa melkein takana ajaneen auton peräänsä. Katsoin mielenkiinnolla nouseeko vielä autosta, että saataisiin kunnon matsi aikaiseksi. Päätti kuitenkin luovuttaa ja jatkaa matkaa. Poliisimoottoripyörä tulee harmillisesti vasta hetkeä myöhemmin vastaan ja minä raivoissani osoittelen sen auton suuntaan ja puistelen päätäni tai jotain. Loppumatka meni ihan mukavasti, mutta näin paljon liian läheltä ohituksia.

Vaihtoon


Pyöräily oli myöskin kahtena kierroksena ja nostin itseni siinä neljänneksi ajalla 1:09.


Olin päättänyt kokeilla tällä kertaa sukkia juoksussa. Vähänhän se oli nihkeää koittaa kiskoa niitä siinä jalkaan. Tämä vaihtoehto ei ollu kauhean houkutteleva muutenkin huonolle juoksijalle, jolle jokainen sekunti on tärkeä pyöräilyn jälkeen.

Juoksukin oli kahtena kierroksena. Lähdin liikkelle ihan sujuvasti ja parin kilsan jälkeen alkoi taas luistamaan. Kolmannen kilsan kohdalla tuli sellainen olo, että nyt se viimeinen geeli ja ajallisestikin alkoi olemaan sen aika. Jostain syystä kuitenkin ennen edes puoltaväliä loppui taas energiat. Sillalla, paluumatkalla ensimmäiseltä kierrokselta, alkoi palelemaan. Olin ihan kauhuissani, että vielä pitäisi juosta yli puolet ja nyt jo tuntuu tältä. Mietin, että mikä hitto nyt on, kun viikko sitten vedin ihan iloisesti maaliin samalla energia satsilla. Ninni onneksi tsemppasi matkalla ja sen ansiosta jaksoin puristaa puolitajuttomana toisenkin kierroksen. Huomaamattani jäin jonkun miehen peesiin toisella kierroksella ja vasta kääntöpaikalla havahduin, että olin tuijottanut hänen kenkien kantapäitä ja enää ei tarvitse kuin juosta jotenkin takaisin. Olin juossut jossain koomassa :D Takaisin oli kamala taistelu, vauhti vaan hyytyi ja porukkaa lappasi ohi loppukirissään.

Ensimmäiselle kierrokselle vielä ihan hyvävoimaisena

Ensimmäiseltä kierrokselta, kun oli jo hyytymistä havaittavissa ja epätoivo alkoi iskemään

Ninni siellä taustalla, kun oli melkein työntänyt minut toiselle kierrokselle

Siellä sitä juostiin

Tuskainen sadanmetrin loppukiri

Ja maalissa
Juoksussa tulin alaspäin sellaiset parikymmentä sijaa. Voi veljet kuinka masentava luku. 2:50 oli kuitenkin kokonaisaika ja oli 20/31. Juoksuaika oli 1:02, mutta vain minuutin hitaampi kuin Nastolassa ja juoksu oli vähän pidempi eli juoksin kovempaa, mutta ei vieläkään alle tuntiin :( Kokonaisaika parani 8 min viikontakaisesta eli ihan hyvin. 

Sääkin pysyi koko kisan ajan hyvänä ja sai pyöräillä lähes kuivalla asvaltilla ja juoksussa meinasi tulla jo kuuma. Varpaat pysyivät jäässä koko pyöräilyn ajan kylmän uinnin ansiosta kuitenkin.

Luultavasti se miksi juoksussa loppui energiat johtui kuitenkin vähän epäonnistuneemmasta tankkauksesta. Pizza naisen tiellä pitää ja se kuuluu jatkossa sitten edeltävän illan ruokavalioon varmasti ja toinen geeli varalle juoksuun oli tämän kisan opit energian suhteen. En kuitenkaan ole tänään niin loppu kuin viikko sitten. Väsyttää mutta ei ole ihan jyrän alle jäänyt olo eli oli fyysisesti varmaan helpompi kisa, kun ei tarvinnut vääntää mäkiä kauhealla kiukulla :D Meinaa keskivartalo oli Nastolan kisan jäljiltä ihan käytetty. Ja jos joku miettii, että ihan hullu, kun viikon välein vetää kaksi perusmatkaa, niin se on niin yksilöllistä. Itse palaudun melko nopeasti ja on nämä vekottimet tukemassa omia tuntemuksia. En myöskään tehnyt viime viikolla mitään, kevyttä balettia lukuunottamatta.

