sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Lepoa

Viisi viikkoa sai vääntää menemään, kunnes armahdettiin lepoviikolla :D Alkoikin jalat olemaan jo vähän finaalissa, kun ei meinannut enää viimeisestä pyöräilystä viime sunnuntaina tulla mitään. Jalat eivät vain enää oikein jaksaneet liikkua, vaikka kuinka yritti.

Hiki kyllä tuli vaikka jalat ei jaksaneet ihan täysillä enää

Tälle viikolle oli kolme treeniä. Tunnin sauvakävely askelkyykkyineen, kävely-juoksu ja pyöräily, lankutuksia ja vastuskuminauhoja unohtamatta! Maanatain aloitin venyttelemällä pitkästä aikaa kunnolla, kun pikkumies nukkui. Illalla kävin LPG:ssä aukomassa jalkojani. Tiistaina toinen venyttelysetti taas pojan nukkuessa ekoja päikkäreitä.

Sauvakävely tuli tehtyä lumisateessa keskiviikkona. Teitäkään oltu aurattu, niin oli taas aika mielenkiintoiset olosuhteet, kun lunta oli varmaan jo 15 cm siinä vaiheessa. Toisaalta ei se kyllä haitannnut, mutta kengät kastuivat ihan läpimäriksi lopulta. Ehkä ensi kerralla voi mennä jo hiihtämään. 

Jahas... Sinne sitä piti mennä

Melko märät kengät

Ja lisää tuli koko ajan


Perjantaiksi oli luojan kiitos aurattu. Rattaiden kanssa on ollut melko raskasta taas työnnellä menemään, vaikka lumi on tuollaista puuteria. Illalla kävin juoksemassa(kävelemässä) 10 x 1,5 min. Olin taas ajatellut, että lämminhän siinä juostessa tulee ja en laittanut kuin teepaidan pitkähihaisen päälle takin alle tietty, mutta niin... Jos juoksee yhteensä 15 min ja kävelee loput 30 min, niin ei siinä ihan hirveän lämmin tule. Onneksi pääsi heti saunaan lenkin jälkeen. Vähän on vielä hukassa talven kanssa.

Alkaisi nyt tämä univelka jo vähän hellittämään, mutta kai siinä menee muutama kuukausi, kun sitä sen puoli vuotta, ylikin?, keräsi. Lauantaina jaksoin kaupassa käydä ja aamulla tuli sen verran ulkoiltua, että Akseli pääsi pulkkailemaan ensimmäisen kerran. Olin ajatellut pyöräillä, mutta ei vaan enää jaksanut, kun kotiin päästiin. Leffa tuli illalla katsottua todella pitkästä aikaa. Aamulla ehkä vähän väsytti, kun meni myöhään, mutta aivan sama tässä vaiheessa. Kaivataan vissiin jo molemmat ns. normaalejakin juttuja.

Satula show jatkuu edelleen ja nyt on taas uusi kokeilussa, kun edellisen toista mallia odottelen. Vielä ei voi julistaa mitään, kun ei tiedä istuuko vai ei. Tuskaisia tunteja pyörällä siis luvassa edelleen...

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Uskaltaakohan sitä jo huokaista

Tässä on nyt neljä viikkoa treeniä jo takana. Vähän meinaa painaa jaloissa välillä, mutta kyllä ne siitä aina tokeneekin yllättävän nopeasti. Juoksua on ollut pikku pätkiä edelleen ja muutamat vedotkin tullut jo tehtyä. Ongelmitta ei ole mennyt kuitenkaan, kun satula vaivannut koko syksyn ja jouluna hajosi nivunen, ja pää siinä sivussa, vähän kipeämmin.

Aika perussettiä on ollut eli sauvakävelyä ja pyöräilyä. Sauvakävelyn sekaan askelkyykkyjä ja ylämäkiä. Pyörällä korkeeta kadenssia ja vähän tehojakin. Ne juoksuvedot oli kyllä positiivinen yllätys yksi perjantai-ilta. 10 x 20 s muutaman minuutin palautuksilla piti tehdä. Vähän jännitti, kun ei tiennyt yhtään miten kroppa reagoi. Mietin tietysti, että ei sitä varmaan tule mentyä edes mitenkään kovaa, mutta rennosti mennään, se oli tavoite ainakin. 

