lauantai 31. toukokuuta 2014

Kesän kisat

Alkaa nyt kisakalenteri vihdoin hahmottumaan, kun saa itsensä kuntoon, vaikka antibiootit kestävät vielä keskiviikkoon, niin uskaltaa ilmoittautuakin. Vähän viimetinkaan jäi kuitenkin, kun Kiskolle taisin olla viimeisten joukossa, jotka sinne mahtui. Kuusijärvellekin päätin ilmoittautua eilen vai toissapäivänä. Vaasaan on ilmottauduttu. Sitten olisi se Pullukka Run ja Iisalmen yötriathlonia harkisten. Mesta on vaan niin pahuksen kaukana... Eiköhän siinä ole taas yhdelle kesällä ihan riittävästi kisoja, jos noilla mennään.

Ensi viikonloppuna siis starttaa jo. Vantaan Kuusijärvellä on kisat ja osallistun sprinttiin vähän niin kuin harjoituskisana kahden viikon päästä olevaan sprintin SM-kisaan, joka on Sääksjärvellä. Menen ikäsarjaani siellä, kun en omista kuin tuon aika-ajopyörän, niin sillä ei pahemmin ajella yleisessä, joka on peesivapaa kisa. 

Olen ihan hyvässä tikissä ja sietää ollakin, kun on sitä treenattukin. Tämä sairastaminen on tullut omalla tavallaa hyvään saumaan, että olen saanut levättyä tarpeeksi ja jotenkin on nyt ihan super energinen olo. Pari viikkoa on aikaa kesän pääkisaani ja silloin on varmasti hyvä. Huominen HyPy cupin duathlon varmaan kertoo tarkemmin missä mennään. Täytyy vaan toivoa, että se juoksukin sieltä tulee. On se osoittanut jo vähän merkkejä paremmasta. Tai sitten se on vain toiveajattelua...

Sairastamiseltani olen vähän urheillut, kun ei kroppa ja pää kestä tekemättömyyttä. Minusta tulee kamalan ailahteleva ja juoksen suunnileen paikoillani. Tänäänkin tehnyt vaikka mitä täällä kotona. Lihaskunto ja venyttely kuitenkin ohjelmassa.

Tiistaina pyöräilin tosiaan vähän kevyessä sateessa ja tuulessa. Hymyssä suin tuli mentyä oli se niin ihanaa päästä vihdoin ulos, vaikka oli niin karmea sää. Pitäisi polkea niskahiellä enemmän, kun se on yllättävän hyvä pyörä. Ainoa vaan mikä nyt hämäsi oli se, että kun siinä on ne napavaihteet, niin polkiessa et voi vaihtaa... Arvaa vaan muistinko sitä heti. Ja levyjarrut nappaa aika äkäsesti kiinni... No kyllä niihin sitten taas tottui. Tilattiin siihen kaposemmat renkaat niin kyllä pitäisi kulkea. Sillä voisi mennä töihin, koska se on ehkä siihen soveltuvampi, kuin kilpapyörä.

Keskiviikkona repäisin ja lähdin juoksemaan. Ai juma. Oli kylmä. Vettä satoi, mutta se tuuli. Olin ihan jäässä ja en pystynyt juoksemaan kuin 20 min. Olisi voinut kuvitella, että ilma oli pakkasen puolella sen tuulen takia. Juoksu kulki ihmeen hyvin ja kevyesti. Se keveys oli se mikä minut yllätti. Noh huomenna nähdään mikä on totuus.

Torstaina oli pakko mennä uimaan, kun perjantaina uhkasi taas viikon uintikielto, joka sieltä sitten tulikin. Taas satoi vettä ja tuuli, mutta menin seurakaverin kanssa uimaan Kuusijärveen. Vesi oli KYLMÄÄ! Eli jotain 10-15 asteista. Kaveri kaatoi puoliväkisin kuumaa vettä pukuni sisään puoli litraa ja sen kuuli kyllä koko paikka :D Mutta kun se oli kuumaa! Sitten veteen. No ensimmäiset 50 m meni vesipallouintia, kun ei voinut laittaa kasvoja veteen sattui niin paljon. Varpaat olivat lakanneet tuntumasta jo heti kättelyssä. Uitiin kuitenkin 20 min matkasta ei niin tietoa, ehkä joku hikinen 400 m. Uinti kulki, ei ahdistanut tai pelottanut. Hyvä niin. Minä lähdin siitä kotiin pelaamaan, mutta kaveri lähti vielä pyöräilemään pariksi tunniksi ja päälle vielä juoksua.

