sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hilavitkuttimeni osa 2

Juoksukengät

Ensimmäiset juoksukenkäni... Ajatuskin aiheutti tuskanhikeä. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta minkälaiset niiden pitäisi olla. Ajattelin, että jos nyt jotkut kivan näköiset. Sitten kun aloin tutkimaan niitä, huomasin että niissä oli vaikka mitä eroja ja ihme juttuja. Ahdistus paheni. En ikinä löytäisi sopivia. 

No jonkun aikaa tuskailtuani ja sovitettuani monia eri kenkiä Niken Vomero 6 vaikutti hyvältä. Enää piti löytää ne vaan kohtuulliseen hintaa. 4runnerslla näytti olevan ja menimme Kampin liikkeeseen. Siellä tuli sitten sovitettua muitakin merkkejä vertailumielessä, vaikka luulin olevani jo ihan varma. Muutamista kengistä tuntui puuttuvan kantapään jonkinlainen tuki kokonaan, eli ne eivät pysyneet jalassani kunnolla. Nike sai sitten kilpailijan Mizunon wave rider 15:sta. Kengät olivat ihanan kevyen tuntuiset ja rullaavaat (sen mitä se tarkoitti tajusin vasta ensimmäisellä juoksulenkillä).


Kuva

Niillä ollaan nyt sitten menty ja mennään varmasti vielä pitkää, koska havaitsin juuri, että olen juossut vasta n. 200km vajaassa vuodessa.

Kenkiin vaihdoin Footbalance pohjalliset joihin olen ollut todella tyytyväinen. Lievästi polvivammaisena oli tullut oikeaan jalkaan supinaatiota ja vasempaan ylipronaatiota. Neutraaleilla kengillä ja pohjallisilla sain asennon korjattua. Tarvitsi siihen myös paljon lihaskunnon kohottamistakin, että on saanut asentoa vähän korjattua. Harmi että huonoa kestävyyskuntoa ei voi pahemmin auttaa millään välineillä...

lauantai 26. tammikuuta 2013

Ensimmäinen viikko takana

Kävin ensimmäisellä triathlonkoulun spinnitunnilla. Aika rankka... Huomattavasti rankempi, kuin normi spinnitunti. Mutta pitää ajatella positiivisesti, vaikka nyt onkin hieman jyrän alle jäänyt olo, että kevään tullen pääsee pyörällä ainakin kovempaa! 

Torstaisin on uintitreeni, se oli aivan loistava. Opin jo miten pitää hengittää vapaauinnissa tai miten se ylipäätään tapahtuu ilman, että vetää puoli litraa vettä henkeen. Keskiviikkoisin käyn muuten vaan salilla lihaskunnon merkeissä. Maanantaisin on ns. normi spinni. Sunnuntait vietän hiihtäen tai uiden.

Pieniä edistysaskelia on havaittavissa, hyvä niin, ei tätä muuten varmaan jaksaisi. Työn ohella kuitenkin aika raskasta puuhaa. Onneksi on sen verran kova tahdonvoima, että jos on jotain päättänyt niin periksi ei anneta millään. Itsensä ylittäminen joka kerta, kun huomaa onnistuvansa on ehkä parasta. JEAH! Minä pystyin tähänkin. Yksistään jo se, että olen oppinut uimaan kunnolla, on merkittävä saavutus elämässäni. Juoksemisesta ja pyöräilystä puhumattakaan, koska en ole ollut niistä kamalan innoissani ikinä. Välttämättömiä pahoja. Pyörän olen kokenut vaan kulkuvälineeksi ja juoksemisen turhaksi, koska kävellenkin pääsee. 

Kun pääsee pahimman yli alussa, huomaa, että tämähän on ihan kivaa. Jää koukkuun. Se ei ole mielestäni ollenkaan huono asia. Voin tämän kaiken rääkin ansiosta niin paljon paremmin. Nukun yöni kunnolla, jaksan töissä paremmin ja olen paljon paremmalla tuulella, mikä on suoraa seurasta kunnon kohenemisesta. Pitää vaan muistaa pitää järki päässä ettei meni yli.

Vantaa tri enimmäiseltä kokeilulta. Hauskaa oli alussa, mutta kyllä se hymy hyytyi loppuun.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Hilavitkuttimeni osa 1

Voisin hieman esitellä millä tuolla pyörin eteenpäin. Mitään hirveää hifistelyä en ole vielä aloittanut, vaikka insinöörinä kaikki ihme kikkailu kiinnostaa.

Pyörä


Tietysti desing pyörä. No ei. Pyörä vaikutti näppärältä ihmiselle joka ei ole koskaan omistanut vaihdepyörää ja se miellytti myös esteetikon silmää.




Kokonaan valkoinen erottui edukseen joukosta. Ja lokasuojat oli ehdottomasti plussaa, vaikka niistä tuleekin lisäpainoa niin kuin napavaihteistakin. Pääasia alkuun on kuitenkin päästä edes eteenpäin.


Vain kahdeksan vaihdetta oli helpotus, mutta käsikäyttöiset jarrut ja lukkopolkimet pelottivat aivan silmittömästi.