Ensimmäinen oli vähän huteran tuntuinen, mutta loput meni yllättävän kevyesti. En puristanut yhtään vaan onnistuin tosiaan menemään rennosti ja juoksu rullasi varmaan paremmin kuin koskaan ennen. Kotona, kun katsoin sitten dataa hämmästyin ihan kunnolla. Ne vedot oli alle 4 min/km vauhtia kaikki. Ehkä en olekaan niin toivoton tapaus :D

Keksin tuossa myös yhdellä sauvakävelylenkillä miten siitä saa extremeä... Kaatosade, jäinen latupohja ja jyrkkä alamäki. Siinä ei paljon nastatkaan auta. Se oli kyllä muutenkin ehkä paskin lenkki olosuhteiden puolesta pitkään aikaan. 90 min ja siitä ajasta satoi kaatamalla vettä yli puolet. Olin niin märkä ja jäässä, kun pääsin kotiin. Onneksi ja onneksi ei ollut pakkasta tai olisin jäätynyt pystyyn. Tosin jos olisi ollut pakkasta sade olisi ollut lunta...

Tässä vaiheessa lenkkiä vasta melko märkä

Selvisin, mutta piti mennä metsään

Ja tämä satulahomma. 2013, kun ostin pyörän, totesin sen orkkis satulan olevan aivan toivoton tapaus meikäläisen tusoonille. Laakista osui onneksi hyvä valinta ISM:n adamo racing 2. Sillä ollaan menty aika iloisesti tähän asti. Mitä nyt pientä säätöä ollut korkeuden kanssa, kun kengät vaihtui jne. Satula on nimittäin hirvittävän tarkka korkeudesta, kun on aika leveä. Ja housuista. Tai itse olen. En tiedä oikein. No sopivat combot kun löysi, niin pystyi ajamaan vaivatta vaikka kuinka pitkän matkan. Tähän asti.

Vanha hyvä satula

Ilmeisesti perseen asetukset ovat muuttuneet sen verran, että tämä hyväksi todettu satula alkoi hiertämään vasemmalle jotenkin mystisesti. Ei auttanut vaikka pisti ykköset jalkaan. Trombosol ollut kovassa käytössä yhdessä vaiheessa ja piti ajoittaa treenejä niin, että pyöräilyt eivät olleet kauheen lähekkäin. Eikä se ollut kamalan mukavaa muutenkaan, kun koko ajan sai vähän varoa ja hieman hampaat irvessä.

Nyt on sitten ensimäinen uusi kokelas testissä. Se taitaa olla vähän liian leveä. Pitäisi vaihtaa se kapeampaan versioon. Seuraava mikä siinä voi tulla vastaan on se satulan kärki ja löydänkö rennon ajoasennon. Hirveää säätöä luvassa siis. Eli melko tuskaisia tunteja pyörän selässä ollut ja tulee vielä olemaan...

Akseli päivitys loppuun. Nuhat ja vatsavaivat taisi tosiaan enteillä hampaita, koska aaton aattona ilmestyi pienet naskalit nyt myös ylös :D Jälleen kerran havaitsin asian, kun purtiin sormeen. Nyt sitten niitä nököjä on kiva naksuttella/narskutella yhteen, mikä taas saa minut ihan kananlihalle. Ihan kamala ääni.

Äitillä on kaikkee kivaa

Jätkä oli 7 kk tarkastuksessa joulun alla rikkonut 10 kg rajan ja pituutta oli muutamaa milliä vaille 70 cm. Tosin 74 bodyt on osa jo aika pienen oloisia. Joko vaatteissa on hirvittävää vaihtelua tai jäbän keskivartalo on pidempi kuin jalat, koska housut meinaa olla pitkiä. Ollut kyllä aina niin, että leveys loppuu ennen kuin pituus :D

tiistai 19. joulukuuta 2017

Pienin askelin

Edellisen postauksen jälkeen, ette ikinä arvaa! Tulin kipeäksi. Taas. Meinasi vähän verkkarit revetä, mutta ei jaksanut repiä. Akselille tuli silloin, kun viimeksi kirjoitin, maanantaina ensin taas flunssa. Sitten itsellä alkoi keskiviikkona teräsmiehen kanssa. Samalla alkoi pikkumiehen maha löystyä. Ajateltiin sen johtuvan jostain ruuasta tms. 
 
