tiistai 26. helmikuuta 2013

Saksassa poukkoilua

Päädyin tänne työmatkan puitteissa, koulutusta, mutta ei se mitään vaikka vähän normi treenaamista haittaakin. Vähän vähemmän lumista käydä juoksemassa, vaikka paljon lämpimämpää ei kuitenkaan ole. Paljon muuta tule sitten tehtyäkään, koska hotellissa ei ole kuntosalia ym ja koulutus on 9-17. Kollegani etsivät kylläkin läheltä kuntosalin ja maksoivat viikosta vain 15€, mutta itse ajattelin tehdä vähän erilaisen puolitoista viikkoisen. Vaihtelu virkistää kuulemma.

Eilen kävin tosiaan kokeilemassa miltä juokseminen tuntuu täällä. Pimeää kuin tontun peessä, mutta yllättävän hyvää kävelytietä riitti valitsemaani suuntaan 3km sitten käännyin takaisin ja juoksin vähän hotellista ohi toiseen suuntaan. Reittini kulki siis kaupungista pois päin, jonkin isomman tien viertä. Yhteensä matkaa kertyi 7km.

Säästä sen verran, että oli asteen kaksi lämmintä ja kylmä tuuli. Voisin melkein sanoa, että viikko sitten oli mukavampaa juosta lumimyräkässä... Ja juoksu kulki tahmeammin kuin viikko sitten. Vaikea kuvitella, koska juoksin sentään melkein kuivalla asfaltilla ja viikko sitten hangessa.

Jaloissa painoi varmaan vielä lauantai spinni, jossa vedettiin kaksi kertaa maksimit. Ensin istualtaan polkien ja sitten seisaaltaan. Hetken luulin jo kuolevani siellä se oli niin kamalaa. Keuhkot ja reidet huutivat armoa. Ehkä kuukauden päästä paremmalla menestyksellä.

Laitan joitan kuvia jossain vaiheessa, jos saan otettua mitään järkevää, koska otan kuvat puhelimellani. Kohta syömään "lentokoneeseen".

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

En mä nyt hullu ole!

  Ja naurua olisi ollut vastaus vuosi sitten, jos joku olisi sanonut minulle, että lähden lenkille tuuleen ja tuiskuun. No lähdin kuitenkin maanantaina, kun spinniä ei ollut. Alkuun mietin kyllä, että onko tässä mitään järkeä, alkaa vaan *ituttamaan kuitenkin. Juoksin tunnin ja matkaa kertyi jopa 8km. Syksyllä olin juossut tunnissa 7km, joten on se kunto kohonnut selvästi.  

Sää ei juoksemiseen ollut mitenkään ihanteellinen ja kävelytietkin olivat auraamatta. Siinä sitten taiteilin menemään 5-10cm lumihangessa ja välillä oli enemmänkin, kun aurat olivat heittäneet lumet autotieltä kävelytielle. Huomasin myös pienen ärsyttävän ominaisuuden kengissäni... Pohjassa kantapään alla on sellainen kolo johon lumi pääsi kertymään mukavasti jääpaakuksi. Onneksi oli avaimet mukana niin sai sitten niillä kaivettua sen paakun sieltä pois aina muutaman kilometrin välein.



Polvi alkoi aristamaan takaa taas loppumatkasta, tästä polvesta/reidestä on nyt tullu jatkuva päänvaiva. Havaitsin ottavani oikealla jalalla aavistuksen lyhyemmän askeleen, ja kun muutin asiaa alkoi tuntumaan mukavasti oikean lonkan lihaksissa. Tainnut olla aikamoista ontumista kävelykin.

Tänään kävin salilla töiden jälkeen ja kokeilin vähän uutta ja erilaista treeniä. Olen koko syksyn ja nyt tässä muutaman kerran tehnyt sellaista treeniä missä on aina jokin prosentuaalinen osuus maksimipainoista ja aika kokonaisvaltaista treeniä ollut. Vaihdoin sen enemmänkin kestävyyttä kuin voimaa kehittävään treeniin, koska reiteni alkavat oleen aavistuksen turhan massiiviset. Vaikutti aika hyvältä mm. 25 punnerusta, mutta 18. kohdalla loppui voimat, no loput seitsemän tehtiin kiukulla. Askelkyykkyjä, joista sivulle olevat toimivat tähän ongelmalliseen reiteen. Melkein kaaduin toisen kohdalla, kun ei meinanneet voimat riittää pitämään pystyssä.

Huomenna menen työpaikallani käyvälle urheiluhierojalle teippauttamaan tuon polven, että en ylitaita sitä koko aikaa ja no en tiedä mitä kaikkea. Sitten olisi illalla taas peukaloa kainaloon eli uintia. 

