perjantai 31. tammikuuta 2014

Vaikuttaa ainakin lupaavalta

Viikko alkoi väsyneissä tunnelmissa. Maanantaina Omegawavekin antoi seiskan, mikä tarkoitti, että olin aika väsynyt. Onneksi se oli lepopäivä ja hierontaa oli vain luvassa. Yläselkä ja oikeastaan koko selkä oli todella jumissa. Taitaa jäädä tankotanssit offseason lajiksi. En vain halua riskeerata kisakuntoani sillä, että tapahtuu jokin äksidetti tanssiessa. Tai sitten pitää mennä vain vähän vähemmän kovatasoiselle tunnille :D Menee kyllä sitten vähän treenipäivien suunnitelmat uusiksi, että saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään.

Maanantaina tajusin myös sen, että taidan syödä liian vähän. Sunnuntaina, kun olin vähän unohtanut syödä ennen treeniä ja puolentoistatunnin jälkeen tajusin sen vasta, kun alkoi heikottamaan. Nälkä oli vielä maanantainakin koko ajan ja olin ihan nuutunut. Nyt, kun olen syönyt vähän runsaammin, ei tiistainakaan herätyksen soidessa enää itkettänyt se, kun joutui nousemaan ylös. 

Tiistaina lähdin töistä vähän aikaisemmin, että voin nukkua rauhassa päikkärit ennen illan lihaskunto-venyttely-uintia. Ihan vain sen takia, kun pääsen vasta puoliltaöin nukkumaan ja se on jo vähän liian myöhään ilman päikkäreitä. Uiminen meni jälleen ihanan sujuvasti venyttelyn jälkeen. Sain jopa tekniikoineen päivineen uitua 1700 m ja sehän on 50 m enemmän kuin viikko sitten samassa ajassa. Aika huikeeta.

Keskiviikkona meni sitten taas töissä vähän pidempään ja pääsin juoksemaan juoksuani vasta seitsemän jälkeen. 80 min oli juoksua luvassa, josta kuitenkin piti kävellä 30 min. Muuten ei pysy ykkösellä. Oli vähän tuskaista, kun pakkasta oli -12 ja vastatuuli 35 min. Sitten piti kääntyä takaisin, kun olin NIIN jäässä. Takaisin tullessa alkoi lämpenemään aika nopeasti. Parasta oli kuitenkin, kun sykkeet pysyivät aika helposti alle 140. Aivan uskomattoman mahtavaa! Keskisyke koko lenkiltä oli 138 ja 9.2 km. Vauhdit ei vielä päätä huimaa, mutta kyllä tää tästä. 

Eilen eli torstaina hinkutin taas 1 h 40 min wattbikella ja juoksin 20 min. Argh ulkona oli taas silmämunia hyytävän kylmä. Juoksin tutun ja turvallisen koulun ympäri lenkin, joksi kutsun sitä. Se on 2.5 km ja se on vielä ainakin toistaiseksi ollut riittävän pitkä tuohon aikaan. Tosin alkaa olemaan siinä ja siinä. Onneksi kuitenkin menin vaikka kylmyys taas hirvitti, koska näin tämän talven ensimmäiset revontulet. Sattumalta katsoin taivaalle, kun olin melkein kotona ja mietin, että ompa erikoisia pilviä... eikun... nehän on revontulia. Näkyvät vaan vähän laihanlaisesti tässä valosaasteessa. Ja se oli pieni hetki vain. 

Tänään repäisin, kun alkaa vihdoin tuo kunto vastaamaan lihaksia ja menin salille. Duunikaveri on lupautunut katsomaan tekemisiäni siellä. Ajattelin, että jee tällainen kiva pikku lihaskunto setti. Se oli kaikkea muuta. Etureisien jälkeen olin jo valmis konttaamaan karkuun :D Ja se oli kuulemma vasta lämmittely. Sitten oli vuorossa jalkaprässi. Voi elämä sitä tuskaa. Taas olin valmis pakenemaan paikalta, vaan kun ei. Vielä oli takareidet ja pohkeet ohjelmassa. Tästä olisi pitänyt saada kuvia. Ei vain tullut niissä tuskissa mieleenkään. Pitää koittaa muistaa ensi kerralla. 

Olisi vielä uiminen tälle perjantaille ja ehkä pääsen tänään sen verran aikaisemmin altaaseen, että saan läpsyteltyä sen 2 km vihdoinkin. Huomenna sitten katselemaan moottoripyöriä messuille. Jipii :) kohta onkin sitten kesä, kun messut on ensimmäinen kevään merkki :D

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikko 4

Nyt tuntuu siltä, että en jaksa enää edes kävellä ja oikeasti vähän vaikeaa on. Ollut siis tehokasta treeniä. Eihän nämä määrät kuulosta hurjilta, mutta edelleen kyseessä olen minä, joka on ollut aina melko pienellä treenimäärällä. Viimeksi taisin puhua kahdeksasta tunnista, mutta huomasinkin, että se olikin yhdeksän tuntia. Ensi viikolla olisi sitten kymmenen tuntia. Vähän pelottaa kieltämättä...