Se keskiviikko oli kuitenkin kamala, kun toinen valittaa mahaansa ja itse on ihan raato. Torstaina teräsmieskin jäi kotiin sairastamaan, mikä oli ihan hyvä, kun sitä paskaa alkoi tulemaan kiihtyvällä tahdilla ja vaippoja vaihdettiin melko tiuhaan tahtiin... Illalla sitten selvisi todellinen syy, kun vaihdettiin vaipan lisäksi vaatteita taas ja lakanoitakin. Oksennus lensi kaaressa, onneksi kodinhoitohuoneen lattialle. Itse hajosin väsymyksen ja huonon olon takia hetkeksi ihan atomeiksi, mutta palasin pienen keräilyn jälkeen vaihtamaan niitä lakanoita. Jossain vaiheessa sain toisen oksennuksen päälleni. Siinä meni jo peittokin lapselta vaihtoon...

No kaikesta selvittiin ja muut parani, mutta minä en. Viikkoa myöhemmin hain taas antibiootit poskiontelotulehdukseen. Olin koittanut edellisenä iltana pyöräillä, kun päivällä rattaita hangessa työntäessä oli ollut ihan hyvä olo, mutta pyöräillessä alkoi ottamaan henkeen niin pahasti, että luovutin ja totesin, että ei toimi. 

Törkee keli välillä

Lauantai aamuna päivystyksessä istuessani mietin ja synkistelin, että pitääköhän perua kaikki ensi kesän kisasuunnitelmat kuitenkin, kun ei tästä taas tunnu tulevan yhtään mitään...

Resepti kourassa kotiin

Tuli käytyä hammaslääkärissäkin, kun hampaat murenee suuhun

Mutta nyt on taas viikko treenejä takana! Melkein sain kaiken tehtyäkin, mutta viikonlopun reissaamisen takia ei jäänyt aikaa yhdelle 30 min pyöräilylle enää. Koitin juoksuakin yli vuoden tauon jälkeen ja se oli ihanaa. Pieniä minuutin pätkiä, jotka oli ihan tarpeeksi, kymmenen kertaa. Kyllä, tätä lisää.


Juoksun jälkeen on helppo hymyillä

Sarvan nastalenkkarit on edelleen ihan parhaat omaan jalkaan ainakin

Eilen tuli käytyä LPGssä ja selkä on taas kunnossa. Taisin jossain vaiheessa kipeänä nostaa Akselia yöllä vähän huonosti, kun ollut selkä pari viikkoa vasemmalta niin kipeä. Syy taisi olla yhdessä kylkiluussa, joka hoidettiin nyt paikoilleen tai jotain sen suuntaista. Huomattavan paljon parempi olo, kun pystyy taas hengittämäänkin kunnolla.  

10 kg etureppu olikin aika rankkaa kannettavaa tunnin kävelyllä

Vähän laittoi kyllä taas universumi jännitysmomenttia viikkoon, kun pikkumiehelle tuli nuhan tynkää. Olin ihan kauhuissani, että ei taas... Ehkä ne on ne hampaat, kun maha on myös löysällä ja ruokakaan maistu normaaliin tapaan... Toivottavasti, kun en jaksa enää sairastaa.

Pikku pallero


tiistai 21. marraskuuta 2017

Reidet räjähti

Tässä on ollut niin tasaisen tappavaa puurtamista treeneissä sen verran mitä on pystynyt, eikä sinällään mitään erikoista mistä olisin keksinyt/muistanut/jaksanut kirjoittaa joitain järkevää, niin meni taas kuukausi näköjään. Sauvakävelyä ja pyöräilyä trainerilla pääsääntöisesti. 

Viime viikolla sain vihdoinkin ehjän viikon treeneissä. Sitä ennen oli lokakuun lopusta puolitoista viikkoa todella tuhnu fiilis. Se näkyi Omegawavessakin stressinä ja vastaanottavaisuuden laahaamisena. Sitten simsalabim, yksi lauantaiaamu oli hyvä olo jo herätessä ja ei haittannut edes kaatosade tunnin sauvakävelyä. Alkaa vissiin kroppa normalisoitua.