Kylmä Kuusijärvi
Perjantaina oli uusinta operaatio, joten se päivä meni sitten siihen. No, mutta kaikella on joku tarkoitus, vaikka alkuun tuntui, että miksi juuri nyt, kun pitäisi olla treenaamassa!? Pitäisi luottaa itseensä enemmän, kun ei sillä viimeisen illan kokeisiin lukemisellakaan enää mitään voita, niin ei tällä viimeisten viikkojen treenamisellakaan hirveästi :)
 
Eetun aamu ja rapsutuksia vaaditaan
 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Sairaslomailua

Voi voi minkä lykkäs just nyt kisojen kynnyksellä. Vähän aikaa olin aivan maani myynyt, että nyt on peli menetetty, kun en pääse edes uimaan niin pitkään aikaan. No ei pidä olla niin pessimisti kerrankin elämässä. Hengissä kuitenkin vielä ja paranemaan päin.

Lauantaina nosti kuumeen ihan yllättäen ja piti lähteä takaisin lääkäriin ja sieltä sitten vuodeosastolle pötköttelemään pariksi yöksi, eilen pääsin kotiin siis. Ei ollut lähtenyt paraneminen torstain operaatiosta ihan halutulla tavalla liikkeelle. Nyt sitten syön kahta eri antibioottia ja toivon, että maha ei menisi ihan sekaisin ja nappailenkin jotain vähän tehokkaampaa kamaa siihen. Se mikä siinä on erilaista tavallisiin maitohappoBAKTEEREIHIN verrattuna on se, että se on hiiva ja antibiootit ei tuhoa sitä samalla tavalla. Apteekissa kerrottiin, että sitä on ollu ennen reseptillä antibiootti ripulin hoitoon. Precosa on sen nimi.

Kysyin joskus aikasemmin, kun sain johonkin antibiootteja, että mitä voisin ottaa, kun tuntuu, että mahani menee näistä gefiluksista ym vaan enemmän sekaisin. Lääkäri suositteli Precosaa ja sanoi, että kaikille nuo juomat ym eivät välttämättä sovi. Syy siihen on vähän kadonnut muististani, mutta olisikohan liittynyt jotenkin siihen kuituun niissä, joka ei taida olla kauhean luonnollista...? Minä ja minun luomu vatsa :D

Tänään pitäisi saada yhdet testitulokset ja perjantaina sitten vielä lääkäriin. Koko viikko taas saikkua. Täytyy sanoa, että melko tunnollisena ihmisenä hieman kaihertaa välillä huono omatunto siitä, vaikka ei pitäisi tiedetään tiedetään, kun muut joutuu sitten raatamaan minunkin hommia töissä ja kiire on kaikilla. Niin ja omat hommat joilla oli kiire, on vielä enemmän kiire, kun menen taas töihin! JEE :D

Olo alkaa olemaan jo niin hyvä, että käyn kaivamassa niskahien naftaliinista ja pyöräilen rauhallisesti Kirsin luokse kylään ennen kun alkaa satamaan. Sinne ei ole pitkä matka, enkä rasita itsenäni liikaa. Niin, että äitinkään ei tartte olla huolissaan, kun lukee tätä ;) Viisi päivää ollut vaan tekemättä oikein mitään ja kaksi viimeisintä ollut ihan levynä, niin alkaa vaan ahdistamaan. Näin yöllä unta triathlon kisoista ja heräsin hiestä aivan läpimärkänä :D Olin varmaan tehnyt sen kaiken myös. Hmm miltähän se uiminen on näyttänyt...

Lopuksi vielä vähän mainospuhetta hienosta ohjelmasta, jonka yllämainitun Kirsin mies on tehnyt. Se on varmasti hyödyllinen varsinkin, jos olet tulossa Sääksiin kisailemaan.