Lyhyestä virsi kaunis, kun on vähän väsy, aivot ei toimi ja toiveissa olisi päästä ajoissa nukkumaankin saunan jälkeen. Tiistaina oli siis perus venyttely ja sitten uin 1650 m. Olisin ehtinyt kerrankin uimaan enemmänkin, mutta jäin taas suustani kiinni :D Jännitti myös vähän mennä altaaseen wattbike kisoista saamani damagen kanssa... Ei siitä sen enempää, mutta kannattaa tosiaan olla hyvä satula. Jatkossa en polje ilman omaa ISM:ni.

Keskiviikkona en uskaltanut mennä vieläkään tanssimaan jumisen yläselkäni kanssa. Se mokoma kiukuttelee vieläkin. Mutta pyörittelin wattbikella puolitoista tuntia ja vähän vetojakin tuli kiskottua. Keksin yhden hyvän puolen taas pyörästä. Tarpeeksi isolla vastuksella kiskoessa se tuulettaa samalla. Eli trainerissa täysillä vastuksilla luukut auki ilmavastuksesta niin kävi sellainen huju, että paita lepatti päällä :D Sitten piti käydä vielä juoksemassa vartti. Ulkona oli -17 ja tuntui, että silmämunat jäätyy päähän. Hyh kamala tunne. 

Torstaina oli lepopäivä, mutta sen vietin seisomalla Contact Forumilla kaapelitehtaalla seitsemän tuntia ja keräsin sopivia harjottelija ehdokkaita meille duuniin. Jalat olivat VÄHÄN soseena. Onneksi oli kompressiosäärystimet, niin eivät sentään turvonneet muodottomiksi. Sitten näin ystävääni pitkästä aikaa. Testasin myös miten stadista pääsee bussilla Nurmijärvelle. Ihmettelin siinä vain miksi en ole aikaisemmin hyödyntänyt mokomaa. Alle 35 min ja 8,20 €. Voisi melkein ottaa tavaksi.

Perjantaina sain teräsmiehen taas mukaani uimaan katsomaan räpiköimistäni. Sain uitua peräti 1800 m. Jes alkaa vauhti paranemaan selvästi.

Löysää loppuverraa
Lauantaina oli vaihteeksi juoksua ja pakkanenkin putosi vihdoin alle -10. Täydellisempää ajoitusta ei voinut ollakaan, koska piti juosta 70 min ja olisin kuollut yhtään kylmemmässä. Kaikesta rasvaamisesta huolimatta laikukkaalle naamalleni naurettiin, kun pääsin kotiin. Minua se ei tosin naurattanut yhtään, koska posket paleltui. Odotan vaan, kun iho alkaa kuplimaan.

Valoisaa
Sitten oli vähän kevyttä pyörittelyä vuorossa. Piti vaan kaivaa pyörä vaatevuoren alta... Vaikka olin vannonut itsekseni, että siitä ei tule mitään vaatetelinettä. Nyt tuo koko läjä on kyllä siivottu pois *köh köh*.

Tuolilla olevat rytkyt olivat pyörän päällä
Tänään oli viikon kovin rykäisy. 2½ h pk hinkkausta pyörällä ja 20 min juoksua päälle. Onneksi on nyt tuo tietokone tuossa, että pystyin katsomaan animea koko tuon ajan. Olisi kyllä muuten lähtenyt järki. Eikä taida 1½ l urheilujuomaa olla ihan tarpeeksi noin pitkälle ajalle. Vähän janottaa edelleen. No pikku hiljaa tässä oppii kaikkea.

Huomenna lepoa ja vihdoinkin hierontaan! Kaksi viikkoa on tuntunut tuskallisen pitkältä ajalta tämän yläselän kanssa. Selkä ei ole enää niin kipeä, mutta pää on sen sijaan. Jännityspäänsärky ei paljon häviä migreenille ärsyttävyydessään. Toivottavasti voimat riittää kaikkeen ensiviikollakin. Se mikä kannustaa on selvästi parantunut kunto. Ihan uskomattoman hienoa!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Vuosi sitten

Niin mitä tapahtuikaan vuosi sitten. En oikein tiedä mikä minuun silloin iski, kun päätin alkaa kirjoittamaan tätä blogia. Yksi syy oli varmaan se, että olin havainnu töissä miten suuria ongelmia minulla on tekstin tuottamisessa. Sen takia myös inssityöni oli jäänyt junnaamaan paikoilleen. Bloggari ystäväni kannustamana keräsin rohkeuteni ja aloin kirjoittamaan. 