Mahtava kisa ja iso kiitos Wasa triathlonille sen järjestämisestä. Taisi olla aika katsoja ystävällinenkin, kun kaikki oli kahtena kierroksena. Täytyy katsoa sitten ensi kesän kisoja mitä sinne mahduttaa, jos pääsisi uudestaan. Suomessa alkaa vaan olemaan niin paljon hienoja kisoja, että oikein harmittaa, kun joutuu jättämään jotain väliin esim. tänä vuonna Ahvenanmaa. 

Palkinto ja palkintokassin sisältö oli mahtavat. Merisuola tummasuklaa oli parasta suklaata mitä olen hetkeen syönyt. Top-sportin pullo unohtui kuvasta, mutta nyt on yksi lisää kokoelmiin :D

Paras mitali tähän astisista, koska se on SUKLAATA!

Palkintokassin sisältöä

Perjantaina odottaa vielä se pikku sprintti, mutta sehän menee helposti :) Nyt taas lepoa.
 

perjantai 22. elokuuta 2014

Balleriinan paluu?

Nyt on ollut kyllä taas todella laiska viikko. Selvästikin puristin itsestäni viime lauantaina Nastolassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, että annettakoon se sen takia anteeksi :D Maanantai ja tiistai meni töissä lähinnä puhallellessa. Keskiviikkona piti mennä juoksemaan, mutta satoi vettä ja väsytti, niin en sitten jaksanut polkea edes wattbikella. Tiistaina oli onneksi hieronta, missä jumiutunut alaselkä ja viikko sitten mystisesti jumahtanut vasen hartia availtiin taas toimivaksi. Alaselkä vaatii vielä vähän toimenpiteitä, kun se on ollut varmaan Nokialle pyöräilystä asti aivan solmussa. Alkaa kuitenkin jo tuntumaan normaalimmalta.

Vettä on satanut paljon, jos joku ei ole vielä sitä huomannut. Olen tehnyt tällaisen oman havainnointiaseman puoli vahingossa, kun olen pistänyt vadin takapihalle, että saisin äidiltäni valmistujaislahjaksi saamalleni orkidealle vettä. Se kun ei taida tykätä tästä paikallisesta kalkkisesta vedestä, ei sillä, että itsekään kauheasti siitä nauttisi. Noh kuitenkin tyhjäsin puolillaan olevan vadin sunnuntai iltana ja tiistai iltana se näytti jo tältä.

Viisi litraa vettä parissa päivässä taivaalta tulleena
Vertaan vaan heinäkuuhun, kun kuppi pysyi melkein koko loman ajan lähes kuivana. Jonkun pikku tilkan sieltä sain joskus pelastettua ukkosen jälkeen, että ei ehdi kaikki haihtumaan samantien.

Saattanut ehkä vähän vaikuttaa tuohon urheiluintoonkin, joka nyt ei muutenkaan ole enää ihan niin huipussaan, pakko myöntää, kauden loppupuolella. Onhan sitä tullut tässä jo väännettyä peräsuoli pitkällään kahdeksan kuukautta tätä samaa. Odotan jo melkein innolla seuraavaa kolmea kuukautta, jotka sisältävät kaikkea muutakin vähän enemmän. Ihan sama kuin viime syksynä. Tosin tästä puuttuu vielä se ylirasitus mihin sain itseni viime kesänä niin, että sairastin melkein kaksi kuukautta.

Mutta, nyt tähän otsikon vihjaamaan aiheeseen. Balleriina en ole koskaan vielä ollutkaan, mutta pienestä pojasta asti haaveillut asiasta. Ihmettelin siihen asti miksi en pienenä päässyt balettiin, kun menin ostamaan 2008 ne kovakärkiset tossut. Hinta oli melko maukas 80€ ja se vähän kirpaisi silloisessa opiskelijabudjetissa. Tossut oli pakko kuitenkin saada, koska olin tanssinut alkeita kolmisen vuotta ja halusin toteuttaa sen unelman. Tosin se unelma tyrääntyi sitten taas siihen heikkoon lihaskuntoon :P Tanssiminen ja varsinkin baletti on yllättävän rankkaa.