Ohjelma on ilmainen, mutta kuva on omalta sivultani, siksi lukee jo ostettu ;)
Nyt pitää mennä kaivelemaan tekniset kalsarit takaisin käyttöön talviteloiltaan, kun tuolle säälle tapahtui jokin mystinen kylmeneminen :( Tarkenee sitten pumpata ilmat niskahien renkaisiin ja lähteä polkemaan, rauhallisesti tietenkin tottakai.

torstai 22. toukokuuta 2014

Tempoilua

Sää on pysynyt toiveideni mukaisesti lämpimämä ja järvet näyttäisivät kartan mukaan lämpiävän ihan hyvää tahtia. Ainakin jotkut niistä... Vähän on sadellutkin, mutta se ei ole haitannu ja se vain parantaa ihania tuoksuja ulkona. Siitepölyä on paljon ja se näkyy järvissäkin varmasti... Piti käydä maanantai iltana koittamassa varpaalla Sääksin vettä ja kylmäähän se oli.

Melkein kuin sinileväpuuro loppukesästä :P
Jo maanantaina sain jalkani hyvin jumiin fustrassa. Kehitys alkaa näkymään siinäkin vihdoin, kun mm. lantion nostossa sain pidettyä yläasennossa jo kaksi minuuttia ilman suurempia tuskia. Edellisellä kerralla oli ollut vielä ongelmia puolentoista minuutinkin kanssa. Ehkä ne on ne juoksuvedot sittenkin tehneet salakavalasti jotain, vaikka muuten en tunne niistä olevan ihan hirveästi hyötyä. Ehkä se vauhtikin sitten pääsee yllättämään jossain vaiheessa...

Tiistaina uinnin lisäksi, viimeinen tällä erää Rajamäessä, meillä oli Endurance sportsin Newton natural juoksuklinikka. Se oli ihan hyvä tunti, kun käytiin läpi tekniikkaa, venyttelyitä, asentoa ja lopuksi katsottiin vielä miten kukin juoksee. Yllätyksekseni oma juoksuni oli aika hyvä. Sekin oli yllättävän miellyttävää, kun juostiin vähän aikaa paljain jaloin. Siitähän näkee muuttuuko askellus paljon ns. luonnollisesta askelluksesta, kun vetää kengät jalkaan. Omalla kohdallani en pahemmin ainakaan tuntenut eroa. Nyt pitää enää muistaa kaikki nuo hyvät vinkin, että juoksu pysyisia aina kevyenä ja tehokkaana.

Eilen oli sitten se suuri jännitysnäytelmä eli 20 km tempo ajo. Odotin sitä niin innoissani ilmeisesti, että meni sitten mahakin sekaisin... Ja kun lähdettiin kotoa iski jännäpissa hätä, vaikka olin juuri käynyt vessassa ennen lähtöä :D No sitä sitten piti kestää hetki ennen kuin pääsi liikkeelle. Minuutin välein lähetettiin liikkeelle ja lähdin naisista viimeisenä eli viidentenä, jos nyt oikein osasin laskea. Olin katsellut säätä kauhuissani koko päivän ja toivonut, että illalla ei ainakaan sataisi. Ei satanutkaan, mutta tiet olivat märät. No se tiesi vaan, että rapa lentää ja käännöksissä saa vähän varoa. 

Lähdin liikkeelle pitäen mielessä, että ei saa polkea heti jalkoja alta, vaikka alkuun tuntuukin niin siistiltä. Reitti kulki kisapätkän loppua edestakaisin ja mennessä se on helpompi, kun on enimmäkseen alamäkeä. Ensimmäinen risteys aiheutti pienen säikähdyksen, kun oli ilmeisesti sitten vauhtia kuitenkin niin jyrkkään käännökseen märällä asvaltilla vähän liikaa. Takarengas hypähti vähän pari kertaa, mutta ei mennyt alta. Huokaisin helpotuksesta ja matka jatkui. Aloin saavuttamaan edellämenijöitä ja kun käännyin takaisin alkoi miehiäkin jo tulla vastaa. Kyllä ne vaan ajaa kovaa :D Kaksi meni tosin vaan ohi minusta. Kiukulla puristin ylämäet hampaat irvessä. Reitillä on myös junaradan ylitys. En ole ikinä tosin nähnyt siinä junaa, paitsi tietysti eilen. Ei ihan onneksi tarvinnut pysähtyä, koska sitten jalkani olisivat varmasti vetäneet ihan pökkelöiksi varsinkin, kun sen jälkeen on pieni, mutta pirullinen ylämäki. Siihen hidastamiseen tosin hupeni muutama sekunti, omg. Kisan jälkeen oli kyllä ihan ravassa. Valkoiset kompressiosäärystimet eivät ole ehkä kaikista käytännöllisimmät tällaisessa lajissa. Pitää ostaa ensikerralla mustat.