Alkuun en kirjoittanut omalla nimelläni, mutta sitten totesin sen vähän työlääksi, kun piti miettiä mitä kuviakin voin julkaista jne. Sitten mietin mikä minua kiinnostaa toisten blogeissa. Luen itse ainakin mielelläni sellaisia blogeja, joista tulee sellainen tuttavallinen fiilis kirjoittajan kanssa. Siinä vaiheessa päätin, että turha salamyhkäisyys saa jäädä. Onhan se lukijallekin varmasti mukavampaa, jos pystyy vähän samaistumaan kirjoittajan fiiliksiin ja kokemuksiin. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta tässä omani.

Vuodessa on tapahtunut ja muuttunut paljon. Oma suhtautumiseni urheiluun varmaan kaiken päällimmäisenä. Vuosi sitten oli vaikea lähteä haastamaan itseään sinne epämukavuusalueelle, missä henki ei kulje kunnolla ja lihaksiin sattuu. Nyt se on aika itsestään selvyys :D Myös ulkomuotoni on muuttunut takaisin siihen suuntaan mitä se oli joskus kymmenen vuotta sitten. Eli lihakset alkavat taas palaamaan.

Vuosi sitten aloitin myös HyPyssä ja triathlonkoulussa. Olen saanut tutustua kymmeniin mahtaviin ihmisiin ja saanut uusia ystäviäkin. Jälkimmäinen ei ole ollut minulle kovin helppoa koulukiusattuna ja vähän muutenkin erilaisena nuorena. Olen vähän arka ihmisten suhteen. Ehkä tämä yhteinen mielenkiinnon kohde on auttanut tutustumisessa ja luottamisessa toisiin.

Laji on imaissut sen verran tehokkaasti mukanaan, että vuodessa on kertynyt kaikenlaista välinettäkin. Märkäpuku, toiset juoksukengät, tt-pyörä jne. Muutaman kerran tuli mietittyä alkuun mitä kaikkea muuta olisi saanut sillä rahalla, jonka upotin välineisiin. Parit Thaimaan matkat ainakin, mutta olisinko niin onnellinen kuin nyt olen, jos olisin käyttänyt rahat matkustamiseen? En usko. Olen oikeasti paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Olen iloinen, jaksan asioita paremmin ja ennen kaikkea olen motivoitunut.

Lukijaksenikin on ilmoittautunut peräti 22 ihmistä vuodessa. Muitankin varmasti on, mutta tuo on ainakin virallista. Kiitos kaikille, jotka jaksatte lukea höpinöitäni. Laatu varmasti paranee ajan kanssa, kun opin kirjoittamaan joka kerta paremmin. Tälle vuodelle tulee varmasti jänniä ja mielenkiintoisia juttuja, ehkä muustakin kun pelkästä treenaamisesta, mutta en pahemmin suunnittele mitä kirjoitan niin en voi luvata mitään :D 

Ensi kesää odotan innoissani ja tarkoituksena on osallistua kolmeen perusmatkaan ja SM-sprinttiin. Sprinttiin menen ikäsarjaani, koska yleisessä saa peesata enkä omista maantiepyörää. Lisäksi olen peesaamista vastaan tässä lajissa niin vahvasti, että en osallistu peesivapaisiin sarjoihin enää. Se on varma. Kaiken tämän pulppuilun sai varmaan aikaiseksi lepopäivä. Muistakaa pitää sellaisia.

Kaunista, mutta niin kylmää
 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kolmas viikko paketissa

Tämä olikin sitten se kevyempi viikko eli vain viisi tuntia varsinaista treeniä. Niskakin alkaa osoittamaan toipumisen merkkejä vihdoin. Teräsmiehen pitänyt hieroa sitä parina iltana tiikerirasvan kera, että sen on saanut vähän luovuttamaan jumitustaan. Ei se vieläkään hyvä ole, mutta edes vähän parempi. Ja ensi viikolla olisi taas kahdeksan tuntia treeniä.

Perjantaina olin ihan törkeän väsynyt, mutta olin päättänyt mennä uimaan, koska tiistaina piti jättää väliin niskan takia. Lähti vähän nihkeästi liikkeelle. Teräsmies oli taas mukana ja sanoi, että on vähän heikon oloista. Tekniikan jälkeen alkoi taas sujumaan vähän paremmin. Taisi vaan kestää väsyneenä vähän kauemmin, että lähti käyntiin. 1600 m sain polskittua ja sitten oli kello taas sen verran, että piti lähteä kiireesti.

Eilen oli ne loistavat wattbike kisat ja korvasin niillä 45 min juoksun, jossa olisi ollut vetoja. Eiköhän tuosta kisasta saanut ihan hyvän vastaavan treenin :D Kunto on parantunut huomattavasti ja sen huomasi siitä, että toivuin paremmin kisasta. Yleensä olen saanut tuollaisista pidemmistä maksimisykkeisistä seteistä migreenin, mutta nyt ei tullut.

