Duathlon rykäisy

Sunnuntaina oli Hypy cupin duathlon. Siirrettiin minun onnekseni perjantailta. Se oli myös triathlonkoululaisille harjotusta mm. vaihtojen suhteen. Se ei siis ollut ihan 100% normi duathlon, mutta alku suosi minua. Silloin oli myös Sääksissä perhepäivä ja lasten kisaa ja renkaanvaihto harjoitusta eli ohjelmaa oli meidän kisailun lisäksi.

Sää oli ihan kohtalaisen mukava kisaan. Ei satanut, vähän tuuli ja aurinkokin paistoi välillä. Vähän alkoi jännäpissa taas vaivaamaan, mutta onneksi ehdin käydä vessassa vielä ennen starttia :D Lähtö muutettiin siis minun onnekseni lyhyemmäksi eli ei heti 3 km juoksua, vaan rannasta juostiin pyörille ja lähdettiin ajamaan 20 km ja sitten vasta se kunnon juoksu. 

Alku ryntäys rannasta vaihtoon

Pyöräily meni epäilyttävän hyvin alkuun. Katselin vauhtiani ja mietin, että ei voi olla parantunut puolessatoista viikossa näin paljoa... Tässä on jotain mätää. Aloinkin vähän rauhoittamaan menoa ja varsinkin alamäissä lopetin polkemisen. Se ehkä vähän auttoi, kun takaisin tullessa joutui kohtaamaan totuuden. Se mikä oli siivittänyt menoa mennessä oli tuuli. Vastatuuli iski ja pahasti paluumatkalla. Keskinopeus putosi vitosella. Ensin säikähdin, että poljin itseltäni ensimmäistä kertaa jalat alta, mutta tyyppi, joka oli polkenut edelläni pysyi suunnilleen saman matkan päässä koko ajan. Vähän pääsi karkuun loppumatkasta, mutta tieto lohdutti, että vika ei ollut minussa :D

Lähdössä

Tulossa, opettelin matkalla juomaan myös tankopullosta. Meinas tulla jano alkumatkasta...

 Pyöräily meni kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin ja en hävinnyt tempon ajalle kuin jonkun 1½ min. Juoksuun lähdin ajatuksena kevyt askel ja eteenpäin suuntaavat liikkeet. Noh koville se otti silti. Syke hakkasi korvissa enkä kuullut oikein mitään. Ihan hyvin se jalka nousi, kunnes näin teräsmiehen ottamat kuvat...  Ei ollut kovin kevyen näköistä ainakaan... 

Maantiejyrä heittää hanskat tiskiin

Loppuaika 57 min ja risat. 3 km juoksemiseen meni joku 15 min. Tarkkoja aikoja ei tullut otettua, kun ei oikein ole edes mitään millä ottaa aikaa :P Tein jotain historiallista kisan aikana. En katsonut kertaakaan sykkeitäni matkan aikana, vaikka mieli teki. Heitin kellon rämän paidan selkätaskuun ja vastustin houkutusta vilkaista sitä matkalla. Keskisykkeeksi paljastui lopulta 167 ja maksimi 179. Ei edes pahat, vaikka pahalta se tuntuikin. Tulin toiseksi, kun taas kerran minusta juostiin ohi. No ei se haittaa kivaa oli kuitenkin ja hyvä treeni tuli taas pitkästä aikaa.

Eilen kävin fustrassa ja viikon päästä uudestaan. Lauantaina Kuusijärvelle kisaamaan. Odotan sitä ihan innoissani, kun tykkään näemmä kisaamisesta niin paljon. Muistin tuossa, kun viime kesänä viimeinen kisa oli ohi, että vähän harmitti, kun pitää odottaa niin kauan seuraavaan kertaan. Onneksi odotus on kohta ohitse ^_^ Törmäillään Kuusijärvellä ja tsemppiä itse kullekin tulevaan koitokseen. 

Loppukevennyksenä kuvia viime torstain hyiseltä uinnilta kaverin uimalakkiin viritetystä GoProsta.