Silloin joskus lokakuun puolella, kun tuli sitä lunta tännekin hetkeksi. Mäkitreenin kesken piti pysähtyä ottamaan kuva, kun oli niin kaunis maisema.

Viimeksi, kun kirjoitin oikein treenaamisesta, valittelin reisieni kipuilua polvien yläpuolelta. Ollut aika kivuliasta kaikki istuminen ja ylös nouseminen, kun repivä kipu häirinnyt. Missään muussa tilanteessa sitä ei ole tuntunut ja levossa vaan paheni. Luovuin jo melkein toivosta, kun kaikkeni taas tein. 

Kunnes tuli viime lauantaina 90 min sauvakävelyn sekaan askelkyykkyjä 6x30m minuutin palautuksella. Ensimmäisen jälkeen reidet räjähti. En meinannut pystyä enää kävelemään ja mietin mitän h***ssä saan tehtyä loput ja käveltyä vielä kotiin :D Mutta, ei sattunut polvien päälle askelkyykkyjä tehdessä, niin kuin pelkäsin, eikä setin jälkeenkään. Reisiin ja persaukseen kyllä sattui muuten. Kiukulla tein loput viisi ja köpöttelin kotiin. Tuli kyllä vähän sellainen olo, että tätä jalkani olivat kaivanneetkin.

Kotona vähän hihitytti oli jalat niin kaikkensa antaneen tuntuiset. Sunnuntaiaamuna ei enää naurattanut niin paljoa, koska piti lähteä pikku pyöräilyn päälle uudestaan kävelemään ja kyykkäämään samaa settiä. Toivoin pyöräilyn vähän aukovan reisiä, mutta eipä ollut mainittavaa apua, kun jouduin työntämään sauvoilla itseäni aluksi eteenpäin, että pääsin edes liikkeelle. Sitten tuli se hetki taas, kun piti aloittaa askelkyykyt. Melkein huusin ääneen keskellä puistoa, mutta selvisin. Ja kummasti alkoi helpottamaan joka setillä. Sillä se lähtee millä se on tullutkin.

Se lauantai, kun vettä tuli kaatamalla koko tunnin lenkin ajan, mutta ei haitannut!

Eilen oli sitten aamulla kiva koittaa tulla portaita alas yläkerrasta 10 kg lisäpainon kanssa. Sitä ennen oli pitänyt ravata koko yö lohduttamassa sitä punnusta, kun iski nuha ja nenä tukossa on ilkeä nukkua. Jossain vaiheessa yötä en päässyt enää sängystä ylös, kun jalkoja särki jo niin vietävästi ja väsytti kuolettavasti. Sitten piti valitettavasti herättää teräsmies apuun. Mietin särkylääkkeenkin hakemista, mutta olisi pitänyt mennä taas alakertaan ja portaat eivät juuri houkuttaneet sillä hetkellä ihan kamalasti. Kärsin kaikessa hiljaisuudessa aamuun asti.

Illalla pääsin onneksi LPG:hen ja siitä oli huomattava apu. Tänään onkin päässyt jo liikkumaan melko normaalisti. Koitin vielä elvyttää lisää venyttelemällä. Ehkä sitä huomenna pystyy taas polkemaan pyörää.

Tänään satoi sitten ihan kunnolla taas märkiä rättejä

Ai niin ja uutena juttuna tuli hankittua vastuskuminauhat uinnin kuivaharjoitteluun valmentajan ohjeistuksesta. Vetäisin reteästi ensimmäisen kerran 4 liikettä 4x30s toistoilla ja totesin sen jälkeen teräsmiehelle, että en varmaan nosta Akselia huomenna... Piti siinä pieni tauko pitää ennen seuraavaa kertaa ja kerätä käsiä ja rohkeutta, kun nyt tiesi miten petolliset ne kumpparit voi olla :D

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Puoli vuotta

Tekisi mieli sanoa, että menipä se puoli vuotta nopeasti. No ei mennyt. Ollut ehkä elämäni rankin puoli vuotta, mutta en silti sano ettenkö olisi myös nauttinutkin. Kyllä tässä jää plussalle kuitenkin, kun alkaa selviämään pahimmista univeloista ja muista kärsimyksistä. Teräsmiehelle kuuluu myös suunnattoman suuri kiitos, että on auttanut niin paljon, vaikka kyllä se työpäivän jälkeen on varmasti myös rankkaa. Öistä puhumattakaan.