Tänään siivoamisen päälle tyyppasin "oman" wattbikeni. Poljin 1½ h treenin sillä ja katselin samalla animea. Ai että. Kyllä nyt kelpaa. Ei tullut edes kauhean kuuma. Meillä lämmitetään tästä lähtien yläkertaa wattbikella :D Pitihän se sitten kytkeä tietysti tietokoneeseenkin, että näki sitä dataa ja vaikka mitä.

Siinä sitä nyt säädetään

Ensin vähän dataa sitten animea
Pyöräilyn päälle oli vielä ohjelmassa juoksua 30 min. Olin ajatellut ensin, että lähden salille polkemaan ja juoksemaan matolle. Sitten päätin, että prkl eihän tässä nyt missään pumpulissa olla kasvettu ja pitäähän sitä nyt omaa pyörääkin kokeilla. No siinä sitten vaihdoin kaikki kuivaan kalsareita myöten ja vedin päälleni teknisen- ja lämpökerraston ja siihen vielä kaiken kestävä hiihtopuku päälle. Tuulenpitävä pipo, hanskat ja buffi. Naamariin Sebamedin ulkoiluvoidetta, jossa on manteli ja avokadoöljyä eikä lainkaan vettä. Kunnon laardia siis. Säärystimet vielä ja luotin Mizunoihini. Alkuun mietin, että pitäisikö olla paksummat sukat, mutta hyvin pärjäsin ihan perus urheilusukilla. Pakkasta oli sillä hetkellä vaivaiset -16 astetta.

Valmiina jäätymään
Ei tullut lenkillä mitenkään erityisen kylmä, mutta hengittäminen oli vaikeaa. Se ei yllättänyt, koska minulla on ollut vaikeuksia selvitä edes autoon ja autosta sisälle ilman että alkaa ahdistamaan. Tulee sellainen olo, että ihan sama miten paljon hengittää niin tuntuu, että ei saa tarpeeksi ilmaa. Sitten on vähän sellainen pyörryttävä olo. Se mikä yllätti lenkillä oli kello, koska viime talvena oli vielä Suunnon M5 ja se kuoli jo pikku pakkasella. Sigma porskutti koko matkan.
Nyt vielä vähän tortillaa iltapalaksi ja nukkumaan.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Wattbike SM 10 km ja yllätys

Tänään oli taas sitä itsensä kiduttamisen parhautta. Esport fitness centerissä oli wattbiken 10 km SM-kisat. Tilat oli mainiot ja väkeäkin oli paikalla ihan kivasti.

Oma startti oli 15:35 eli viisi minuuttia aikaisemmin jopa kuin aikataulussa oli. Olin sitä ennen ehtinyt lämmittelemään 30 min jo siinä kaikessa rauhassa. Fiilis oli hyvä. Ei ollut ihan niin hyvä kisan jälkeen, mutta silloin tietää ainakin tehneen parhaansa. Oli ihana nähdä kaikkia tyyppejä mm. Anne, Hanne, Päivi, Sini ja kaikkia muita, jotka ovat käyneet tutuiksi näiden kisojen myötä. Alla muutama kuva kisastani.







Sykkeiden vilkuilua, mutta turhaan. Näytti jotain ihan omiaan.
Lukemat

Vähän huono kuva lukemista mutta aika oli 16:14:15, keskiteho 200 W, keskikadenssi 99 ja 37km/h keskinopeus. Ei huono. Olen varsin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Sykkeitä en valitettavasti saanut, kun oli niin paljon häiriöö ilmassa. Pyöräkin näytti jotain yli 200 sykkeitä :D ei ollut kyllä omani ja toivottavasti ei kenenkään muun, koska olisi ollut aika paha rytmihäiriö...

Sitten siihen päivän yllättäjään. Olen alkanut kaipaamaan kovasti omaa ISMn satulaa wattipyöräillessä. Tänään yksi sellainen syy hyökkäsi taas esiin... Toosa nilellä niillä normi satuloilla niin voin kertoa, että ikävä oli iso. No meinasin ensin ostaa pelkän satulatolpan, mutta sen hinta vähän hämmästytti. Sitten kisan jälkeen tuli niin hyvä tarjous, että se lähti sitten koko pyörä kotiin :D Se siis tuli vuokralle. Eli nyt on oma satula ja tolppakin ;)

Hyvää nimipäivää mulle!
 

torstai 16. tammikuuta 2014

Läski meni taas fustraan

Tämä viikko on mennyt vähän niskaa varoessa. Tiistaina menin duunilääkärille ja sain 800 buranaa, panacodia ja sirdaludia. Niillä pitäisi lähteä ja sitten ensi kerralla hieronnassa katsotaan vähän uudelleen tätä tilannetta. En myöskään mennyt uimaan tiistaina. Ajattelin vaan nukkua pikku päikkärit ennen venyttelyä, jonka halusin mennä vetämään. Nukuinkin sitten yli kaksi tuntia, kunnes teräsmies tuli herättämään "Et varmaan oo menossa?". Olin aivan kujalla mihin minun olisi pitänyt mennä. En tiennyt muutenkaan mistään mitään siinä vaiheessa. Pari kertaa katsoin kelloakin ja sitten vasta sain kysyttyä "Niin mihin mun pitäs mennä?". Tuli aika vauhdikas lähtö, mutta ehdin ja oli ihan hyvää venymistä.