Aika oli 37 min, keskisyke 163 ja keskivauhti 33 km/h. Olen todella tyytyväinen. Maksimisykekään ei ollut kuin 171. Tämä kertoo sitä, että kovempaakin olisin voinut mennä, mutta kuitenkin aika tasaisilla tehoilla mennyt koko ajan. Wattbikella ajaminen on siis selvästi kehittänyt ajamista. Tästä on hyvä jatkaa ja vielä, kun saisi juoksun samalle tasolle voisin olla melkein jopa tyytyväinen itseeni.

Vähän kurainen, mutta onneksi teräsmies pesi sen ^_^
Viikonpäästä perjantaina on duathlon. Siellä nähdään sitten enemmän mikä on totuus kisakunnosta. Nyt lähden pieneen lääketieteelliseen operaatioon, mikä tosin vaatii vähän nukutustakin, että tämä päivä menee sitten enemmän tai vähemmän taju kankaalla ja saa nähdä miten sitä urheillaan seuraava viikko.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ihan kuin kesä

Tänään on ainakin tuntunut kovinkin kesäiseltä oli niin ihanan lämmin päivä. Taisi lämpö huidella parhaimmillan melkein 25 asteessa. Onneksi vihdoinkin näin, koska kylmyys tuntui kangistavan muutenkin kuin treenit. Oli meinaan harvinaisen aktiivinen viikonloppu taas. Teräsmiestäkään paljon näkynyt kotona, kun ajeltu mopolla niin, että pitää viedä pyörän kumit vaihtoon, kun ei ole takana enää edes kuvioo jäljellä. Varma kesän merkki sekin siis..

Treenien puolesta ollut vähän löysää, mutta kaiken olen silti tehnyt mitä pitikin. Maha ehkä vähän vaikutti asiaan negatiivisella tavalla. Torstaina kävin taas kentällä juoksemassa vetoja 2x 5x 200 m. Ensimmäiset viisi meni yllättävän hyvin eikä pahemmin sattunut edes jalkoihin. Ai niin maanantaina kävin kans hölkyttelemässä ja siellä alkoi löytyä taas rullaavuus puolen tunnin itkusilmässä juoksemisen jälkeen. Sitten, kun aloitin toiset viisi niin alkoi närästämään ja tuli vähän huono olo. Vähän piti löysätä jo entisestään melko löysää vauhtia. No pikkaisen oli maha sekaisin juoksemisen jälkeen, mutta onneksi vain vähän.

Iltalenkillä auringonlaskussa
Perjantaina meinasin mennä uimaan ennen hierontaa, mutta menikin jälkitarkastusta odotellessa pari tuntia, että jäi sitten menemättä. Hierojani laittoi niskaani teipin hieronnan lopuksi, kun se on ollut enemmän ja vähemmän koko tämän vuoden jumissa oikealta puolelta. Nyt täytyy sano, että se toimii, kun ei satu enää. En edes muista milloin niskani olisi rutissut näin paljon ja minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että se on kunnossa. Tosin vaan toinen puoli, ehkä molemmille puolille ensi kerralla. 

Kaiken tämän lisäksi tässä alkaa vähän iskemään kauhu, että joutuu kohta järveen, kun Rajamäen uimahalli suljetaan ensi perjantaina vuodeksi totaali remontin takia. Kyllä siellä rempan jälkeen kelpaa taas uida, mutta vuodesta tulee mielenkiintoinen...

Se mistä tällä hetkellä olen todella onnellinen niin pyöräilystä, koska se sujuu. Lauantaina oli ohjelmassa pk-lenkki. Oli vaikea mennä rauhassa, kun kulki niin hyvin. Mutta onneksi tuli sitten vasta- ja sivutuuli, joka sitten rauhoitti kummasti... Kotona ei ollut tuullut juurikaan, koska tuulen suunta oli mukavasti sellainen, että meille ei juurikaan tuullut, niin ei ollut aavistustakaan siitä puhurista mikä oikeasti kävi. Räkä poskella paahdoin sitten menemään kiitos tuulen. Oli oikeasti niin räkä poskella, että aurinkolasien toinen linssi sai siitä osansa... Välillä vähän harmitti, että se siitä rauhallisestä lenkistä, mutta keskisyke oli sitten kuitenkin aika lailla sen mitä pitikin eli 140.

