keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Nälkäkuuri

Aloitin viikko sitten katsomaan vähän tarkemmin mitä syön. Pääsiäisenä laskin ihan mielenkiinnosta miten paljon tulee mätettyä kaloreissa. Okei silloin oli mämmit ja kermat ekstrana, mutta lopputulos oli silti hivenen paljon. Melkein 3000 kcal tuli syötyä yhtenä päivänä. Totesin, että taitaa olla vähän liikaa. Suurena herkkusuuna on vaan vaikea olla syömättä paljon ja kaikkea. Nyt ollaan viikko menty sellaisella 2000 kcal + urheilujuomat. Eli eli... sellaisen 200-300 tulee jäätyä miinukselle päivittäin. Kyllä se painokin on lähtenyt rauhallisesti tippumaan ja nyt on melkein kilon kevyempi kuin viikko sitten.

Tänään sorruin kyllä kerta vuoteen munkkiin ja simaan töissä. En ole ollut enää aikuisena niin siman ystävä kuin pienenä, mutta kyllähän sitä nyt vappuna se yksi lasillinen pitää juoda. Töissä oli ruokalassa jälkiruokana tämä ihana kokonaisuus ja en voinut vastustaa, mutta otin lounaaksi salaatin, että pystyin hyvällä omallatunnolla syömään vastapaistetun munkin. Oli kyllä niin hyvää :)

Uusi ohjelmakin on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Kyllähän tämä on tuntunut aika rankalta, koska vähemmän peekoota ja enemmän veekoota. Ohjelma tähtää siis ihan puhtaasti sprinttiin ja vauhdin kasvattamiseen. 

Viikonloppu koostui treenien puolesta lähinnä pyöräilystä. Lauantaina kävin duunikaverin johdolla pyöräilemässä reilun tunnin pk-lenkin ja sellainen 32 km. Todella onnistunut kiitos hänen. En olisi mitenkään malttanut mennä tarpeeksi rauhassa itsekseni. Sunnuntaina meni niin synkäksi sää iltapäivällä, että päätin polkea wattbikella vedot. On se ehkä helpompaakin sillä.

Maanantaina juoksin vähän vajaan kuusi kilometriä. Rauhassa piti mennä ja ihan kohtalaisen hyvin onnistuinkin. Ainoa vaan, että jalat alkoivat taas kipuilemaan lenkin jälkeen. Ihan käsittämätön vaiva, kun tulee vain niillä toisilla kengillä ja välillä oli melkein jo poissa. Ensi maanantaina olisi 10 km testijuoksu ja se vähän stressaa nyt vuorostaan :D Saisimpa juostua sen edes tuntiin, kun ei ole edelleenkään sitä vauhtia nimeksikään.

Juoksemaan

Koivuihin oli tullut lehdet

Aurinko vähän pilkisti pilven raosta
Eilen, tiistaina, raahauduin uimaan. Venyttelyä ei ollut, kun ei sinne ilmaantunut ketään, mutta onneksi oli pientä seuran pikapalaveria siinä viihdykkeenä. Oli taas vähän väsy, kun en ollut nukkunut kunnolla jalkojen särkemisen takia. No onneksi ei satu uidessa ja uinti itsessään meni melkein jopa loistavasti. Ainakin se itsestäni tuntui siltä. 50 min ja 1700 m. Viime viikon korjaus uintiin ja potkujen ymmärtämiseen on tehnyt ihmeitä näemmä. Uiminen ei tunnu enää niin raskaalta ja huomasin jopa hymyileväni uidessani.

Vaihteeksi sitten vähän muutakin juttua kuin vain urheilua. Kylvin viikko sitten maanantaina yrttitarhani alut itämään eli seitsemän erilaista mm. rosmariinia, persilijaa, basilikaa. Tuo viime keväänä ostamani idätys astia, tai mikä onkaan, on aivan loistava. Viikkoa myöhemmin jokaisesta on itänyt jotakin.

Rehut
Myös Espanian takapihan tuonti banaaneista alkoi löytymään kypsiä. Hyvin erilainen koostumukseltaan kuin ne mitä täällä kaupasta saa ja maku oli ainakin omasta mielestäni paljon miellyttävämpi, ei niin kamalan makea.