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Paranee paranee

Torstain uinnista jäi hyvä mieli, piti kirjoitta asiasta jo perjantaina, mutta oli niin väsynyt, että se vähän jäi. Peukalo kainaloon oli se avaintekijä millä sain oikean liikeradan ylävartalooni. Kuulostaa hämärältä, mutta se toimii. 

En tiedä pitäisikö hankkia korvatulpat, koska säikyn kamalasti sitä, kun menee vettä korviin. Traumoja lapsuudesta, kun äitini oli aina raivottamassa "EI SAA MENNÄ VETTÄ KORVIIN! Ne tulehtuu vielä!" Se oli silloin ehkä totta, koska sairastin paljon korvatuleheduksia, mutta ei taida olla aivan niin vaarallista enää. Pitäisi nyt vaan oppia siitä pois, koska nostan päätäni uidessa niin paljon, että se pilaa asennon. Vaatii hirveitä ponnistuksia, että en välitä vedestä korvissani.

Polvi muistutti taas itsestään... Olen hetken ihmetellyt miksi vietän oikealle uidessani. Olin alkanut epäilemään taas oikeaa jalkaa ja se paljastuikin ilmiselväksi syylliseksi yhdessä potkuharjoituksessa. Olimme altaan syvässä päässä ja potkimme "seisaaltaan". Siinä vasta havaitsin millainen ruikuli oikea jalka on verrattuna vasempaan. Pitää varmaan alkaa kehittelemään uudenlaista salitreeniä, jotta saan sen surkastuneen lihaksen normaalille tasolle.

Eilen spinnissä poljettiin sitten puoli tuntia ilman satulaa. Myönnän, en uskaltanut ottaa satulaa itse pois jalan takia, mutta laskin sen ihan alas. Oli se aika raskas treeni. Jaloissa tuntunut tänään vähän, mutta enemmänkin ihan puhtaana väsymyksenä näyttäisi ilmenevän. Noh tänään on voinut sitten vaan siivota ja ottaa rennosti ihan hyvällä omallatunnolla. 

Huomenna ei ole spinniä hiihtoloman takia, niin pitää varmaan käydä juoksemassa pitkästä aikaa. Iltaisin en viitsi lähteä hiihtämään pimeään. En halua tehdä siitä yhtään sen epämiellytävämpää kuin se on. 

Nyt jos vähän nukkuisi, että jaksaa töissä.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ehkä se vielä siitä

Kävin tänään fysioterapeutilla polveni ja sen surkean surkastuneen lihaksen takia. Halusin kuulla onko sillä vielä toivoa vai joudunko tyytymään siihen mikä se on. 

Aloin vaan maanantaina spinnissä pohtimaan lihaksen kuntoa, koska se selvästi rajoitti polkemistani. Vasemmassa jalassa ei tuntunut pahemmin, mutta tämä kyseinen lihas oli aivan tulessa. Ei kuitenkaan sattunut polven taakse, mistä olin vielä sunnuntaina huolissani.

Mutta niin... Fysioterapeutti kehoitti kiinnitämään huomiota siihen miten mm. seison, koska oikea jalka ylitaittuu ja samalla polvi pääsee kääntymään sisäänpäin. Sanoi myös että voisin laittaa esim. teippiä polvitaipeeseen, jotta se muistuttaisi minua väärästä asennosta, koska samalla koko jalan asento kärsii. Myös erilaisia lonkan lihaksien vahvistamiseen vaikuttavia liikkeitä neuvoi, koska vaikutti vahvasti siltä, että nekin ovat päässeet kärsimään tästä virheasennosta. Fysioterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä tämä vielä tästä kuntoon saadaan. Voi onnea :)

Loppupäivän kiinnitin huomioni töissä siihen miten kävelin tai seisoin. Salilla muutaman kyykyn jälkeen huomasin kuinka väsynyt lihas jo oli. Alan tajuamaan vasta nyt kuinka olemattomassa kunnossa lihas on. Taitaa olla aikamoinen homma saada se samaan linjaan jalan muiden lihasten kanssa.

Koitin saada jonkinlaisen kuvan vähän havainnollistaakseni paremmin tätä "ongelmaa".


Kuvassa vasemmalla oleva jalka on nyt tämä kärsinyt. Itse ainakin huomaan eron parhaiten ehkä juuri polvista. Tiedä sitten miltä se näyttää muille... 

Huomenna on sitten taas uintia. Alkanut odottamaan sitäkin, koska se ei ole enää niin kamalan vaikeaa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Nyt se sitten alkoi...