Illalla tein sen taas. Jotain hyvin minulle epätyypillistä. Leivoin tällä kertaa mustikka muffinseja. Olin tehnyt jo ruuan, ja vaikka oli ihan kamala nälkä, tein silti vielä ne muffinsit. En oikein edes tiedä miksi. Ehkä ajatus lähti siitä, kun ei ole mitään jälkkäriä. Miksi kävelisin kauppaan, kun voin tehdä samassa ajassa jotain itse. Jotta asia ei olisi ollut liian helppoa tietenkään, ei minulla ole kuin kahdeksan silikonista muffinsivuokaa ja taikina oli 12sta. No piti vain paistaa kahdessa osassa ja unohdin sitten loput neljä vielä vähän liian pitkäksi aikaa uuniin. Eivät sentäs palaneet syömäkelvottomiksi. Omasta mielestäni muffinsit eivät olleet edes kauhean hyviä, mutta onneksi teräsmies ylisti niitä. 

Kahdeksan ensimmäistä, jotka eivät palaneet
Tänään, kun herättiin oli jo viisitoista astetta lämmintä eli kello taisi olla lähempänä kymmentä. Mitäs me aamuvirkut. Ei millään olisi huvittanut lähteä uimaan sisälle perjantaina missattua uintitreeniä. Keksin siinä sitten, että hei! Hyvinkäällähän taisi olla se maauimala ja siellä 50 m allas. Sinne siis ja siellähän se oli. Aivan jumalaisen mahtavaa uida pitkässä altaassa ja ulkona! Kivat rusketusrajatkin tuli uikkarista :D Se mikä hämäsi alkuun altaassa oli se, että allas on valettu eli siellä ei ole laattoja. Tuntui kuin ei olisi liikkunut mihinkään :D No nyt ei tarvitse olla huolissaan, että joutuu vielä väkipakolla järveen, mutta sinne sitä on mentävä ihan kohta joka tapauksessa.

How cool is that
Tämän päivän kruunasi vielä vedot pyörällä. Siitepölyä on näköjään entistä enemmän, koska huomasin renkaiden olevan jossain vaiheessa ihan keltaiset. Onneksi itse en ole allerginen, mutta kyllä se nenässä tuntuu silti. Lämmin oli kuin hiustenkuivaajassa. Vedin ensimmäistä kertaa tällä vuodelle pelkässä triathlonhaalarissa ja se oli ihan riittävästi vaatetta. Jälleen löysin raivoisan vasta- ja sivutuulenkin. Olen onnistunut nyt siis valitsemaan molempina päivinä väärän suuntaiset reitit. Olisi pitänyt mennä päinvastoin.

Ensi viikon jännitysnäytelmä on keskiviikkona, kun on hypy-cupin 20km tempoajo. Jos se ei mene hyvin niin sitten pitää hakea jo varmaan apua masennukseen, joka siitä seuraa. Tämän viikonlopun pyörimisen perusteella voisin kuitenkin sanoa, että siitä ei ole pelkoa. 

Toivottavasti säät pysyvät tällaisina ainakin seuraavan kuukauden, kun on kisatkin kuukauden päästä (omg) ja järvet lämpiäisivät. 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Nyt mullakin on kalankuva hanurissa

Niin, eli ostin sen Sailfishin märkäpuvun, G-rangen. Se jäi kaihertamaan mieltä, kun testasin sitä siellä Espoonlahdessa ja sillä uiminen oli niin erilaista, että en voinu antaa asian olla. Varmasti halvempikin olisi riittänyt, mutta kun on vähän tällainen ei saa mielenrauhaa, jos ei hanki sitä tiettyä. Ja olen kuullut joskus sanottavan, että ei se ole hyvä harrastus, jos siihen ei mene kaikki rahat... Niin tai näin, nyt se on.