Bansku
Nyt pitäisi jaksaa lähteä vielä juoksemaan kentälle vetoja. Sitten voisikin aloittaa vapun vieton johon ei kuulu sen ihmeempää juhlimista. Huomiseksi sain kutsun työkaverilta pelaamaan beach volleyta... Olin ensin, että "wat? huomenna sataa vettä?!", mutta nykyään on sellainen sisämestakin missä on hiekkaa ja +26 lämmintä :D Kaikkea sitä keksitään ja huomenna se nähdään.

Hauskaa vappua!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Liikaa lepoa?

Herännyt tässä viimeisen viikon aikana sellainen ajatus, että voikohan sitä sittenkin levätä liikaa. Tosiurheilijat siitä tuskin kärsii, mutta itse olen sellainen vetelehtimisen maailmanmestari, kun sille päälle satun ja annan itselleni luvan, niin ei loppua meinaa tulla. Mietin vaan onkohan tuollainen oikeasti mahdollista...? Vai olenko salakavalasti kipeä jostain jollain tavalla.

Aloin lomalla ihmettelemään, kun omegawave lukemat alkoivat huononemaan, kokonaisarvosanan pyöriessä kuitenkin kahdeksassa, vaikka luulisi, että levätessä lukemat nousevat. No ne nousivatkin kolme ensimmäistä päivää, mutta sitten... Mm. leposyke alkoi kohoamaan ja elimistön vastaanottavaisuus tipahti neloseen (7 on paras ja itselläni yleensä 5 tai 6). Olo ollut kuitenkin ihan normaali ja olen nukkunutkin hyvin. En usko, että kyseessä on ylikunto vaan alikunto :D

Rupesin korjaamaan tätä tilaa viime sunnuntaina lähtemällä pyöräilemään. Sykkeet olivat korkealla 30 km ja sitten viimeiset 2.5 km meni kevyesti. Vähän tukossa varmaan. Seuraavana päivänä kävin vähän juoksemassa. Ai että jalat olivat painavan tuntuiset, kun pitkästä aikaa juoksi. Loppua kohden alkoi kuitenkin helpottamaan, vaikka ei se mitään herkkua ollut. Tiistaina kävin uimassa. Venyttelyt jäi välistä, koska nyt oli Hypylläkin Endurance sportsin märkkäreiden sovittelu tilaisuus.

Uidessa testasin seuran uutta triasua ja se oli kuin toinen iho. Ei sitä edes huomannut. Yhden kaverin kanssa kuvattiin myös uintia. No omastani sain tietää taas jotain dramaattista. Vasen käteni menee edessä yli keskilinjan ja se aiheuttaa jalan korjausliikkeen eli sen kaamean sivupotkun, joka ilmeisesti jarruttaa uimistani... Oli aika avartava kokemus sekin.

Keskiviikkona oli lepopäivä ja venyttelin sitten keskenäni. Onneksi olikin, koska olin nukkunut huonosti nenän kuivumisen takia. Ihan kaamean kuiva ilma täällä... Lennoilla nenäni limakalvot kuivuvat aina niin pahasti, että niistä sen jälkeen verta. Nyt sitä on jatkunut jo melkein viikon, kun on niin rapsakka ilma. Onneksi ensiviikolla näyttäisi satavan. Harvoin sitä toivoo sadetta, mutta nyt alkaa kypsyttään tämä kuivuus jo niin paljon. 

Torstai aamuna sain aivan kuin vahvistusta epäilylleni siitä, että olen levännyt liikaa. Keskiviikko aamun melkein jo hyvät omegawave lukemat tipahtivat taas. Onneksi oli sille päivälle vuorossa juoksua ja vetoja siinä. Illalla pohdin, että missähän nämä 3x(5x200 m + 20s palautus) tekisin. Muistin sitten, että eikös täälläkin ole urheilukenttä, etsin sen kartasta ja eihäs sinne ollut kuin 2.5 km. Autolla ei tullut mieleenkään mennä sinne, mietin juoksemista, mutta päädyin pyörään. Nishikistä oli vielä talven jäljiltä renkaat tyhjinä, joten hyppäsin uljaan Feltini kyytiin. Oli vähän hassua polkea ilman klosseja ja näyttikin varmaan sitä. Jalat eivät menanneet pysyä polkimilla ja lenkkarit olivat vähän liian isot pikku polkimille. Noh pääsin perille hassusta kokoonpanosta huolimatta.