Oikean jalan polvi on hivenen kärsinyt. Loukkasin sen lumilautaillessa aika tarkkaan kahdeksan vuotta sitten. Ei tapahtunut edes mitään varsin järisyttävää. Olin hypännyt, tullut alas ja laudan kantti(reuna) töksähti lumeen ja menin polvilleni. Käsittämätön kipu iski välittömästi, jonka takia melkein vintti pimeni. Olin aivan kauhuissani mitä tapahtui, menikö jalka poikki vai miksi sattuu niin paljon vaikka mitään ei näy. No pidin polvea hangessa hetken, vieläkään käsittämättä miksi siihen sattui niin paljon.

Jatkoin laskemista, kun ei mitään näkynyt. Alkoi tuntumaan, että kyllä siihen jotain kävi. Bussissa kotimatkalla se alkoi kerämään nestettä sitten ihan huolella. Aamulla odotti järkytys, kun heräsin. Polvi oli tuplaantunut ja se oli MUSTA. Mustelma oli kahden kämmenen kokoinen ja se oli sisäreiden puoleen väliin asti. 

Raahauduin terveyskeskukseen, oikealla jalalla ei tosiaan kävelty kunnolla. Polvi kuvattiin ja tutkittiin, mutta ei siitä löytynyt mitään. Kolme kuukautta kärsin sen kanssa, sitten menin yksityiselle urheilulääkärille. Magneettikuvasta todettiin hermo poikki ja luuruhje. Jos ei puolessa vuodessa lopeta särkemistä kannattaa mennä tähystykseen. No... Ei ole koskaan tullut mentyä, koska ei se enää särje. Mutta jos siihen osuu jokin niin sattuu niin että silmissä säkenöi. Johtuu varmaan siitä hermosta, vaikka ei siinä muuten tuntoa olekaan.

Kuvan punaisena näkyvä lihas on kärsinyt hermon katkeamisesta. Olen nyt saanut siihen vähän eloa, eli spinnitunnilla on ollu havaittavissa väsymistä kyseisessä lihaksessa ja lonkan päällä. Vaikuttaa melko isolla alueella yksi lihas tai ehkä ennemminkin sen vaikutus säteilee laajemmalle alueelle. Selän kanssakin ollut tämän takia ongelmia ja tästä juontaa juurensa oikean jalan supinaatio ja vasemman ylipronaatio, joista kerroin juoksukenkiäni käsittelevässä jutussa.
En tiedä mikä eilen oli spinnissä, mutta reidet meinasivat krampata ja sitten pohkeet. Kai se väsymys kostaa. Ja aamulla, kun nousin ylös, huomasin että oikean polven takaosa on aika omituisen tuntuinen juuri sisäreunasta. Siihen ei satu koko aikaa, mutta se on vähän ilkeän tuntuinen. Huomasin vaan käveleväni heti väärin, koska jalkaterän ulkosyrjä tuli kipeäksi ja pohje on ihan jumissa. Tuli siis jälleen en-tehnyt-mitään sunnuntai. No ei se tässä vaiheessa ole vielä niin vakavaa. Täytyy toivoa, että pääsen huomisen spinniin. 

Nyt vähän lisää kylmägeeliä, unta ja toivotaan parasta.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Vantaa triathlon 2012

Ja niin se päivä koitti. Lämmin päivä, vähän pilvinen, mutta muuten ihan ok. Jännitin sisuskaluni solmuun. Piti silti yrittää syödä jotain. Sitten piti muistaa ottaan mukaan kaikki tarpeellinen. Triathlon vaatetuksen kanssa arvoin jonkun aikaa, koska ei minulla ollut mitään järkevää, omasta mielestäni, ja halusin hoitaa homman kuitenkin "tyylipuhtaasti".

Kun pääsimme Kuusijärvelle, siellä oli jo todella paljon ihmisiä, vaikka olimme mielestämme ajoissa. Naisten kokeilusarjan lähtö oli 13:05. Jännitys hävisi jonnekin. Kiertelimme kojuja ja katselimme mitä kaikkea siellä oli myytävänä. Sattumalta osui silmiini Ironmanin naisten triathlonpuku -50%. Sovitin sitä ja se lähti siitä sitten mukaan. Olin vihdoin tyytyväinen pukeutumiseeni. Vaikka vähän arvelutti, että mikähän makkarankuori tuli nyt puettua päälle...