Eilinen sai muutenkin vähän ihmeellisen käänteen, kun heräsin yöllä järkyttävään vatsakipuun. Taisin mennä vähän shokkiin kivusta ja teräsmies kiikutti minut ensiapuun Hyvinkäälle. Siellä musta valutettiin verta vaikka kuinka paljon ja tutkittiin kaikkea. Piti odottaa aamuun ja sain kipulääkettä ja nestettä suoneen, kun ei saanut syödä tai juoda, jos joutuu leikattavaksi. Vähän hirvitti... Aamu koitti ja tutkittiin lisää, mutta ei lötynyt varsinaisesti mitään mikä oli aiheuttanut kivun, joka oli edelleen. Sain loppuviikon saikkua ja panacodia. Perjantaina uudelleen tutkittavaksi. Veikkaan itse, että se on taas stressivatsani, joka oireilee, kun taisin sitten kuitenkin ottaa vähän kierroksia viimeisistä koulutehtävistä, että saanko ne tehtyä ajallaan. Toivottavasti ei mene ainakaan ihan niin pahaksi kuin syksyllä...

Menin kuitenkin uimaan illalla nukuttuani ensin melkein koko päivän. Pidin kuitenkin mielessä, että jos alkaa sattumaan lopetan heti. Halusin kokeilla uutta märkkäriä ja hyvä oli. Alkuun se aiheutti vähän uutuudenahdistusta, kun puristi, mutta loppuakohden meno oli miellyttävämpää. Tuli uitua 1400 m vaihtelevilla vauhdeilla. Tekniikka tuntuu edelleen vähän pettävän, kun koittaa mennä kovempaa. Eli kolmos alueen sykkeillä tuntui pääsevän kovempaa kuin vitos alueella. Harjoitus tekee varmaan mestarin, että pitää vaan jatkaa samaan malliin.

Tänään on ihan lepopäivä muutenkin ohjelmassa urheilunkin puolesta. Voisin kyllä laittaa kesäkukkien siemeniä multaan, että saa takapihalle vähän väriä. Yrttien taimillekin pitäisi tehdä varmaan kohta jotain. Alkavat olemaan jo niin isoja, että taitaa tuo idätys astia käydä niille vähän pieneksi. Ja kotitöitä ylipäätään, että ei tässä tylsää tule...

maanantai 12. toukokuuta 2014

Vähemmän nettiä ja enemmän elämää

Sitä tulee itse ainakin monesti ihmeteltyä mihin se kaikki aika hupenee?! Olen pitkään tiennyt, että ongelma on omalla kohdallani ainakin melko selvä. Roikun koneella, vaikka ei olisi oikeasti mitään syytä. Siinä on vaan niin helppo istua ja idlata. Luen ja katselen kaikkea enemmän tai vähemmän turhaa. Loman jälkeen on ollut vähän helpompi nousta koneelta ja tehdä oikeasti jotain. Johtuu varmaan siitä, kun ei viikkoon ollut nettiä ja konetta käden ulottuvilla, niin havahtui asiaan paremmin. 

Eilinen on hyvä esimerkki tästä. Kävin uimassa, leivoin sämpylöitä, pyöräilin ja vielä siivosinkin. Äärimmäisen tehokasta minulle :D Ehkä tähän vaikuttaa taas myös kesän läheneminen, kun on helpompaa lähteä uloskin. 

Tuohon ehkä vaikutti myös se, että torstai ja perjantai meni väsymyksen, ja ehkä vielä vähän juoksun aiheuttaman masennuksen kourissa sitten kuitenkin, enkä tehnyt mitään. Lauantaina piiskasin itseni pyöräilemään nojatuolin syövereistä ja kävin pyörähtämässä Rajamäellä olleissa Hypyn järjestämissä pyöräkisoissakin, kun osuivat kohdalle. Siellä olikin tapahtumaa kerrakseen, kun oli kolmet eri kisat. Maastopyöräilyä ja maantiepyöräilyä molempia. Sää pyöräilyyn oli lauantaina oikein ihana, kun ei tuullutkaan paljon yhtään. Ajelin reilun tunnin pk-lenkin.

Epämääräiset I was there kuvat

Missasin just palkintojen jaot, kun sähelsin puhelimeni kanssa
 Sunnuntaina aamulla, eli minun aikaani klo 13, menin uimaan perjantaille tarkoitetun uinnin. Sain uida ihan keskenäni nopeiden matkauimareiden radalla sen 40 min mitä tuli uitua. Tällä kertaa muistin jopa mennä rentoutumaan terapia altaan lämpimaan veteen ja vesihierontaan uinnin jälkeen. Normaalisti meidän uintivuoroilla se ei ole enää mahdollista, niin tällainen luksus päässyt vähän unohtumaan. Ja täytyy sanoa, että edelleen kaivelee se "varastettu" sykevyö. Niin orpo olo ilman sitä...