Tolla mentiin
Siellä sitä juostiin
Kenttä oli hassussa paikassa. Se oli vähän korkeammalla, että vaikka jos olisin joskus käynyt sattumalta kääntymässä parkkipaikalla, en olisi välttämättä huomannut sitä. Se pitää melkein tietää, että sen löytää. No juoksu kulki ihan hyvin, mutta 20 s palautus ei riittänyt. Juoksin siis 200 m ja kävelin 100 m. Yhteensä juoksin jonkun 6.2 km. Kotiin päin rullaillessa kävi vähän viima käpäliin. Sormet oli niin jäässä, että ei pystynyt edes koneella kirjoittamaan kunnolla kotiuduttuani. Aloinkin tiskaamaan, koska tiskit odottivat ja lämmin vesi kuulosti hyvältä :D

Perjantai aamuna omegawave antoi sitten 9 ja lukemat olivat taas parempaan päin. Vatsalihakset ja jalat olivat vähän turtana edellisen illan juoksusta. Ikinä ollut päkiät hellänä juoksemista. Taisin mennä aika kovaa. 

Illalla kävin tuttuun tapaan uimassa. Nyt mietin kovasti sitä vasenta kättä, että saisin linjat suoriksi. Tajusin välittömästi miksi uintini oli kasvanut "kieroon". Vasen olkapääni naksuu kummallisesti venytellessä ja nyt, kun uin oikein se naksahti alkuun myöskin ikävästi. Kyynärpäässäkin tuntui oudolta. Sitten se meni kyllä ohi ja oh joy miten uinti kulki. Tämä tunne ollut pitkään hukassa ja nyt se keveys löytyi taas. Olen siis hakenut alussa, kun olkapääni olivat vielä niin heikot, sellaisen asennon missä ei ollut tullut tätä ikävää fiilistä. No onneksi joku huomasi sen, että sai sitäkin ojennettua. Voin suositella uinnin kuvaamista kaikille. Siitä oppii yllättävän paljon.

Tänä aamuna leposyke oli vihdoin tipahtanut alle 70 vaikkakin juuri ja juuri eli 69. Alkaa kuulostamaan normaalimmalta kuitenkin. Nyt pitää alkaa valmistautumaan rauhalliselle pyörälenkille duunikaverin kanssa. Hän toivonmukaan pitää sen rauhallisena, koska ei ole pyöräillyt vielä tänä vuonna kertaakaan. Yksinäni tuppaan tuijottamaan vaan sitä pahuksen vauhtia, vaikka sykkeitä pitäisi katsoa ja työnnän menemään niin paljon kuin vain jaksan. 

Kaunista kevätpäivää kaikille!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Uudet vermeet

Nyt ne uudet seuravaatteet tuli vihdoin, tai oli tullut jo aikaisemmin, mutta eilen niitä jaeltiin. Naisten vaatteet herättivät pientä hilpeyttä melko pienellä olemuksellaan. Niitä oltiinkin ensin luultu lasten vaatteiksi. 

Avatessa omani totesin ensimmäisenä "ootteks te tosissanne?". Paita ja haalari näyttivät molemmat siltä, että ne olisivat jollekin 10v lapselle :D Paita meni kyllä ihan nätisti päälle ja istui oikein mukavasti. Ehkä aavistuksen lyhyt edestä, mutta ei se haittaa varsinkin, jos on trihaalari alla.











































Kaheli kuvakollaasi, mutta olkoot ja toinen on tulossa. Haalari oli epätodellisen näköinen suoraan pussista otettuan. Se oli pieni. Ensimmäisellä pukemisyrityksellä luovutin, koska pelkäsin rikkovani sen. Se jäi kiinni puoleen väliin reisiä. Sitten sisuunnuin ja kiskoin sen päälleni toisella kerralla, koska luotin siihen, että se joustaa tarpeeksi. Se menikin sitten yllättävän helposti, kun olin saanut sen mightyassini yli. Ja se oli ihan mielettömän hyvä. Istui kuin toinen iho. Hassua, että sellaisen surkean kokoisen vaatekappaleen sai venytettyä päälleen. Kävin uimassa se päällä ja tykkään. Näitä nähdään kesällä kisoissa aivan varmasti, varsinkin haalaria.









