Siinä hieman alkunotkumista ennen lähtöä.
Ranta häämöttää jo, punainen pää keskellä kuvaa on minun.
Juoksu kohti pyöräilyyn vaihtoa alkoi. En muista vaihdosta mitään. Meinasi lähteä taju matkalla sinne.
Pyörä näkyvissä ja äkkiä kamat vaihtoon. Eli kengät jalkaan, kypärä päähän ja huikka pullosta.
Siitä lähti 14km polkeminen. 
Vastatuuli oli vähän ikävä tähän suuntaan polkiessa.
Juosta vielä pitäisi 2.5km. Ajatuskin tuntui jo pahalta. Toivoin vain, että homma olisi jo kohta ohi.
Vähän kuvan jälkeen oli juomapiste. Sinne kun pääsin oli hengitykseni mennyt jotenkin sekaisin. En saanut vedettyä henkeä kunnolla kuin sisäänpäin. Seisoin siinä juottopisteellä varmaan pari minuuttia, että sain hengitykseni tasaantumaan.
Ooo vihdoinkin se loppuu!
Jee mitalinkin sain...

Koko rypistykseen meni 1.01.15,9. Uinti 00:05:41, pyöräily 00:37:03 ja juoksu
00:18:33. Vaihdot on ajoissa mukana ja matkat 250m, 14km ja 2.5km. Olin tyytyväinen että sain homman noin tuntiin, mieheni ei uskonut siihen, mutta juoksu olisi voinut mennä vähän paremmin. Muuten olisi mennyt ihan hyvin, mutta se hengitys takkusi juostessa.

Noin tunnin kuluttua maaliintulosta tajusin vasta mitä olin oikeasti tehnyt. En voinut uskoa sitä todeksi. Henkilökohtaisesti tämä oli suunnaton saavutus. 

Ennen lähtöä tutkimme vielä pari kojua. Sieltä löysin ehkä ratkaisun juoksun aiheuttamiin säärikipuihin. Compressportin kompressio säärystimet, punaiset. Sitten lopen uupuneena, mutta onnellisena kotiin.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Ensiaskeleeni triathloniin

Aloitin siis viime keväänä juoksemaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli Maaliskuun loppua ja lumet olivat sulaneet sen verran, että ei tarvinnut väistellä kauheasti enää muuta kuin lätäköitä. 

Juokseminen tuntui ihan kamalalta. Vähän yli 20min meni 2.5km. Sykkeet olivat tähtitieteelliset. Ajattelin, että tuleeko tästä ikinä mitään... Hivenen masentavaa se oli.

Jatkoin kuitenkin sitkeästi juoksemista. Jalat piti ensin totuttaa, mutta jonkin ajan kuluttua alkoivatkin säärien sivut kipeytymään jostain syystä niin paljon, että se teki juoksemisesta tuskallista. Juoksin kuitenkin, tosin vaan sen verran minkä pystyin.

Aloitin pyörään totuttelun ihan pienillä muutaman kilometrin pyrähdyksillä. Sitten, kun aloin luottamaan itseeni aloin polkemaan pieniä matkoja 6km-12km. Vauhtini ei päätä huimannut. Mutta parin kerran jälkeen rohkaisin itseni kokeilemaan lukkopolkimia ja silloin tajusin niiden hyödyt! Vauhtini kasvoi huimasti. Pyörälenkit venyivät sitten jo 18km.

Toukokuun lopulla uskaltauduin vihdoin työmatkalle pyörällä. 25km suuntaansa on(oli) kuitenkin jo aika paljon... Mutta, ei minulla mennyt siihen kuin vähän reilu tunti. Ja kestävyyskunto koheni huimasti työmatkojen ansiosta.

Kesäkuussa alkoi paniikki kasvamaan kun Vantaa triathlon läheni. Tein jotain melkein joka päivä. Aloin uimaan järvessä, koska havaitsin että opin uimisen siellä paljon paremmin kuin altaassa. Siellä kun ei tarvitse kääntyä välillä niin löytää sen rytmin ja oikean asennon ennemmin tai myöhemmin, kun saa vaan uida. Jossain vaiheessa huomasin et täähän sujuu!

Taisi sujua kaikki paremmin kuin uskoinkaan.

 Pientä venymistä

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Väsynyt viikko

Olihan se... Taisi johtua siitä, että kestää hetken tottua tähän treenirytmiin. Välillä alkoi melkein ärsyttämään, kun en ole oikein ehtinyt tekemään kaikkea muuta mitä olen tottunut tekemään, koska treenit vei tietysti aikaa myös voimia. Toisaalta, olin kyllä aika pirteä töissä kaikesta huolimatta.

Eilen spinnissä oli aluksi taas ihan kamalaa. 40 minuuttia kun olin polkenut henkihieverissä, tai siltä se ainakin tuntui, tapahtui muutos. Sykkeet pysyi, mutta ei tuntunutkaan enää siltä että tukehdun puuskutukseeni. Aivan mahtavaa! Jotain edistystä jälleen.

Tänään jäi hiihto/uinti välistä, koska oli vieraita viikonloppuna ja MP-messut. Noh, pitää kompensoida tiistaina. Voisin käydä vaikka juoksemassa tai uimassa. Jää nähtäväksi...