Aluksi pyörä tuntui, "mummopyörien" jälkeen, kamalan kiikkerältä. Mieheni tosin totesi että "Ompas tukevan tuntuinen, tosi hyvä"... Noh, mihin kukin on tottunut. Jonkin ajan kuluttua kyllä pystyin sanomaan ihan samaa. Jarrut ovat järjettömän tehokkaat. Kerran olen vasta kaatunut lukkopolkimien ansiosta. Sekin oli ihan vaan aivopieru. Yleensä irroitan oikean jalan polkimesta ensin, mutta sillä kerralla olin jostain syystä irroittanut vasemman jalan. Pysähtyessä yritin sitten kuitenkin laskea oikeaa jalkaa maahan ja nurinhan siinä mentiin. Takaperinkuperkeikalla viereiseen ojaan, siellä ei onneksi ollut vettä tai mitään, mutta bussipysäkillä oltiin varmaan ihmeissään huutonaurusta ojanpohjalla.

Kengät ja polkimet ovat Shimanon. Kenkien malli on WM50 SPD ja polkimet XT T780 MTB Single Sided SPD.


Kädensijatkin menivät vaihtoon. Merkki on Spectra.

Kuva

Pyörässä olleen satulan vaihdoin jossain vaiheessa, koska totesin, että pyrstö tulee, yllättäen miehille suunnatussa pyörässä on miehille suunniteltu satula, niin kipeäksi että pelkäsin sen puolesta Tour de Helsinkiä. Tilalle tuli Selle Italian Diva. Ja takamus kiittää. Alkuperäinen satula oli yksinkertaisesti liian kapea istuinluilleni, naisilla kun taitaa olla vähän leveämpi lantio.
Kuva


Jossain vaiheessa on alkanut mietityttämään, kun tajusin vaihteiden merkityksen pyörässä, että kuinka kauan kahdeksan vaihdetta tulee riittämään? Voi olla, että ensi kesän jälkeen pitää alkaa etsimään oikeaa maantiepyörää. Muuten pyörä on ollut aivan loistava. Pistosuojatut renkaatkin on pelastanut kerran varmalta rengasrikolta, kun takarenkaaseen tarttui tienpientareelta rautalankaa! 


Loppuun vielä kuva minusta Helsinki City Triathlonissa.



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Vuosi 2013 ja suunnitelmat

Sen varmaan jo arvaakin, että selvisin triathloneista, koska aloin kirjoittamaan tätä blogia. Kerron tarkemmin myöhemmin miten ne menivät ja vähän varustelustani lajia varten.

Liityin Hyvinkään Pyöräilijöihin eli HyPyyn ja aloitin seuran järjestämän Triathlonkoulun Perjantaina. Ajattelin ettei tuollainen koulu voi ainakaan huono juttu olla, koska kyllä se vain niin menee, että kun jostain maksaa niin on pakko tehdäkin jotain. Olen hivenen turhan mukavuudenhaluinen ja laiska... Ohjatut uinnit houkutti varmaan eniten, koska en osaa vapaauintia kunnolla. Mieheni hoitaa suurimman osan piiskaamisesta ja valmentamisesta, mutta aina on mukava tutustua uusiin ihmisiin, sekä saa erilaisia näkökulmia ja kokemuksia.

Tarkoituksenani olisi osallistua Vantaa Triathlonin ja Sääksi Triathlonin sprintteihin. Myös Joroisten sprintti houkuttaa. Varmasti on muitakin mihin osallistun, mutta nuo vähintään.

Voi olla, että uskaltaudun jo tänä kesänä pidemmillekin matkoille, mutta haluan ensin selvitä noista muutamasta sprintistä hengissä.

Never say never


Taas tässä kävi näin, mutta vihdoin alan oppimaan, että koskaan ei pidä sanoa "Minähän en koskaan...". Koko pienen ikäni hoin, että minähän en juokse ja sama oli blogin kanssa! Kuinkas sitten kävikään vuosi sitten, kun totesin että eihän minulla ole kestävyyskuntoa enää juuri nimeksikään, josko koskaan ollutkaan. Voimaa on kyllä löytynyt, mutta se ei enää riittänyt tankotanssiharrastuksen parissa. Aloin pohtimaan, että jotain pitäisi nyt tehdä...

Liikunnallista taustaa on kertynyt monenkin lajin parista ja maalla kun asui, niin hyötyliikunta oli suurin tekijä varmaan siinä, että pysyin kunnossa. Mutta 2004 muutin pääkaupunkiseudulle, ja koska en ollut oppinut liikkumaan vaan liikkumisen takia, alkoi kuntoni vähitellen rapistua vaikka kävin tanssimassa ja uimassakin välillä.

Menin mieheni kanssa Maaliskuussa 2012 GoExpoon ja sieltä tarttui matkaan TriForFunin esite. Esitteestä huomasin, että Kuusijärvellä olisi kokeilu sarja... Alkoi hivenen kiinnostamaan. Muuten en ehkä olisi edes ajatellut asiaa, mutta olin kuunnellut omalta teräsmieheltäni niin paljon triathlon juttuja, että pitihän sitä nyt itsekin päästä kokeilemaan!

1.7.2012 oli siis päivä mihin mennessä piti pystyä uimaan 200m, pyöräilemään 14km ja vielä juoksemaan 2.5km. Maaliskuun alussa ajatus tuntui aivan mahdottomalta. Äkkiseltään matkat voivat tuntua lyhyiltä, mutta kun vedät ne kaikki putkeen, niin kyllä se alkaa tuntumaan. (Jos et usko niin lähde kokeilemaan!) Ajattelin, jos tuosta selviäisin, voisin mennä Helsinki City Triathloniin 25.8.2012. Noh, keksin vielä suuruuden hulluudessani, että Tour de Helsinki sitten vielä kirsikaksi kakun päälle...