Vuosi sitten olimme julkistaneet tiedon tulevasta perheenlisäyksestä. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Kärsin koko raskauden niin kamalasta ahdistuksesta, että odotin synnytystä hartaasti. Ja se oli sitten elämäni kivuliain kokemus. Vieläkin puistattaa. 

Ensimmäisen kuukauden pelkäsin koko ajan, että vähintään rikon lapsen. Toinen kuukausi meni siinä uskossa, että se vihaa minua, kun imetyksen kanssa oli sellaista taitelua. Kolmantena kuukautena usko itseeni kasvoi vellien ansiosta. Akselia ei vaivannut nälkä enää koko aikaa, niin alkoi tulemaan enemmän niitä hyviä hetkiä. Sitten siirryttiin jo soseisiin ja mitä enemmän saanut oikeaa ruokaa, niin yöt paranivat ja sen myötä fiiliskin. 

Imetys jäi hampaiden ja suuren ruokahalun takia lopulta kokonaan pois joskus viiden kuukauden hujakoilla. Se vain unohtui. En jaksanut enää syöttää kahden tunnin välein yöllä ja kun päivällä ei kelvannut kuin pullo ja purtiin vaan, niin se meni aina vain satunnaisemmaksi ja lopulta vain huomasin, että en ollut enää imettänyt x aikaan. En oikein tiedä milloin se varsinaisesti loppui. Loppujen lopuksi aikamoinen helpotus, kun ei tarvitse enää taistella.

Onhan pikku mies ottanut kokoakin ihan reippaasti. Tarkkoja lukuja ei vielä ole, kun neuvola on vasta ensi perjantaina, mutta veikkaisin Akselin kasvaneen puolessa vuodessa sellaisen 20 cm ja painoa tullut 7 kg, ehkä enemmänkin. 

Tiistaina jätkä vaivautui vihdoin kääntymään itse mahalleen ja tänään, perjantaina, pyörittiin jo ympäri keittiön lattialla. Leikkimatoltakin oli päivällä karannut :D Akseli oli koko raskausajan liikkeessä ja se jatkuu edelleen. Naurattaa oikein välillä, kun tunnistaa samoja liikeratoja edelleen, mitä oli mahassakin.

Yötkin paranevat toivottavasti vähitellen, kun Akseli pääsi nyt omaan huoneeseen nukkumaan. En herää enää ihan kaikkeen, niin kuin tähän asti, vaikka korvatulpat päässä nukuinkin... En kylläkään taida osata nukkua enää ilman, vaikka yritin. Kaksi ja puoli vuotta ne päässä on tehnyt tehtävänsä.

Treenaaminen on ihan hyvässä vauhdissa ja peruskunto alkaa olemaan varmaan parempi kuin koskaan. Ei se sinällään ihme ole, kun joka päivä työntää tuollaista 20 kg edellään ainakin 2 km verran treenien lisäksi. Tuntimäärä on viikossa pyörinyt siinä viiden tunnin hujakoilla ja aika sopivalta määrältä tuntunut.

Tässä on nyt sitten vielä toinen puoli vuotta ja pääsen takaisin töihin. Uskoisin tämän jälkimmäisen puolikkaan menevän nopeammin ja helpommin, kun aika kuluu tuon pikku veitikan kanssa nykyään paremmin.

Pikku herra puolivuotias muumihaalarissaan ihmettelee

maanantai 6. marraskuuta 2017

Ihana LPG + tarjous

Olen nyt reilun vuoden käynyt Hyvinkään selkäklinikalla Maijun hoidettavana. Hakeuduin hoitoon, kun olin kaatunut täydenmatkankisassa pyörällä ja selkäni oli kuukauden jälkeenkin vielä ihan rikki. Naprapatia ja LPG osottautuivat loistaviksi hoidoiksi selän paranemisen edistämiseksi.