Eilen keskiviikkona niska tuntui ihan hyvältä ja menin pyöräilemääm tunniksi wattbikella. Olin vain unohtanut, että triathlonkoulu alkoi spinnillä seitsemältä salilla. Olin ihan kauhuissani, että en voisi ajaa wattbikella. Nooh pientä keskustelua se vaati, että sain trainerin itselleni tunniksi :D Ja sitten siitä loppui vielä akku... Laturi löytyi melko nopeasti onneksi ja pääsin jatkamaan. Tajusin siinä polkiessa varmaan miksi hartiani on tässä kunnossa missä se nyt on eli todella jumissa. Se pahuksen näyttö siinä wattbikessa... Olen selvästi tuijottanut sitä ihan liikaa. Ei siis ihme, että on vähän jumissa. Eihän sitä ajeta oikeastikaan niin. Pitääkin jatkossa kiinnittää vähän enemmän huomiota siihen pään asentoon. Muutenkin.

Tänään alkoi taas fustra. Heinäkuussa olen viimeksi käynyt vääntämässä sitä. Oli kyllä taas aikakin. Oli sen verran tullut taas vikaa asentoon. Taitaa vähän lonkankoukistajatkin vaatia aktiivisempaa venytystä, koska tuntuivat vaikuttavan vahvasti siihen, että vetää alaselkää notkolle, mikä on taas todella paha sille. 

Tehtiin myös heti alkuun kehonkoostumusmittaus. Tulos oli vähän masentava. Kaikesta treenamisesta huolimatta massaa eli tässä tapauksessa läskiä on tullut lisää. Mietin mitän hittoa?! Miten voi olla mahdollista, koska en edes syö mitenkään kauhen paljon, enkä syö herkkuja juuri ollenkaan. Onneksi on vasta kolmas viikko menossa, että saa tuon poiskin ja lihakset takaisin.

No ei pidä masentua tästä vaan katsoa vähän syömisiään tarkemmin ja eteen päin. Huomenna uimaan ja lauantaina wattbiken 10 km kisat. Aika huippua nähdä taas kaikkia kivoja tyyppejä siellä ja kisata. Kannattaa tulla katsomaan jos ei vielä uskaltaudu itse kisaan :) Tähänkään ei tullut kuvia, kun ei niitä ole oikeen tullut otettua... Tahtoo vähän unohtua tuossa pimeydessä ja kiireessä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Omien rajojen etsimistä + Omegawave

Selvisin ensimmäisestä kovemmasta viikosta. Hyvä juttu, mutta viime viikkokin on vielä kevyt viikko, kun miettii asiaa muutaman viikon kuluttua. Kaikki on suhteellista. Tässä täytyy nyt mennä viikko kerrallaan eikä miettiä sen kummemmin. Itse asiassa päivä kerrallaan, koska jos miettii miten paljon pitää tehdä niin alkaa ahdistamaan. Ainakin itselleni käy näin. Nyt on onneksi kevyempi viikko ja treeniä vain viisi tuntia. Kuulostaa normaalimmalta minulle.

Perjantaina oli Hypyn kauden 2014 avaus ja 2013 menestyneiden palkitseminen. Lapset olivat niin suloisia, kun saivat palkintoja. Ai että niitä ilmeitä, kun jännitti ihan hirveästi mennessä ja sitten se haltioitunut ilme, kun oli saanut pokaalin :D Itsekin sain lahjakortin HyPy cupista. Tämän jälkeen kävin pyristelemässä vielä 1700 m altaassa. Myös jotain outoa ilmaantui niskaan/hartioihin siinä illan aikana.

Me happy
Se iltainen outous niskassa konkretisoitui sitten aamulla. Pää ei meinannut enää kääntyä, kun sattui lapojen väliin. Nooh buranaa ja tiikerirasvaa, että pääsi kauppaan ja polkemaan wattbikella tunnin. Vitutti ihan suoraan sanottuna. Olin melko pahalla tuulella.

Ja talvikin tuli :(
Sunnuntaina kipu oli vaihtanut puolta. Taas buranaa ja tiikerirasvaa, että pääsin polkemaan 2 h 15 min ja juoksua 20 min. Olo ja fiilis olivat kuitenkin suorastaan loistavat vaikkakin näki kyllä naamasta, että olin todella uupunut setin jälkeen.