Kotiin päästyäni päätin leipaista niitä sämpylöitä. Lahjakkaana sählääjänä huomasin vain kesken kaiken, että minulla ei ole tarpeeksi sämpyläjauhoja. Aloin tutkimaan mitä kaapista vielä löytyy ja olihan siellä blineihin pääasiallisesti tarkoitettuja tattarijauhoja. No heitin niitä sekaan sellaisen kolme desiä. Sitten kun sämpyt olivat kohoamassa lähdin polkemaan vedot maantielle. Kotiin päästyäni laitoin ne uuniin ja odotin nälissäni niiden kypsymistä. Ai sitä tuoksua. Pitäisi kyllä leipoa useammin :)

Suoraan uunista
Tänään kotiin tullessa oli postista tullut pakettikortti ja siellä odotti mukava uusi hankinta.

Purjekala, jolla vain puuttuu enää ;)
Huomenna tyyppaamaan kalaa altaaseen. OMGOMGOMG uimahalli menee 23.5. kiinni remontin vuoksi vuodeksi. Sitten pitää suunnata varmaan jo järveen. Kylmää kyytiä luvassa...

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

10 km testijuoksu

Nyt alkaa juoksun aiheuttama masennus vähän helpottamaan. Eli ei mennyt ihan niin kuin piti. Jalat olivat kipeät, vaikka en ollut juossut neljään päivään ennen testiä ja juoksu ei lähtenyt edes liikkeelle kovin vetreästi. Juoksimme n. 1km lenkkiä 10½ kertaa. Aika tarkkaan 10 km tuli mittariin siis.

4-5 ensimmäistä kilometriä meni melkolailla köpötellessä vain sen takia, että säärisäryltäni en kovempaa pystynyt oikein menemään. Koitin kuitenkin kiristää vauhtia joka kierroksella ja katselin sykkeitä Suunnon romusta, että pysyi jokin järki koko ajan hommassa, enkä hyytyisi ennen aikojani.

Pitää nyt selventää tuota Suunnon "romua", kun ei sitä uimahallille unohtunutta sykevyötä sitten löytynyt enää. Joku oli nohevana kääntänyt sen sieltä ja suunnittelee varmaan hyötyvänsä siitä kovastikin rahallisesti. Hieman ottaa päähän...  Ja romu se on sen takia, että siinä ei ole hihnaa, kun se on murentunut pois. Ja aika karvalakki T1, kun on tottunut vähän toisenlaiseen. Vähän on kyllä orpo olo.

Keskisyke oli 165 ja maksimi 180, mutta 9.6 km/h keskinopeus ei päätä huimaa. Aikaakin meni 1 h 2 min. Olisin toivonut alittavani tunnin, mutta ei sitten. Kunto on parantunut, mutta vauhti ei sitten yhtään ja se tässä on masentanut ehkä eniten. Olen kuitenkin juossut jo tässä reilun neljän kuukauden aikana melkein yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä. Mikä minussa on vikana!? Uinti on parantunut ja samoin pyöräily, mutta ei juoksu. Harmittaa...

Lähtö

Olisikohan kolmas kierros menossa

Yli puolenvälin mennään
Kuvista suuri kiitos Veli-Matti Järveläiselle.

Eilen kävin uimassa, vaikka ei olisi huvittanut, mutta onneksi sain potkittua itseni kuitenkin liikkeelle. Uinti kuitenkin sujuu ihan hyvin. Tänään oli fustra, josta on kaikki lihakset vähän hellinä eli tehokasta treeniä. Ehkä tämä tästä taas iloksi muuttuu vielä...

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Vähän jotain muutakin

Nyt, kun nälkäkuuriin alkaa vähitellen elimistö tottumaan, niin makuhermot alkavat kaipaamaan vaihtelua. Olen niin huono keksimään mitään vaihtelua, mutta onneksi on hienoja mausteseoksia. Olemus ohenee hitaasti, mutta varmasti ja toivon sen helpottavan juoksussa aiheutuvia säärikipuja. Jotka varmasti kruunautuvat huomenna siinä 10 km testijuoksussa.