Reilu vuosi sitten

Lisäksi LPG:tä käytettiin raskauden aikaisen turvotuksen vähentämiseen ja lihaskipuihin. Nyt olen sitten hyödyntänyt LPG:tä raskaudesta palautumisessa ja kaikkiin lihasjumeihin. Löysää nahkaa saanut kiinteytettyä varsinkin vatsasta huomattavasti. Ja ah niin kamala selluliitti vähentynyt hanurista huomattavasti. Positiivista. Kohta ehkä mahtuu taas treenikuteisiin :D 

Ja seuraavat kuvat on yhdestä raskausajan hoitokerrasta, kun olin niin turvoksissa ja nenäkin kestotukossa. Ja kaikkeen tähän hoito auttoi.

Vähän etureisiä

Mitkä tämä LPG sitten on? LPG on ranskalainen innovaatio. Sen kehitti noin 30 vuotta sitten palovammoista kärsivä ranskalaisinsinööri Lous Paul Guitay, joka ei ollut tyytyväinen saamaansa palovammahoitoon. LPG tulee siis Lous Paul Guitay:n nimen alkukirjaimista. Hän ymmärsi, että alipaine yhdistettynä mekaaniseen liikkeeseen on varsin tehokas ihon ja lihasten elvyttäjä. Alunperin sitä käyttivät urheilijat nopeuttaakseen palautumista. Sen jälkeen menetelmän on todettu tepsivän myös arpikudosten paranemiseen.


Takareidet ja sivut kyljellään, kun en voinut olla mahallani

LPG-laite on luokiteltu lääketieteelliseksi hoitolaitteeksi. Sen käyttöalue on hyvin laaja ja hoidot jaetaan kolmeen eri hoitokategoriaan:
 
LPG HEALTH: terapeuttiset hoidot kuten turvotus ja kipu sekä post-operatiiviset hoidot.

LPG SPORT: sporttihoidot kuntoilijoille sekä aktiivi-ja kilpaurheilijoille suorituskyvyn parantumiseen ja ylläpitoon. Ja vielä tarkemmin:

LPG Sport -hoito:
⋅ Tehostaa palautumista
⋅ Nopeuttaa urheiluvammojen parantumista
⋅ Nopeuttaa revähtäneen, krampanneen tai muulla tavalla vaurioituneen lihaksen paranemista
⋅ Estää arpikudoksen syntymistä
⋅ Hoitaa lihaskipuja
⋅ Valmistaa lihaksia suoritukseen


LPG BEAUTY: esteettiset hoidot, anti-age -hoitoa sekä pysyvää ja kestävää vartalon muokkausta, 100% luonnollinen hoitomuoto.

Kaikkea tätä (lähde)


Jalkapohjat vuorossa

Lisäksi LPG:n on havaittu parantavan unen laatua sekä virkistävän ja rentouttavan kokonaisvaltaisesti, koska vaikuttaa hermostoon. Olenkin nukkunut aina hoidon jälkeen huomattavasti tukevammin kuin yleensä.


Yläselkää ja jälleen mahan takia erikoisessa asennossa

Kaikki hoitomuodot on kuvattu tarkemmin Hyvinkään selkäklinikan sivuilla.

Ja kasvot. Tällä saatiin 24/7 tukossa ollut nenäni auki yli vuorokaudeksi

Se mikä saattaa järkyttää, kun menee enismmäisen kerran LPG hoitoon on hoitopuku :D Se on sellainen kokovartalo sukkahousu. Siitä järkytyksestä kun selviää, niin sitä ei jatkossa enää edes ajattele. Hoitopuku on ehkä vähän intimiteettisuoja, mutta se myös tekee hoidosta mukavamman. Puvun tarkoitus on vähentää kitkaa hoitopään ja ihon väliltä. Näin hoito on sujuvampaa, ihokarvat eivät tartu hoitopään rulliin kiinni ja yliherkkä kudos kestää paremmin hoitoa. Ja jos yhtään lohduttaa, niin hoitopuku on henkilökohtainen. 