Naama harmaana
Ja tästä päästään taas omegawaveen. Suurin ero minkä huomasin ja uskon vaikuttaneen oloon oli stressitaso. Lauantain lukema oli kolme ja sunnuntain yksi. Kakkonen on sellainen normaali, ainakin viikolla, mutta näemmä se hyvä fiilis tarttee sen ykkösen.

Omegawave on itselleni ainakin siinä mielessä aika ehdoton, kun en edelleenkään tiedä oikein omia rajojani. Tarkoitan lähinnä sitä, että kuinka paljon kroppani nykyään kestää treenaamista. Varmasti enemmän kuin vuosi sitten, mutta en halua, että menee sitten ylikään niin kuin kesällä kävi. Alla vähän tämän aamun lukemista kuvia. Täytyy vähän selvittää tuossa aerobisessa valmiudessa tapahtunutta pudotusta.

Aerobinen ja anaerobinen valmius (hämmentävä droppi 126 -> 17)
Leposyke ja päivän valmiustaso

Palautuminen ja stressitaso. Lauantai näkyy pompsahduksena.

Ja elimistön vastaanottavaisuus
Mutta kaikista näistä hyvistä lukemista huolimatta, tänä aamuna niska oli sitten edelleen harvinaisen kipeä. Pää ei kääntynyt enää sitä vähääkään oikealle ja olo oli kuin 2009, kun nikama oli pois paikoiltaan. Buranaa ja tiikeriä taas ja töihin. Autolla ajaminen oli kohtuu haastavaa ainakin silloin, kun piti katsoa oikealle. Töissä tönötin menemään. Onneksi sattui hieronta juuri tälle päivälle. Hierojani katsoi yläselkääni ja totesi tuon mikähä-se-nyt-oli lihaksen tulehtuneeksi oikealla puolella. Siinä oli jo turvotusta havaittavissa. Lisää kylmägeeliä vaan. Sitten rääkättiin alaselkää taas mikä osoitti jo elämän merkkejä. Olikohan se oikean pakaralihaksen kiinnityskohta, joka oli kasvattanut aika moisen muhkuran. Sen hävittäminen sattui. Pohkeet olivat hyvä, kiitos kompressiosäärystimien, mutta takareidet ja kalvot eivät.

Nyt olen vetäissyt vähän tukevamman särkylääkesatsin ja nukkumaan mennessä vähän lisää. Aamulla katson pitääkö lähteä lääkäriin. Kävin kyllä kääntymässä jo terveyskeskuksessa, mutta siellä oli niin armoton jono ja itselläni väsy ja nälkä, että päätin antaa olla tältä päivältä. Huominen uinti pitää siirtää perjantaille, mutta venyttelyn käyn pitämässä. Pitää vaan vähän varoa tekemisiään. Keskiviikon tanssituntikin voi olla vähän kyseenalainen. Oi voi, mutta tällaista tällä kertaa.

torstai 9. tammikuuta 2014

Treeniviikko puolessa välissä

Nyt on kyllä sellainen hetki, kun tuntuu, että miten jaksan vielä kolme päivää. Tällaiselle laiskan pulskealle tyypille kuin minä, tämä tuntuu kamalalta raatamiselta. Kotona ehtii käydä kääntymässä ja sitten treenin jälkeen suihkun kautta nukkumaan. Pitäisi nukkuakin enemmän olen niin väsynyt. Teräsmies juuri muistutti päikkäreistä... Olishan ne kivat, jos vaan ehtis nekin johonkin väliin saamaan. Onneksi huomenna on jo perjantai.

Maanantain lepäilin ja hääräilin kaikkia kotihommia. Huomasin vain olevani ylienerginen ja leivoin jopa sämpylöitä. Todella harvinaista toimintaa minulta :D Harmi, että se energia on jo kulutettu, joka oli maanantaina. Mutta yksi ikävä asia kävi maanantaina. Ei kovin paha, mutta riesa kuitenkin. Ilmeisesti kirottu japanilainen kokkiveitsi kävi jo toisen kerran kimppuuni. Keväällä se putosi magneetista peukalooni ja nyt se sitten hyökkäsi etusormen kimppuun kun meinasin leikata sipulia. Ehdin jo miettiä silloin voinko mennä uimaan tiistaina!? 

Haavan tukkiminen alkoi suihkutettavalla laastarilla ja jonkinlaisella veden kestävällä laastarilla. No laastari petti altaassa jo ensimmäisen 10 min aikana, mutta suihkutettava laastari kesti koko ajan. En saanut vieläkään uitua 2 km, kun aika loppui taas kesken... Nooh tekniikka hidastaa muutenkin niin hidasta uintiani. 1600 m sain sätkittyä ennen kuin piti lähteä kiireesti. Treeniin sisältyi mm. 4x25 m täysiä, joka oli aika rankka elämys, mutta hyödyllinen. 