Positiivisena sanottakoon vielä haalarista sen todella tukeva materiaali. Sen takia se varmaan näyttikin niin snadilta uutena ja näyttää kyllä vieläkin, mutta päällä se on hyvä. Ei pääse läskit hölskymään... Tällaisena melko tissevänä tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että melko tukeva. En kyllä silti lähde mihinkään ilman urheiluliivejä. Edessä olevan vetoketjun kun vielä aukaisi, niin sai aika moista tyttökalenteri matskua :D Onneksi tuskin tulee tehtyä venäläistä luistelijaa ja unohdettua, että alla ei olenkaan mitään...

Värit, logot, matsku tykkään kaikista. Ihan mahtavaa, koska muita ei minulla vielä ollutkaan. Pääsevät varmasti kovaan käyttöön. Pitäisi kyllä vähän saada tiputettua painoa, on muuten tuo haalari vähän turhan kovilla, on sen verran pinkeä. Ei mikään jousta loputtomiin...

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Mihin se viikko katosi

Lähdön hetki
Olipahan ihana viikko etelässä. Oltiin siis Benalmadenan kupeessa Torrequebradassa. Sää oli mitä mahtavin koko viikon. Joka päivä paistoi aurinko ja lämpötila pyöri kahdenkymmenen molemmin puolin, riippui vuorokauden ajasta. Lämmin oli siis koko ajan. Urheilua en suuremmin harrastanu, vaikka olin ajatellut käydä juoksemassa edes kerran... Ei vain tullut sellasta oloa missään vaiheessa, että olisi tehnyt mieli juosta. Saattoi johtua taas siitä, että hiki oli vaikka vain istui :D

Lähtö oli Suomesta torstai iltana ja perillä oltiin Espaniassa puoliltaöin tai sen jälkeen, en enää muista ihan tarkkaan. Meidän kolmen kamojen mahduttaminen taksiin perillä aiheutti pientä hilpeyttä. Kolme matkalaukkua ja golfkamat. No istuttiin teräsmiehen kanssa takapenkillä melko litassa, mutta kaikki mahtui kyytiin. Perillä asunto sai minut ainakin huokailemaan ihastuksesta. Marmorilattiat ja portaat, jotka oli muutenkin kuin jostain linnasta. Harmi, että en tajunnut ottaa yhtään kuvaa sisältä. Makuuhuoneita oli ylhäällä kolme ja alhaalla yksi. Kylpyhuoneita kolme ja valitsin meille sen huoneen, jossa oli vessassa kaksi lavuaaria, niin eipähän tarvitse ainakaan tapella siitä. Yläkerran makuuhuoneissa kahdessa oli parveke, keittiöstä oli pääsy omalle terassille ja alakerran makuuhuoneesta pääsi suoraan takapihan terassille. Kelpais tollanen kämppä muutenkin :D

Aamulla selvisi sitten takapihan ihanuus. Omg mikä paratiisi. Siellä oli banaanipuita! Ja oi sitä kukkien tuoksua. Tuli otettua muutama kuva, koska olin niin häikäistynyt kaikesta tästä ihanuudesta. Takapihalla oli myös grilli. Ei mikään pallomalli vaan ihan kunnon muurattu systeemi. 

Takapihalla vieraili myös paljon kissoja. Yksi kaulapannallinen eli ei siis kulkukissa, tykästyi kovasti seuraamme. Yksi aamu se tupsahti keitiöön, kun olimme tekemässä aamupalaa ja takaovi oli auki, maukuen vaativasti aivan kuin olisi ollut hieman näreissään, kun emme olleet pitämässä sille seuraa edellisenä iltana :D

Banana

Jännä puu


Terassi ja teräsmies kuikkii ovella

Banaanin kukka




Kun takapihan äimistelystä oli selvitty, piti lähteä tsekkamaan taloyhtiön uima-allas. Harmi vain, että se näytti olevan vielä remontissa, mutta onneksi ihan viittä vaille valmis.