Nyt onkin sitten loistava tilaisuus mennä koittamaan ja jäämään positiivisella tavalla koukkuun, niin kuin itsekin, kun blogini lukijat saavat -15% LPG hoidoista Hyvinkään selkäklinikalla (ei koske sarjahoitoja). Löytyy nyt myös Helsingistä Fitness Villagesta tiistaisin ja Hämeenlinnasta Ortofixsistä torstaisin ja vain Maijun hoidot (naprapatia). Netissä aikaa varatessasi laita vain nimesi perään blogi15. Tarjous koskee 6.12.2017 mennessä varattuja hoitoja.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Sairastelua

Kyllä sitä tautia nyt itsellekin pukkaa. Edellisen postauksen jälkeen tulin vähän kipeäksi. Sain kuin sainkin kylmää viimeisellä pyörälenkillä ja oli kurkunpää koko seuraavan viikon sellainen yskittävä ja parina aamuna oli ääni hukassa. Sisäpuolelta kun ei oikein saa henkitorvea suojattua ja on se vaan uskottava, että alle 10 astetta tekee sen pyörällä. Aina ja edelleen.

Yhden viikon sain välissä treenattua kivasti ja kulki hyvin, mutta tällä viikolla iski sitten ihan kunnolla taas. Viikko sitten maanantaina tein kuolemaa, mutta tiistaina alkoi jo vähän helpottamaan. Loppuviikon olin vain ihan törkeän väsynyt. Harmi, että tässä hommassa, kotiäitiydessä, ei ole sairaslomia... Ja lauantaina alkoi vihdoin tuntumaan siltä, että kyllä tästäkin selvitään.

Voihan se olla, että tauti iski, kun kaksi viikkoa sitten torstaina pääsin pitkästä aikaa hierojalle ja sain selän parempaan jamaan kuin aikoihin. Uusi hieroja oli ihan loistava. Rauhalliset liikkeet toimivat ainakin omaan selkääni ja se oli hieronnan jälkeen aika normaalin tuntuinen. Pysynytkin aika hyvänä. Yläselkä nyt vaan tuppaa jumittamaan edelleen pikku jätkän kanniskelusta.

Nyt, kun Akselin paino ei enää nouse samaan tahtiin kuin alussa, niin ei poika tunnu enää ihan niin järkyttävän painavalta, kun siihen on tottunut vissiin. Onhan toki sekin, että kroppa palautuu ja keskivartalo kuntoutuu, niin saa kokonaisvaltaisesti paremmin nosteltua. Olenkin siirtynyt nostamaan kyykyn kautta, mutta se johtikin siihen, että meni reidet ihan tukkoon... Ei siinä muuta, mutta alkoi sattumaan polvien yläpuolelle ja en ole meinannut päästä enää kyykkyyn ja takaisin ylös ilman hirveää tuskaa. 

Viime torstaina ja eilen maanantaina kävin LPG:ssä aukomassa jalkojani noiden polvien takia. Ensimmäisen kerran jälkeen kävi vasen polven yläpuoli kipeäksi hoidon jälkeen, mutta sitten helpotti. Toisen hoidon jälkeen ollut nyt aika hyvä fiilis jaloissa.

Joka syksyinen alipukeutuminen ei ole vaivannut nyt niin pahasti. Luulen sen johtuvan siitä, kun päivisin tulee käveltyä rattaiden kanssa, niin tietää suunnilleen mitä kannattaa laittaa lenkille päälleen. Kohta kaksi viikkoa sitten sauvakävelylenkillä osui asuvalinta aika nappiin. Kävellessä oli sopiva ja loikkiessa tuli vähän kuuma, mutta siitä sitten jäähtyi seuraavaan nousuun mennessä.

Nyt on kyllä ollut niin kylmää, että saanut vähän miettiä mitä pukee kärrylenkeillekin päälle. Verkkarit ei meinaa enää riitä pelkästään... Tuli sekin todettua eilen. Ja tänä aamuna oli -6!!!, kun lähdin puoli kahdeksalta Akselin 5 kk neuvolaan. Ei edes toppatakkia ole vielä tullut haettua vintiltä, niin oli vähän jännä lähteä, kun pelkäsin paleltuvani. Onneksi ei tuullut, niin ei ollutkaan niin paha. Nyt jos vielä pukkaa lunta... No ei siinä mitään. Saisi tullakin, jos pääsisi vaikka hiihtämään. Uskomatonta, että minä sanon tuon :D

Jos sitä taas huomenna koittaisi urheilla, kun tuntuu, että tauti olisi hellittänyt otteensa. Ollut niin väsynytkin vielä, että jättänyt ihan suosiolla hikoilun paremmille päiville.