Tästä kädet vaan maahan
Keskiviikkona oli sitten tunnin juoksu edessä. Totesin sen tunnin aikana, että taitaa juoksumatolla juokseminen voittaa tylsyydessään jopa sen wattbikella hinkuttamisen... Sitkeästi juoksin koko tunnin ja sitten syöksyin tanssitunnille. Siellä tehtiin yksi varsin mielenkiintoinen liike. Invertin kautta käsilläseisontaan ja siitä kaaduttiin siltaan. Voi ristus, kun säikähin siinä vaiheessa, kun päästin toisenkin jalan irti tangosta ja pääsin siltaan (opettaja avusti tietty!). Selästä kuului sellainen narskahdust, että ajattelin sen menneen nyt poikki :D Silmissä pimeni ihan pieneksi hetkeksi, mutta sen jälkeen olikin ihan hyvä olo ja varpaatkin vielä liikkui. Nousin ylös ja olin aivan hämmästynyt "mikäs tämä tällainen ryhti on?!". Taisi olla vain vähän lapojen väli vähän jumissa. Täytyy tehdä kyseinen liike useammin ;)

Kattokaa ny jäin henkiin
Tänään kävin sotkemassa wattbikella 1½ h ja 5x15 s vetoja. Umpf vähän hapetti sen jälkeen. Oli ihan sellainen olo vetojen jälkeen että tipun kyydistä.

Raadantaa
Huomenna olisi HyPyn kauden vaihtajaiset ja sen jälkeen taas yrittämään 2 km uimalla. Odotan kyllä mielenkiinnolla mitä Omegawave näyttää aamulla, että mätsääkö olo ja lukemat. Jos se näyttää, että olen ihan hyvässä vedossa, vaikka tuntuu ihan nollalta, olen ihmeissäni.

Niin ja hei, jos yhtään mietityttää pitäisikö koittaa triathlonia ensi kesänä, mutta vähän jännää ja epäilyttää omat skillit ja asuu näillä hoodeilla suosittelen vahvasti osallistumaan HyPyn triathlonkouluun. Itsehän aloitin sillä viimevuoden ja kyllä kannatti! Teräsmieskin on lupautunut pitämään uintitreenejä tänä vuonna ;)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Hyvinhän se meni

Ensimmäinen viikko taputeltu. Seitsemän tuntia kuulosti alkuun aika kauhealta määrältä, kun ei ole sellaiseen tottunut. Tietysti riippuu treenien tehoista ja miten saa nukuttua ja vähän kaikesta miten jaksaa treenata. Vuosi sitten tämä viikko olisi ollut jo ihan killeri yksistään sen takia, että en osannut uida kunnolla. Kyllä se kaksi kilometria uintia edelleen on haastavaa, mutta ei enää mahdotonta.

Ekan viikon setti
 Torstaina Omegaveivi näytti vihreää valoa ja menin polkemaan 1½h pyöräilyn wattbikella. Se oli ihan jees. I ja II alueella pyörittelyä. On se silti vaan niin tylsää... Ulkona tuo aika olisi mennyt ihan heittämällä. Tätyy vaan kestää.

Perjantaina oli edessä harvinaisen kova, itselle siis, koitos eli 2 km uinti. Se jäi 100 m vajaaksi, koska olen vain niin hidas. 300 m tekniikka kikkailuakin vei oman aikansa ja 1 km pullarilla ihan hyvää vauhtia itselleni. En kehdannut enää venyttää viisi yli kymmenen vaan lopetin. Siivojienkin pitää päästä joskus kotiin. Pitää aloittaa ensi kerralla viisi minuuttia aikaisemmin niin ehdin uida sen viimeisenkin satasen.

Lauantai meni sitten ihan rötvätessä. Tänään kävin polkemassa pari tuntia wattbikella ja juoksin päälle 20 min. Taisin onnistua juomaankin edes lähes tarpeeksi. Nestettyäminen on ollut aina vähän ongelma, kun ei tahdo imeytyä. Olen liian kuiva tyyppi. Olenkin koittanut juoda töissäkin enemmän, että elimistö tottuisi hyödyntämään saamansa nesteen.

Aivan jäätävä hiki
Kaikki on ollut PKta, että ei ole tullut vedettyä verenmaku suussa, niin kuin minulle on vähän liian tyypillistä. Todella hyvää treeniä siis tällainen vaihteeksi. Pysyy homma miellyttävänä.

Yksi tyhjä ja melkein tyhjä toinen pullo
Ensi viikko on sitten vähän rankempi. Silloin olisi tarkoitus rypistää jo peräti 8 h. Taas hurjaa itsensä ylittämistä.