Portaat altaalle

Kiva polvi...


Siellä sitä täytettiin jo!

Veljekset kuin ilvekset :D
Tämän kaiken jälkeen lähdettiin etsimään syötävää ja ruokakauppaa. Ne olivat ihan lähellä onneksi, niin ei tarvinnut nääntyä kauaa. Pakollisten jälkeen päätettiin lähteä ajelemaan ja päädyttiin läheiseen Fuengirolaan... Oh joy. Ei käyty syömässä lihapullia ja muushia kuitenkaan :D Sain sen sijaan upottaa varpaani hiekkaan, joka tosin koostui seillä enimmäkseen simpukoista, ja mereen.


Jalkapohjat tuli kipeäksi simpukkamurskasta, mutta ei se haitannut :D


Melko komee hiekkakakku
Illalla tuli sitten juotua vähän turhan paljon cavaa... Pää oli sitten mukavan kipeä lauantaina... Mutta siitä kun oli toivuttu, lähdettiin taas katselemaan maisemia autoillen. Päädyttiin sitten lopulta teräsmiehen himoitsemaan mopoilukauppaan hypistelemään ajokamoja. Vähän itseä jäi himottamaan nahkaiset Arlennessin takki ja housut 299€. Ei vain taida olla käyttöä tällähetkellä :'(

Illalla vaadin päästä tutustumaan läheiseen rantaa ja käveltiin sinne, eikä menty autolla. Täällä ranta oli enemmän hiekkaa kuin simpukoita. Halusin tsekata rannan, jos tulisi vaikka uimaan, mutta oli hivenen liian iso aallokko...








Pönötän...
Illalla testattiin grilliä, mutta meni puolet vähän harakoille, kun heitettiin liian kuumaan ruuat. No hyvää oli kuitenkin ne mitkä ei olleet muuttuneet hiileksi :D

Sunnuntaina oltiin menossa käymään Gibraltarilla, mutta eihän me sinne päästy, kun minulta ja teräsmieheltä jäi passit matkasta, eikä tämä yksi voinut edes muistuttaa asiasta, kun lähdettiin... Kuka sitä nyt voi muistaa, että sinne sellaisen tarvitsee, kun euroopassa ollaan kuitenkin... Kukaan kysy passia edes Ranskasta Englantiin junalla mentäessä... Mentiin sitten Marbellan satamaan syömään. 

Illalla päätin, että nyt menen uimaan. Se oli ihanaa, mutta myös ihan kamalaa. Vesi oli niin suolaista, vaikka tiesin sen, että alkoi ensimmäisen 25 m jälkeen kirvelemään kieltä ja tuntui, että se turpoaa. Piti palata äkkiä rantaan juomaan. Ranta oli aika äkkisyvä niin ei onneksi tarvinnut mennä kauhean kaukasi rannasta, että pystyi uimaan. Seuraava mikä alkoi muutaman sadan metrin jälkeen vaivaamaan, kun piti nousta juomaan, oli aallokko. Sivuaallokko, joka teki sen, että en meinannut enää päästä ylös vedestä. Hoipertelin kaikkiin suuntiin kuin olisin ollut pahemmassakin kännissä. Kolmantena tuli närästys ja oksetus. Maha protestoi suolavettä vastaan.


Yökyökyök


video


Joka kerta sain uitua vähän pidemmän matka eli kyllä sitä varmaan tuohon tottuu, mutta ei kyllä huvittanut toista kertaa mennä enää uimaan vaikka kuinka koitin ajatella itseäni sinne. 500 m oli huima suoritus, jonka sain itseni uimaan tuolla ja juomassa piti käydä melkein joka 100 m välein, että ei yrjönnyt. Vesi ei ollut kylmää, että jotain 20 asteista veikkaan.