Juotavaa ja tossut odottamassa tuntia
Ensimmäinen tunti aloitettiinkin eilen jalkateriä ja nilkkoja vahvistavilla liikkeillä. Näitä pitäisi treenata sitten koko viikko ahkerasti, että päästään ensi kerralla, kun kaikilla on tossut, niin paremmin liikkeelle. Liikkeet olivat varsin mielenkiintoisia, suosittelen oikeasti kaikkia kokeilemaan seuraavia varsinkin. Istuttiin lattialla jalkapohjat lattiaa vasten. Aloitettiin nostamalla isoavarvasta ja loppuja varpaita ilmaan vuorotelle kymmenen kertaa. Sitten varvas kerrallaan lattiaan pienimmästä alkaen ja sitten vielä levitettiin varpaita. Viimeinen teki kipeintä, mutta auttoi varmasi myös eniten tuhottoman kireitä jalkapohjieni ligamenttejä. Kaikkia siis se kymmenen kertaa. Onneksi olen ollut aina pieni apina ja koittanut käyttää myös aika paljon varpaitani. Saattaa johtua myös laiskuudestani, että en jaksa aina kumartua nostamaan jotain, niin nostan sen varpailla :D

Seuraavaksi saatiin paperiservetit ja ne piti repiä varpailla silpuksi ja siirtää silppu kasasta toiseen ensin toisella ja sitten toisella jalalla. Lyijykynääkin piti nostella kummallakin jalalla ja sitten vahvistettiin nilkkoja vielä kuminauhan avulla.

Hyvin repii


Lopuksi sitten viimeisteltiin pohjerääkillä nousemalla varpailleen komesta perusasennosta ja yhdellä jalalla kymmenen kertaa. Odotan intopiukenana seuraavaa tuntia, mutta saa nähdä miten kipeiksi jalat tulevat.

Baletin viisi peruasentoa, eli se yksi ei tainnut olla näitä (kuva)
Nyt pitäisi pakata itsensä kohti Vaasaa ja viimeistä virallista kisaa. Ensi viikon perjantaina on vielä se Hypy cupin sprintti ja toivon vaan, että en tule kipeäksi vielä tai ollenkaan mielellään. Vaasassa koitan saada juoksun alle tuntiin, niin voin tulla onnellisena kotiin. Ja toivottavasti ei sada!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Nastolan perusmatka

Nyt se on tehty ja oli kova setti. Vieläkin hymyilyttää, kun oli kovuudestaan huolimatta niin onnistunut kisa. Ei mitään valittamista reitin tai järjestelyiden  puolesta. Väsymys on edelleen käsin kosketeltavaa, sen verran kovaa tuli piiskattua itsensä liikkumaan, koska olin ihan pakko saada itsensä maaliin alle kolmen tunnin. Piiruakaan en antanut armoa itselleni :D

Torstaina aloitin valmistautumisen kisaan venyttelemällä, mutta ilmeisesti rullasin sitten lopuksi foamrollerilla alaselän jumin yläselkään, kun vähän sen jälkeen meni sieltä ihan jumiin. Olin vähän kauhuissani, että mites tässä nyt näin kävi!? Kylmägeeliä niskaan nukkumaan mennessä ja särkylääkettä. Perjantai aamuna mietin, että tuliko tästä nyt sitten noidannuoli. Pää sentään vielä liikkui ihan hyvin, mutta tiikerirasvaa ja särkylääkettä vaan. Illalla venyttelin varovaisesti lisää, enemmän jalkoja kuitenkin ja poljin 30 min ja parit minuutin vedot siinä. Voltareenia sitten niskaan sisäisesti ja ulkoisesti.

Lauantai aamuna oli tuskaisen aikainen herätys, ei kukaan herää viikonloppuna puoli seitsemältä... Sitten äkkiä aamupala kitaan kamat autoon ja matkaan. Olin onnistunut tankkaamaan aika hyvin ilmeisesti, kun olin kerännyt sen verran nestettä. Harmi vain, että se ei ehtinyt poistumaan kaikki ennen kisaa... Koko matkan oli siis vessahätä, mutta en antanut sen häiritä.

Perillä tietysti ensimmäisenä kisakanslian kautta vessaan. Sitten tavarat paikoilleen ja rantaan ihmettelemään. Kävin pulahtamassa ja tarkastelin rantaa, että ei tule yllätyksiä. Ranta oli aika äkkisyvä ja vähän kivinen. Vesi oli mukavan lämpöistä. Imaisin siinä geelin odotin intopiukeana starttia vielä 10 min. Sailfishin pinkki lakki oli ehkä paras mitä olen käyttänyt ikinä. Harmi vain, että se piti luovuttaa vaihdossa. Olisi tehnyt mieli syyhkiä se, kun oli niin hyvä.