MA: lepo
TI: Venyttely + 2 km uinti (nyt menee koko matka!)
KE: Juoksu 1h + tankotanssi
TO: Pyöräily 1½ h
PE: Uinti 2 km
LA: Pyöräily 1 h
SU: Pyöräily 2 h 15 min  + juoksu 20 min

Paljon on kaikkea, mutta onneksi huomenna saa vielä nukkua :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Juosten uuteen vuoteen

Vanha vuosi meni ja uusi alkoi. En tehnyt mitään lupauksia, koska tavoitteet on jo asetettu ja ne on enemmän kisa/kesä riippuvaisia. Treenata siis pitää joka tapauksessa, jos haluaa jonkinlaista parannusta saada aikoihinsa.

Hyvää uutta vuotta
 Tämä vuosi aloitettiin lihaskuntoilulla ja juoksulla. Lihaskuntoilulla sai hyvän hien pintaan. Teen sellaisia liikkeitä, että voin tehdä ne kotona. Tässä tanko/vaate/tietokonehuoneessa tulee vain vähän kuuma... 

Hiki
Sellainen ropellin voisi olla aika kiva puhaltamaan tuohon viereen. Hikoilun jälkeen oli sitten hyvä lähteä juoksemaan vetoja. Kävelin ensin 20 min, koska muuten sykkeeni karkaavat heti, ja sitten hölköttelin toiset 20 min ennen kuin tempaisin 5 x ~80 m. Sen jälkeen hölköttelin kotiin. Aikaa meni tunti ja matkaa 6,5 km. Jäi aika hyvä fiilis. Sain pidettyä itseni nipussa vetojen aikana eikä askel pudonnut kantapäälle. Toisen vai kolmannen lopussa vähän repsahti, mutta keräsin itseni sitten, eikä sitä vahinkoa päässyt enää käymään.

Kylmää märkää ja pimeetä
Itselleni on hyvin tärkeää, että juoksussa askellus ei mene kantapäälle. Jos näin käy niin se alkaa rasittamaan alaselkääni liikaa ja sitten tulee joka paikka kipeäksi. Eilinen hieronta tuntui kyllä edelleen alaselässä. Vaadin kunnon alaselän käsittelyä, koska se on kaiken kivun ja vaivan juurisyy. Hullulta kuulostaa, mutta tuntuu että päänsärkynikin juontavat juurensa sinne. Ei ollut hierojani kuulemma koskaan käyttänyt tuntia kenenkään alaselkään. Kysyinkin, että alkaako tekeminen loppumaan :D Ei kuulemma. Ristiluun päältä on nyt ihan kosketus arka. Ei se mitään, koska se ansaitsi sen.

Maanantaina kävin tosiaan uimassa sen 1.5 km. Sain sen uitua vaikka välillä tuntui, että se ei lopu ikinä. Kyllä siinä tuli kaikkea tekniikka kikkailuakin tehtyä ja sain teräsmiehenkin matkaani katsomaan vähän miten se menee. Kuulemma ihan hyvin ja käsivetoni ovat aika priimat. Ihanaa! 

Ja sitten Omegaveiviin. iPhonen kanssa ollut lieviä onglemia siihen yhdistämisen kanssa... Kolmatta päivää kyseinen iVehje kokeilussa eikä ole ainakaan vielä vakuuttanut minua. Sori omenan rakastajat :D En ole vielä ainakaan keksinyt siitä sitä juttua, mikä siitä tekeen niin erityisen hyvän. Viikon vielä sitkuttelen sen kanssa sitten palaan onnellisena Nokian pariin.

Se siitä omena avautumisesta, mutta heti helpotti. Omegawave on antanut itselleni ainakin todella hyvä sykealueet, minkä takia päädyin tänään kävelemään 20 min. Toiset 20 min piti koittaa juosta kakkos alueella ja vedot nelosella. Keskisyke oli koko hommasta 142 eli taisin onnistua.

Sykealueet
En oikein tiedä miten omaan niin herkän oloisen sykkeen. Tuntuu, että se pompsahtaa "liian" korkealle turhankin helposti. Ja seuraavallakin tasolla juokseminen on sellaista lönköttelyä. Mistä lie johtuu, että on sellaiset sykkeet. Huonosta kunnosta varmaan...

How I feel
Otin vaan tuon yleiskatsauksen tuohon, mutta jokaisesta on erikseen käppyräkin. Leposyke oli päässyt vähän korkeaksi vitutuskäyrän noustessa, kun taistelin iFöönin ja yhdistämisen kanssa TAAS. Eilen jäi mittaamatta, kun piti päästä töihinkin.

Saa reenaa :D
Olin siis todella hyvässä tikissä tämän päivän haasteisiin. Huomenna jatkuu taas pyöräilyn merkeissä, jos omegawave antaa luvan ;)