Maanantai meni vähän shoppailuksi isännillä, kun käytiin El Corte Inglesin outletissa. Itse en löytänyt mitään vaikka sovitin vähän kaikkea. Olen niin väärän kokoinen... No ei se mitään ;) Illalla lähdettiin sitten katsomaan, kun teräsmiehen veli pelasi golfia. Meinasi mennä pelaajalla heti hermo, kun piti vähän hihittää ekalle hudille xD Eihän sitä voinut vastustaa. Kenttä oli aivan mahtava luonnonpuisto minulle, joka ei niin siitä pallon hutkimisesta välitä. Vaikka joka kerta koitin katsoa mihin se pallo meni, en nähnyt sitä kertaakaan. Ihme laji...


Sieltä se alkoi

Ensimmäinen kolo



Joo ei se munalukko auennut napilla :D piti soittaa avaaja


Nokikana jahtaa toista

Meri

Kuu

Kukka kuin kolbri eli kolibrikukka


Käveltyä tuli parissa tunnissa 6,6 km. Ihan hyvin ja aika mäkisessa maastossa.

Tiistai aamupäivä meni taas shoppailuksi puoli vahingossa, kun näimme lisää näitä outletteja vaikka piti mennä vihdoinkin Malagaan tai jonnekin. No tällä kertaa löysin itsekin jotain. Mukaan lähti kolme pitkähihaista, t-paita, hame ja kahdet kengät. Sitten keksin, että nythän ollaan lempimerkkini Desigualin kotimaassa ja etsin äkkiä sen outletin. Löytyi ja paikka oli kuin taivas minulle :D En ole ikinä jäätynyt ovella vain sen takia, että on liikaa kaikkea mitä haluaisin. En tiedä kuinka kauan kulutin aikaani arpomalla mihin kaikkeen on varaa. Päädyin sitten mekkoon, hameesee ja kauluspaitaan. Niiiin ihania.

Paluumatkalla mentiin Benalmadenan satamaan jäätelölle ja keksittiin sieltä myös paikka mihin tultaisiin syömään illalla.







Ilta oli lämmin ja ruoka oli hyvää. Otettiin päivän suositus johon kuului kolme eri alkupalaa, pääruoka ja jälkiruoka. Itse olin ainakin melko tukossa sen setin jälkeen.




Keskiviikkona piti lähteä etsimään interwebsiä checkinniä varten. Päädyttiin sitten El Corte Inglesin varsinaisen tavaratalon kahvilaan. Illalla golfari meni golfaamaan ja mentiin teräsmiehen kanssa kävelemään rantaa. Käveltiin puoli vahingossa satamaan asti, mutta eihän sinne ollut kuin reilu kolme kilometria. Näytti vain rantaviivaa katsomalla paljon pidemmältä matkalta. Syötiin taas herkkujäätelöt ja käveltiin takaisin.

Viimeinen päivä koitti vähän turhankin nopeasti. Ei tehty oikeastaan mitään. Otettiin aurinkoa ja päästiin testaamaan täysin uusittu allas. Sattui ihan loistavasti, että allas oli ensimmäistä päivää auki. Olisi sinne kyllä kelvannut mennä useamminkin. Siivoilua ja pakkailua oli loppupäivä. Kymmeneltä illalla tuli kyyti noutamaan meidät kentälle. Lento lähti viittä vaille yksi ja puoli seitsemältä aamulla Suomessa. Oh god oli kamalaa. Perjantai menikin sitten ihan koomassa ja lähdettiin vielä Nokialle muutaman tunnin välikuoleman jälkeen. Eetu koira piti hakea kotiin. 


Eilen pääsi vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan. Nukuttua on kyllä tullut, ehkä vähän liikaakin jopa. Neljä ensimmäistä yötä meni lomasta, kun pää tyhjeni. Tuntui, että viimeisen kolmen kuukauden asiat tuli käytyä läpi unissa ja aamulla tuntui kuin ei olisi nukkunut. Tiistaina oli ensimmäinen päivä, kun oli levännyt olo. Riittävä lepo on siis tärkeää muunkin kuin fysiikan kannalta. Pään pitää saada tyhjentää välimuistinsa :) Ehkä nyt muistikin pelaa taas hetken vähän paremmin.

Huominen vielä, joka meneekin varmaan aika pitkälti pyykkiä pestessä ja laukkuja tyhjätessä, vihdoinkin. Treenaamaankin pitäisi alkaa taas tosissaan. Loppuu tällainen kahden viikon hävytön rötvääminen!