Ihanaa pääsee kisaamaan

Jossain siellä puli puli


Melkein takaisin rannassa
Uinti kulki ihan kivasti, mitä nyt vähän ennen ensimmäistä poijua alko henki vähän pihisemään, kun oli jokin knööli kurkussa. Se vähän hidasti menoa muutamat sadat metrit. Sitten, kun sain sen köhäistyä pois alkoi taas kulkemaan paremmin, mutta jäin jumiin parin rinuliuijan taakse... Siinä sitten taisteltiin loppuun asti, että se jäi vähän kaivelemaan. Uintiin meni oman kellon mukaan vähän reilu 33 min. Tuloksissa lukee 34:27, kun mittapiste oli vasta ylhäällä. Olin kymmenentenä tässä vaiheessa.

Märkkäri pois

Jotain räpeltämistä

Kipinkapin pyöräilemään

Ja sitten vaan hanaa
Vaihtoon sain tuhrattua melkein 4 min. Itse kamojen vaihtamiseen ei mene niin kauaa, mutta kun en jaksa kauheasti revitellä niissä... Noh pääsin kuitenkin pyöräilemään haastavaksi kehuttua reittiä. Odotin sitä lähinnä innolla. Ei se mielestäni ollut niin paha kuin oletin. Voisin sanoa sitä enemmänkin mielenkiintoiseksi mäkineen ja mutkineen.  

Teräsmies otti odotellessaan maisemakuvia Pekka Niskan 96 m esittelyyn tuodusta nosturista





Vaihtelevuuden ansiosta ei missään vaiheessa tullut oikein tuijoteltua matkaa, toisin sanoen ei tullut tylsää :D Jossain vaiheessa alkoi tuulemaan vastaan ihan julmetusti, kun sadepilvi läheni. 30 km kohdalla iski epätoivo, kun oli kylmä, satoi vettä ja tuli ihan hullu ylämäki. Siitä alkoikin sitten sellainen tasaisen tappava loiva nousu, joka kesti näemmä lähemmäs 7 km. Sain pidettyä kuitenkin vauhdin reilussa kolmessakympissä vaikka tuntui, että kone hirttää kiinni. Tsemppasin itseäni muistuttamalla, että selvisin Nokiallekin, että tämä on vain 40 km. No selvisin ja aurinkokin alkoi taas paistamaan. Viimeisessä alamäessä otin hurjat vauhdit ja melkein niillä rullailinkin sitten vaihtoon. Pyöräilyaikani oli päivän kolmanneksi nopein 01:17:45 ja taisin olla neljäntenä tai viidentenä, kun lähdin juoksemaan.

Rullaati rullaati


Juoksemaan vielä
Kuvia katsellessani tuli sellainen fiilis, että voisin opetella ottamaan kengät pois jalasta, kun tulen vaihtoon. Tuossa ainakin olisi ollut hyvä tilaisuus siihen. Pelkään vaan, että kaikki ylimääräinen räpellys voi aiheuttaa tällä tasapainolla ja motoriikalla kaatumisen...

Juoksu lähti ihan mukavasti liikkeelle ja parin kilsan jälkeen alkoi kulkemaan vähän paremmin. Newtonit eivät olleet reitille kuitenkaan ihan paras valinta, kun oli hiekkaa ja polkuakin. Onneksi vain kerran astuin kiven päälle niin, että nilkka muljahti, mutta näillä kuminilkoilla tunnu missään :D Kuitenkin, ei ollut ihan optimaalisin alusta niille. Mäkeä riitti juoksussakin ja viimeisessä mäessä meinasi mennä vasen jalka, kun tuli sellainen olo, että jotain kramppaa ihan just. Juoksu hajosi täysin ja olin ihan rikki, että vielä reilu kilsa pitäisi jaksaa puristaa. Onneksi sain koottua itseni rippeet alamäessä, kiristettyä vielä vauhtia ja pääsin kunnialla maaliin ALLE KOLMESSA TUNNISSA!!! Juoksuaika 01:01:50 ja kokonais aika 02:58:01.

Loppu häämöttää, kisan ja minun



Ohi on
Loppusijoitukseni oli sitten 15. Ensi viikolla Vaasassa koitan saada tuon juoksunkin alle tuntiin, että en aina häviäisi siinä niin paljon. Koitin vaan ummistaa silmiäni juostessa, että ei harmittaisi kaikki ohittavat naiset niin paljoa.

Mutta pääsin alle kolmen tunnin ja olen siihen erittäin tyytyväinen, kun se tapahtui vielä näin haastavalla reitillä. Se ehkä lisää vielä onnistumisen tunnetta entisestään. Väsymys on älytön edelleenkin ja tuntuu koko kropassa. Puristin itsestäni kaiken irti mitä vain lähti. Tässä vielä linkki Polarin tarkempaan dataan matkasta, jos kiinnostaa tutkia. Nyt lepoa ja Vaasaan valmistautumista.