Tästä päästäänkin sopivasti keskiviikkoon, kun kävin taas kentällä juoksemassa vetoja 7x400 m 2 min palautuksella. Uhhuh oli aika kovia. Huomasin myös lähtiessä kyltin missä luki, että kenttä on vain 350 m. No ei se haittaa. 50 m sinne tänne :D ihan tarpeeksi se minulle oli. Sain teräsmiehen houkuteltua mukaan koiran kanssa ja hän otti jopa pari kuvaa, joissa näytän tietenkin tottakai omasta mielestäni aivan perunasäkiltä, vaikka hän sanoi, että juoksussani on jotain Kiurun tyylistä. Kelloa ainakin vilkuilen ihan samalla tavalla :D No hyvä lohdutus yritys ainakin.


Hölmö koira oli kentän laidalla joka kerta ihan innoissaan, kun tulin ja vinkui perään, kun menin. Ihme tonttu, kun se näki kuitenkin koko ajan missä menen :D

Torstaina kävin sitä rantalentistä hutkimassa, vaikka laji on ollut aina yksi inhokeistani sen takia, kun siinä vaan sattuu ja pahimmassa tapauksessa tulee pallosta. Bravuurikseni nousi pallon nyrkitys. Toinen, joka tuli vähän refleksinä, kun pallo tuli kohti oli potku :D jotain siitä vähästä jalkapallon pelaamisesta jäänyt takaraivoon. Aloittaminen oli ihan jees, mutta oikea käsi oli niin kipeä sen jälkeen. Sääret kävivät hiekassa tarpomisesta puolentoistatunnin aikana niin kipeiksi, että en meinannut päästä enää pois kentältä. Teräsmies häpesi silmät päästään, kun en ollutkaan mikään maailman luokan lentopalloilija :D hahhah viimeksi yläasteella lajia tainnut harjoittaa. Ehkä voin mennä kuitenkin uudestaankin oli sen verran hauskaa ja joitain ihan muuta mihin on tottunut.

Perjantaina oli hartiat ja yläkroppa vähän jäykän oloiset pallon hutkimisesta, mutta silti piti mennä päivällä uimaan, kun oli hieronta iltapäivällä. Oh god olin jo aivan unohtanut millaista on käydä uimassa normiaikaan... Menin ensin nopeiden radalla, kun se oli tyhjä, mutta sinnekin lykkäs niin kaiken näköstä käsipohjan uijaa, että vaihdoin sitten viereiselle tyhjälle radalle. Siihen tuli sitten hetken päästä mimmi nopeiden radalta, kun ei pystynyt uimaan siellä. Uitiin siinä sitten ihan tyytyväisenä, kunnes joku mummo päätti pyyhkäistä siihen sekaan uimaan rintaa, kun ei mahtunut ilmeisesti toisen kanssa siihen ensimmäiselle. Onneksi tajusi mennä sinne, kun oltiin molemmat uitu kerran ohi, mutta yritti uudestaan vähän ajan päästä. Voi ihmiset... Järjen käyttö on sallittua. Onneksi sain uitua uintini melko kivuttomasti.

Eilen piti lähteä pyöräilemään, mutta katseltuani koko päivän on/off säätä ja tuulta, päätin kääntyä vielä wattbiken puoleen. Siinä sitten aloitellessa en löytänyt sykevyötäni mistään! Sitten muistin kuinka se taisi jäädä uimahallin suihkun lokeroon... Toivottavasti se on vielä löytötavaroissa, jos tänään menisi sen hakemaan. Onneksi on Sigma niin ei ole niin houkutteleva kapula kuin voisi Polarin tai Suunnon kuvitella olevan. Ihan vaan sillä, kun unohtunut suihkusaippuakin on kelvannut jollekin. No ei hätä ollut sen näköinen, kun on tuolla jemmassa pari vanhaa Suunnon vyötä. Patteri vaan mokkulaan ja sain sykkeet jopa wattbiken näytölle. Toimi aivan loistavasti. Se mikä Suunnon vyössä oli huonoa, että siihen ei oltu merkattu mihinkään mikä patteri siihen käy. Sigmassa on kellossa ja vyössä molemmissa mikä patteri niihin menee.

Tänään olisi vielä vetoja pyörällä tälle viikolle. Taidan tehdä nekin vielä wattbikella, kun se on vielä pari viikkoa minulla. Päätin luopua siitä ainakin kesäksi, koska ei sillä vaan tule ajettua niin paljoa kuitenkaan, kun pääsee ulos kirmaamaan. Sitten vaan huomista testijuoksua kauhulla odottamaan ja kylmägeeliä ym. sääriin.